Ekoilua Aalto-yliopiston lopputyönäyttelyssä

Uusiokäyttöä Volvon katolle - polkupyöränä.Onneksi tuli viimein lähdettyä Aalto-yliopiston Masters of Aalto (MoA’12) –lopputyönäyttelyssä. Siellä oli superhauskoja juttuja, ja yllättävän paljon ekohenkisiä ideoita. Esimerkiksi muotoilija Jussi Laine oli pohtinut lopputyössään lähimökkeilyä. Miten yhdistää urbaani kaupunkielämä ja perinteinen mökkeily? Laineen vastaus oli yhteisomisteinen lähimökkikonsepti pyörämatkan päässä kotoa. Kauppakorkeakoulun johtajamisen opiskelijat olivat tehneet lopputyönään kaivon Burkina Fasoon. Varmaan aikamoinen rautaisannos projektinhallinnan oppeja. Omituisin projekti oli graafikko Timo Hyppösen vanhan farmari-Volvon kattopellistä rakentama rujo mutta sympaattinen polkupyörä. "Tutkin ja havainnollistan lopputyössäni polkupyörän tuotannon sisällöllisiä aspekteja", hän kertoo näyttelyesitteessä.

Leiki elokuvan äänisuunnittelijaa, miksaa elokuvan ääniraita uusiksi. MoA 2012 -näyttely Jätkäsaaressa vielä tämän viikon, 3.6.2012 saakka. Avoinna ma-pe klo 12-20, la/su klo 12-18. Rantamakasiini L3, Tyynenmerenkatu 6, Helsinki.

Kutistemuovi pelasti kuulokkeet

Kuin uusiÄrsyttävää, ne ainoat korvissa pysyvät lempparikuulokkeeni oli jo tuomittu roskikseen. Pistokkeen juuresta rikki rispaantunut kuulokejohdosta loisti jo kupari. Vain varomaton nykäisy, johto katkeaisi ja kuulokkeet olisivat mennyttä kalua.

Mutta ei hätää. Alakerran rautakaupasta löytyi apu, sähköasennuksissa käytetty kutistemuovi. Eurolla sai pätkän, jolla korjaa kavereidenkin kuulokkeet. Sujautin kuulokepistokkeen kutistemuovituubin läpi, asettelin kutistemuovin rikkoutuneen johdon päälle, hieman lämmitystä tulitikulla, ja kas. Kuulokejohto on kuin kaupasta tullut.

Vaikka olen muovituotteita pilkannut, 1950-luvulla keksitty kutistemuovi on kyllä lyömätön tuote. Se kutistuu lämmitettäessä jopa kuudesosaan alkuperäisestä koostaan ja tiivistää sähköliitokset vedenpitäviksi.

Opin myös sen, että toisenlaista kutistemuovia myydään joka askartelukaupassa. Se sopii esimerkiksi avaimenperien ja korujen raaka-aineeksi.

Uusi elämä grillille

Sukulaisilta lahjoituksena saatu, elämää jo nähnyt kaasugrilli on palvellut erinomaisesti vuosikaudet, mutta tänä keväänä tuli stoppi. Rakkine ei reagoinut säätönamikoihin. Yhdessä kohtaa grilliä helvetin tuli poltti kaiken, muualla oli sitäkin kylmempää. 

Laite palasiksi, ja vika löytyi. Metallinen kaasupoltin oli saanut kylkeensä hiiren mentävän reiän. Ruosteen runtelema osa hapertui käsiin. Kulutusosia luulisi löytyvän joka rautakaupasta, mutta luulo osoittautui vääräksi. Myyjät pyörittelivät päätään. 

Ehkäpä grillin maahantuoja osaa auttaa. Mistä löytyisi osia pääkaupunkiseudulta?

"Ei mistään", arveli Landmannin superystävällinen asiakaspalvelija puhelimessa.

"Kaikki haluavat myydä uusia grillejä, mutta kukaan ei halua myydä varaosia." 

Hän kehotti tilaamaan uuden polttimen heidän omasta webbikaupastaan. Onneksi on webbikauppa. Mutta helatorstaiksi ei osa ennätä postitse. 

Hämmentävää että kivijalkakaupat eivät edes yritä. Luottavat kai siihen että ostan uuden grillin kun varaosia ei ole saatavilla. Lähellä olikin. 

Multa tulee kaatopaikalta

Biojätteestä kompostoitu multa palaa lähtöruutuun."Lapioi nyt vaan", kehotti Hyvinkään Kiertokapulan jätteenkäsittelyalueen hoitaja, kun vänkäsin kauhakuormaajaa paikalle. Ei auttanut, vaikka kerroin että rekisteriotteen mukaan kyseessä on kuorma-auto. Lastaavat kuulemma vain isoja autoja. No, mökkikasvimaan perustaminen vaatii hikeä. 

Kaatopaikalla tulee harvoin käytyä ostoksilla, mutta yksi tuote on heillä ylitse muiden: ruokamulta. Keväisin joka automarketin edusta pullistelee trukkilavoittain multasäkkejä, aika kovaan hintaan. Halvin shokkihinta Hyvinkään K-raudan pihassa oli 15 euroa/neljä 50 litran säkkiä. Hinta on siis 75 euroa kuutio. Bränditavara Kekkilän multa kustantaa kuution säkeissä 120 euroa, ihmisvoimin kannettavissa paljon enemmän. 

Muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla kaatopaikka-alueella sama multa irtotavarana on aika lailla halvempaa. Vertasin saamaani tuoteselostetta Kekkilän vastaavaan Puutarhamulta Plussaan. Molemmat ovat kompostimultaa, raaka-aineina esimerkiksi erilliskerätty biojäte ja jätevesiliete, hevosen lanta ja viljan kuori. Kompostoinnin jälkeen sekaan hiukan typpilannoitetta ja hiekkaa, ja kauppatavara on valmis. Speksien mukaan Kiertokapulan ja Kekkilän mullat ovat ravinnepitoisuudeltaan, pH-arvoltaan ja raskasmetallipitoisuuksiltaan hyvin lähellä toisiaan. 

Ainoa ero on hinta - ja lastauksen vaiva. Puoli tuntia lapioituani ajoin auton jälleen vaa'alle. Lisäpainoa oli karttunut lavalle 1400 kiloa, joka vastasi noin 2 kuutiota multaa. Hintaa kuormalle kertyi huimat 17 euroa. Muovisäkissä sama tavara olisi vähintäänkin 10 kertaa kalliimpaa. 

Yrjänä ei tykkää soijasta

CC BY-SA 2.0 by Andrew LihRuoka herättää intohimoja. A.W. Yrjänä kirjoittaa Helsingin Sanomien ruokasivulla soijan pahuudesta vaikuttavin sanankääntein: "Soijan viljelyala kasvaa koko ajan. Viljelyn tieltä raivataan sademetsiä. Aavikot laajenevat ja pohjavesivarannot hupenevat.Tiedostava kaupunkilainen haukkaa hormonimuovia."

Yrjänän kolumni esittelee terveellisenä ja ekologisena pidetyn soijan haitallisia terveysvaikutuksia. Väitteet  ovat samoja kuin ravintoterapeutin ja magneettikorukauppiaan sivustoilla. 

Eikö ravitsemusasioista voi puhua kohkaamatta? Keskustelu menee jotenkin aina äärimmäisyyksiin. Jos karpataan, ei kai kaikkea leipää tarvitse korvata sillä, että siirrytään syömään pelkkiä päällisiä, voita ja leikkeleitä? Tai elää pelkällä lihalla, tai soijalla?

En tiedä harmittaako kolumneissaan lihansyöjäksi profiloitunutta Yrjänää lihansyöjien syyllistäminen. Minua se kohtuukäyttäjänä joskus korpeaa, mutta vaikea on lihabisneksen aikaansaamaa ympäristökuormaa sivuuttaakaan. 

Yrjänän pointti soijan viljelyalan kasvusta on kuitenkin outo. Ei se sademetsien tuhoaminen soijaviljelmien tieltä ole tiedostavan kaupunkilaisen tofunhimon syytä. Yli 80 prosenttia soijasta jalostetaan eläinten valkuaispitoiseksi rehuksi. Syypää soijantuotannon lisääntymiseen on lihansyöjä.

Lukujen valossa lihankasvatus on aika tehoton tapa tuottaa ruokaa. Viljelty soija kannattaa ympäristömielessä popsia tofupihvinä mieluummin kuin ruokkia sillä eläimiä.