Elokuun loppuraportti

Kuten elämään yleensäkin, ruokakaupattomaan elokuuhummekin kuului sekä ylä- että alamäkiä. Alla kaksi esimerkkipäivää erilaisine elokuisine tunnelmineen.

Päivä X

Aamu on aurinkoinen, ilmassa on alkusyksyn kirpeyttä. Hipsimme kuopuksen kanssa pihalle joogailemaan, ja keräämme samalla yrttejä aamupirtelöön. Sisällä keitän lapsille puuroa ja surautan marja-yrttipirtelön. Esikoinenkin heräilee puurolle. Puistoreissun jälkeen leivon aamupuuron tähteistä leipää ja valmistan lähitorin sekä oman kasvimaan antimista munakkaan ja salaatin. Iltapäivällä teemme metsäretken vadelmapusikoihin, ja herkuttelemme tilajäätelöllä ja vadelmilla. 

Päivä Y

Kaurahiutaleita ei ole, ne olivat läheisestä suoramyyntikaupasta loppu. Valmistan lapsille puuron 4 viljan hiutaleista, joita myymälässä oli. Kumpikaan ei syö sitä. Esikoinen valittaa vatsaansa. Olen epävarma johtuuko vatsakipu nälästä vai vatsataudista. Yritämme ulkoilla, ja teen lounaaksi talon viimeiset spagetit ja pihan yrteistä pistouta. Lapset syövät, mutta esikoisen vatsakipu jatkuu. Soitan miehelle, että käy kotimatkalla katsomassa jos kaurahiutaleita olisi tullut. Ei ole. Mies menee ruokakauppaan, ja ostaa kaurahiutaleiden lisäksi kaikkea muutakin. Myöhemmin selviää, että tytöllämme oli ruokamyrkytys eilen illalla kulhosta maistamastaan pikkuleipätaikinasta, tai tarkemmin ottaen siinä käytetyistä, juuri suoramyyntikaupasta ostetuista, kananmunista. Hän on kipeä neljä päivää. 

Pistou: 2 dl yrttejä (voi käyttää muutakin kuin basilikaa, esim. minttua, sitruunamelissaa, oreganoa), 1/2 dl öljyä (esimerkiksi oliivi- tai rypsiöljyä), 1 tl hapokasta mehua (sitruuna, omena, lime tai greippi), mustapippuria, suolaa

Emme siis selvinneet kokonaan ruokakaupatta. Noin sadalla eurolla ostimme kuukauden aikana ruokaa ihan tavallisesta kaupasta. Harmitti, mutta oli vain myönnettävä oma rajallisuutensa lasten sairastaessa.

Kokeilu oli silti mielestäni onnistunut, sillä se ravisutti kulutustottumuksiamme ja löysimme ihan kotinurkilta monta ihanaa lähiruoka-aarretta, jotka jäävät ihan ehdottomasti arkeemme nyt syyskuussakin. Lisäksi opin suunnitelmallisuutta ruoanlaitossa. Kun ruokaostokset tehdään harkitusti, tähteitä ja kaapissa kuukausitolkulla seisovia kuivatuotteita ei kerry.

Kaikkein kivointa oli saada mukaan teitä lukijoita! Miten teillä sujui?

Henna

Luontaisesti gluteeniton kuppikakku

Jatketaan vielä gluteenittomalla linjalla, tällä kertaa saarnan sijaan reseptin muodossa. Nämä mustikkakuppikakut on myös munattomia ja laktoosittomia, joten sopivat useimmille. Hyviä tarjottavia kekkereille siis, kaikille voi tarjota ihan samaa.

Mustikkakuppikakut

100 g laktoositonta voita

½ dl ruokotomusokeria

1 dl intiaanisokeria

1 banaani

½ dl perunajauhoja

½ dl tapiokatärkkelystä

2 dl tattarijauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 dl jäisiä tai tuoreita mustikoita

Kreemi:

100 g laktoositonta voita

2-3 dl ruokotomusokeria

1 rkl vaniljasokeria

1 rkl vettä

(nonparelleja)

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää muut aineet mustikoita lukuun ottamatta ja sekoita vatkaimella nopeasti tasaiseksi. Lisää mustikat ja sekoita ne lusikalla joukkoon. Paista kuppikakkuja 200 asteessa n. 10-15 minuuttia. Anna niiden jäähtyä, ja valmista sitten kreemi. Vatkaa voi ensin vaahdoksi. isää tomusokeri pienissä erissä, ja vaahdota hyvin. Lisää lopuksi vesi ja vatkaa nopeasti sekaan. Vesi parantaa kreemin rakennetta. Voit halutessasi koristella nonparelleilla tai muulla tavoin.

Henna

Trendikkäästi gluteeniton

'Lady Gaga aikoo laihduttaa gluteenittomalla ruokavaliolla 4,5 kiloa', kuulin radiosta viedessäni esikoisen kerhoon alkuviikosta. Eikä Gaga ole ensimmäinen tähtönen, joka laihduttaa gluteenia sisältävät viljatuotteet pois. Julkkisten perässä yhä useampi Maija Meikäläinenkin on vaihtanut vaikkapa karppauksen gluteenittomaan ruokavalioon.

Gluteenihan on tietyissä viljoissa, kuten vehnässä, rukiissa ja ohrassa, oleva varastoproteiinien muodostama rakenne, joka mahdollistaa leipä- ja pullataikinoista tutun sitkon muodostumisen. Koska sitko mahdollistaa halutun kuohkeuden aikaansaamisen leipomuksiin, ovat gluteenia sisältävät viljat yleistyneet yli muiden. Keliakia on autoimuunisairaus, jossa gluteeni aiheuttaa ohutsuolen limakalvoilla tulehduksen. On esitetty teorioita, että keliakian lisääntyminen johtuisi pääasiassa liiallisesta gluteenialtistuksesta vehnäyhteiskunnassamme. Teorian kanssa kulkee käsi kädessä ajatus, ettei gluteeni olisi hyväksi kenellekään, ja että muidenkin kuin keliaakikkojen olisi mielekästä välttää gluteenia. Ja sitten sekaan heitettiin vielä laihtuminen, ja gluteeniruokavaliotrendi oli valmis.

Terveyssyistä gluteenia välttelevät monet ei-keliaakikot, joiden mukaan turvotus, ärtyvän suolen oireyhtymään liitettävät vaivat sekä väsymys ovat gluteenittomalla ruokavaliolla hävinneet. Veikkaisin gluteenittoman dieetin mahdollisen laihdutusvaikutuksenkin perustuvan pääasiassa vatsan seudun turvotuksen laskemiseen sekä ruokavalion sivuilmiöihin eli nopeiden hiilihydraattien ja kalorien pienempiin määriin sekä hiivan käytön vähentymiseen. 

Toisaalta gluteenittomuudesta ei ole mitään haittaakaan, kunhan pitää huolta riittävästä kuidunsaannista. Valitettavasti gluteenittomuustrendin innoittamana on kuitenkin syntynyt monenmoisia teollisesti gluteenittomia eli gluteenia sisältävistä viljoista puhdistamalla saatuja tuotteita. Vaikka virallinen lääketiede suosittelee näitä ihan keliaakikoillekin, suosisin luonnollisesti gluteenittomia tuotteita. Mikäli gluteenin välttämiselle on lääketieteellinen perusta, kehotan käyttämään luonnollisesti gluteenittomia erityisesti niiden puhtauden vuoksi: gluteenin poistaminen koneellisesti kun ei koskaan ole täydellistä.

Mikäli taas päättää ilman selkeää lääketieteellistä syytä, esimerkiksi laihtumisen vuoksi, siirtyä gluteenittomalle, niin eikö sitten voi välttää gluteenia sisältäviä viljoja ihan kokonaan? Itse nimenomaan näkisin gluteenittoman ruokavalion hyvänä puolena viljojen monipuolisemman käytön eli luontaisesti gluteenittomien viljojen käytön lisääntymisen. Järjettömintä sekä yksilön kannalta että globaalisti ajateltuna on ylläpitää vehnän ylivaltaa ja lisätä rovoillaan vettä vielä nopeasti kasvavan ja koneellisen gluteeninerottelubisneksen myllyyn. Gluteenittomia viljojakin kun on paljon, esimerkiksi kaura, hirssi, tattari, quinoa ja amarantti.

Keliaakikkojen kohdalla ymmärrän teollisesti gluteenittomat tuotteet paremmin. Kun siirtymä gluteenittomaan ei ole oma valinta, voi välillä kaivata kipeästikin juuri tietynlaista esimerkiksi lapsuudesta tuttua leivonnaista.

Jauhoja jaossa.

Henna

Älä mieti menneitä, älä turhaan mieti tulevaa...

Tämän vuoden uusiutuvat luonnonvarat meni jo. Sinänsä hetkessä eläminen on mahtavaa, mutta vastuuttomuus on eri asia. Tämä ylivarojen eläminen joudutaan jossain vaiheessa kohtaamaan, ennemmin tai myöhemmin.

Koska mennyttä ei kuitenkaan voi enää muuttaa, lopetetaan märehtiminen ja mietitään miten voimme ruokavalinnoillamme minimoida loppuvuoden luonnonvarojen käyttömme. Näinhän siis ylitämme maapallon kapasiteetin mahdollisimman vähän.

Kuvat on luonnonmateriaaliaskartelupajasta Facesista. Myönnän, vähän kaukaa haettua.

Ensinnäkin, juodaan hanavettä. Mehu, maito, kivennäisvesi tai mikä tahansa muu juomalitra kuluttaa enemmän luonnonvaroja kuin puhdas vesi, jota meillä onnekkailla lorisee hanasta.

Toisekseen, tarkkaillaan omaa ruokavaliota, ja bongataan oma henkilökohtainen helmaekosyntimme. Se voi olla liha, juusto, tuontisoija, karkki, tai kaikki edellä mainitut. Päätetään korvata puolet tämän hetkisestä käytöstä jollain erittäin ekokestävällä vaihtoehdolla. Lihaa tai soijaa voi esimerkiksi korvata kotimaisilla luomupapuvalmisteilla, ja karkkeja omin käsin kotimaisista luomuraaka-aineista tehdyillä herkuilla. Juustoa ei tietenkään voi korvata yhtään millään, se tarvitsee vaan jättää erityishetkien iloksi ja suosia silloinkin mahdollisimman kestävästi tuotettuja lähijuustoja.

 

Kolmanneksi laitetaan jotain syötävää kasvamaan ikkunalaudalle. Pienikin itsekasvatettu verso on pois kaupasta kannettavista ruoista. Esimerkiksi erilaisia viljoja on helppo versottaa sisätiloissa lähes ympäri vuoden, ja niitä voi käyttää vaikka viherpirtelöissä.

Lopuksi suunnitellaan vielä uusi tinkimättömän ekologinen ruokabravuuri. Kun osaat tehdä yhden ympäristöystävällisen ruokalajin hyvin, on ässä helppo vetää hihasta aina kun ei keksi mitään muuta tai on vaikka tulossa vieraita.

Köyhää loppuvuotta!

Henna

Ruusupapu

Ruokakauppojen välttely on johtanut moniin positiivisiin asioihin. Erityisen antoisaa on ollut omien kasvimaiden koluaminen puhtaaksi. Mielikuvitusta täytyy käyttää tavallista enemmän, mutta tulos on yleensä yllättävän maukas.

 

Ruusupavut istutin keväällä kaverilta saaduista pavuista pääasiassa silmäniloksi. Eräänä päivänä kuitenkin kaipasin jotain proteiinipitoista kasviswokkiin, ja pikaisella googlettelulla selvisi myös tuollaisten ei-vielä-täysimittaisten palkojen sopivan syötäväksi lyhyen kehittämisen jälkeen. Wokin lisäksi näitä on tullut heitettyä kasvismunakkaan sekaan ja salaattiin, suurin piirtein 10 minuutin keittämisen jälkeen siis näihinkin. 

Ruusupavut sisältävät runsaasti c-vitamiinia, foolihappoa ja rautaa. Näitä ravintoaineita kaipaavat erityisesti raskaana olevat ja pikkulapset, joten ruusupapu on mahtava joka perheen piha-/parvekekasvi. Yhden kesän aikana pikkuisesta pavusta kasvaa monimetrinen köynnöskasvi ristikkoa pitkin kiipeilemään. Ruusupapu tarjoaa siis mukavaa näkösuojaakin tiheästi asutuilla alueilla. Varsinainen all-in-one-ihme!

Kasvismunakas

10-15 cm pitkiä pihalta poimittuja ruusupavun palkoja keitettynä

oman maan parsan nuppuja

luomumunia

vuorisuolaa ja mustapippuria

Freesaa kasviksia hetki, kaada vatkatut munat päälle, mausta ja paista, tarjoile salaattipedillä.

Sadonkorjuun iloa!

Henna