Aion elää kolme päivää niin, että en tuota lainkaan elintarvikkeista syntyvää pakkausjätettä. Käytännössä roskikseni siis pitää pysyä täysin tyhjänä näiden päivien ajan.
Minua nimittäin kauhistuttaa katsoa omaa roskistani ja sitä, kuinka helposti se täyttyy vähäistenkin ruokaostosten vuoksi. Lähes jokainen ruoka on pakattu jotenkin. Ja koska on syötävä, tulee pakkausjätettäkin.
1. Päivä
Koska ruuan heittäminen roskiin on pahempi ympäristörikos kuin itse pakkaukset, jääkaapissa jo muutamia päiviä olleet vihannekset, sekä feta on syötävä pois. Niistä koostukoon päivän ensimmäinen ateria. Sen jälkeen ei kuitenkaan ole sallittua käyttää jo kotona olemassa olevia ruokatuotteita.
Ensimmäinen ateriani on kasvispyttipannu. Ruokaan tulee perunaa, bataattia, sipulia, pinaattia ja fetaa. Vihannekset oli haettu kaupasta omaan pussiin, joten niiden vuoksi ei syntynyt uutta pakkausjätettä. Pinaatista ja fetasta sen sijaan jää jälkeensä pieni kasa muovia. Ai saakeli. Niitä ei sitten osteta testipäivien aikana.

Ruokailu vaatii nyt selkeästi enemmän suunnittelua, sillä en vain voi lampsia lähikauppaan ja lapata koriin mitä mieleen tulee.
Toisaalta suunnittelu tuntuu hankalalta, koska en oikein hahmota, mitä kaikkea voisikaan saada ilman pakkausta.
Ensimmäisenä tulee mieleen tuoreet hedelmät ja vihannekset.
Niitä voisi hakea lähikaupasta, mutta koska haluan, että roskikseeni ei tule yhtäkään roskaa, punnittaessa saatava hintalappukin on liikaa (vaikka se nyt ei suoranaisesti pakkaus olekaan).
Leivän päälle laitettava levite on todellinen ongelma. Mistä ihmeestä saisi yhtään mitään levitetä ilman pakkausta? Ja entä juomapuoli? Pitääkö minun juoda kolme päivä vain vettä?
Päätän suunnata Hakaniemen kauppahalliin, sillä sieltä saan ainakin vihannekset ja hedelmät. Muu jää nähtäväksi.
Otan mukaan eri kankaista tehtyjä kasseja, rasioita ja kaksi ohutta muovipussia, jotka olen säästänyt edelliseltä hedelmäostoksilta.
Perusmarketissa leivät on aina pakattu pussiin ja hallissakin annetaan pussi mukaan. Valitsen luomu spelttileivän, jota ei ole pakattu ja pyydän myyjää laittamaan sen omaan puussiini. Saan hölmistyneen katseen, mutta saan onnistuneesti suoritettua ensimmäisen ostokseni.
Kysyn juustokauppiaaalta, että mitä juustoja saisi ilman pakkausta omaan rasiaan. Yllätyn, rasiaan saa niin kotijuustoa, fetaa kuin leipäjuustoakin. Aiemmin syömässäni ruuassa oli fetaa ja luulin, että sitä ei saisi ilman pakkausta, mutta luulo osoittautui vääräksi. Yllätyn myös hänen sanoessa, että voitakin saa mukaan rasiaan. Levitepuolikin siis onnistuisi! Harmi vain, että en halua käyttää voita. Se jää ostamatta. Päätän kuitenkin ottaa leipäjuustoa. Myyjä tarjoaa vielä hilloakin päälle. Mahtavaa! Myyjä tosin yrittää kääriä juuston paperiin puheistani huolimatta, mutta estän tämän viime hetkellä.
Seuraavaksi on vuorossa hedelmät ja vihannekset. En oikein tiedä, mitä ottaisin ja tekisin ruuaksi, joten alan vain sattumanvaraisesti luetella myyjälle kaikkea hyvää. Nektariineja, viinirypäleitä, minitomaatteja, kukkakaalia, sieniä, kesäkurpitsaa... Pyydän myyjää laittamaan kaiken samaan pieneen muovipussiin ja sen täyttyessä myyjä ehdottaa, että hän laittaisi loput uuteen pussiin.
Huudan hätääntyneenä: "Ei! Mulla on missio!" Ja annan hieman nolostuneena myyjälle rasioita.
Sitten tajuan, että saan tehtyä levitteen leivän päälle muussaamalla avokadoa! Joten sellainenkin lähtee mukaan.
Saan kaupanpäälle vielä parsakaalin, sillä muuten se olisi menossa roskiin. Onnistunut reissu.

Välipalaksi syön oitis ostamiani nektariineja, rypäleitä ja leipäjuustoa.
Laitan myös ituja kasvamaan. Itse kasvattessa ei ainakaan tule pakkausjätettä.

Illalla käyn keikalla ja tajuan, että nyt on tilaisuus juoda muuta kuin vettä: hanalimua!
Keikan jälkeen on todella kova nälkä. Ajattelen paistaa ostamiani vihanneksia, kunnes tajuan sen vaativan öljyä. Perkele, se on muovipullossa! Ei onnistu. Päätän syödä nälkääni leipää. Muussaan levitteeksi avokadoa ja pilkon päälle loput leipäjuustot. Todella toimivaa.
Olen selvinnyt ensimmäisestä päivästä.

2. Päivä
Herään myöhään, joten teen samantien lounaan. Koska en voi paistaa vihanneksia, keitän ne ja muussaan sosekeitoksi. Yleensä laitan keittoon soijakermaa ja mausteita, mutta nyt en voi. Sen myös huomaa mausta. Keitto ei ole niin hyvää ja leivänkään päälle ei ole laittaa mitään. Tuntuu, että erilaisten lämpimien ruokien valmistus on hankalaa, sillä montaa oleellista ainesta ei saa ilman pakkausta.

Välipalaksi ostan mustikoita torilta. Rasiani on juuri oikean kokoinen puolelle litralle.

Tekee todella paljon mieli pähkinöitä. Olen varustautunut pähkinäostoksiin omilla paperipusseilla, jotka olen saanut koruostoksilta. Olen menossa Punnitse & Säästä -kauppaan, mutta se ehtiikin mennä kiinni. No olenkin aika myöhään liikkeellä. Äh. Olisi kiva saada jotain proteiinia. Kyseisessä kaupassa on sekin hyvä puoli, että sieltä voi ostaa pähkinöiden lisäksi myös makeita herkkuja, papuja ja linssejä, riisiä, mysliä, siemeniä ja soijaa - kaiken omaan pussiin tai rasiaan.
Päivän päätteeksi koittaa helpotus ruuan suhteen. Tapaan kaverini ja syön ravintolassa. Tosin varmistan ravintolassakin, ettei ruuan mukana tule mitään roskaa. Jossain ravintoloissa, puhumattakaan pikaruokapaikoista, tulee nimittäin ruuan mukana roskaa. Valitsen myös juoman sen mukaan, että se tulee hanasta.
Olen kyllä hieman pettynyt siihen, etten tehnyt itse ruokaa. Ravintola on niin paljon helpompi vaihtoehto. Toisaalta on niin myöhä, etten olisi saanut enää mistään aineksia. Menköön. Roskaamiseen tulos on kuitenkin nolla.

3. Päivä
Aamupalani käyn hakemassa torilta. Mukaan tarttuu mustikoita, kirsikoita, herneitä, porkkanaa ja kukkakaalia. Onneksi on kesä. Talvella ei noin vain mentäisi torillekaan. Tällä kertaa myyjän on hankala ymmärtää, miksi haluan ostokset omiin rasioihin. Hän meinaa väkisin tuputtaa heiveröistä muovirasiaa, mutta suostuu kuitenkin lopulta laittamaan ostokset rasioihini. Toinen myyjä puolestaan naurahtaa, kun pyydän heittämään herneet porkkanoiden ja kukkakaalin kanssa samaan kassiin. Ei se nyt niin hauskaa ole!
Tajuan samalla, että jäätelöäkin on mahdollista saada ilman pakkausta, kunhan se ostaa jäätelökojusta vohvelilla!

Iltapäivällä menen työtapaamiseen, jossa on tarjolla mandariineja, minitomaatteja, pähkinöitä ja sipsejä. Mietin, että jos syön niitä, olenko osallinen roskaamiseen? Saanko syödä vai pitäisikö jättää syömättä? Pähkinähimoissani päädyn kuitenkin siihen lopputulokseen, että ruuat olisi ostettu joka tapauksessa, söin niitä tai en, joten napsin poskeen. Minun henkilökohtainen roskikseni tästä ei kuitenkaan täyty. Jäytää kyllä silti hieman sielua. Tämä on tulkinnanvarainen tilanne.

Iltapalaksi tekisi niin mieli jääkaapissa olevaa Yosa-välipalaa ja kaapin hyllyllä olevia muroja, mutta hillitsen itseni. Syön torilta ostamiani kirsikoita, mustikoita ja herneitä. Samalla huomaan, etten ole koko päivänä syönyt niin sanottua kunnon ateriaa. Juomaksi kelpaisi soijamaito, mutta pakko tyytyä vielä tämä päivä pelkkään veteen. Tajuan myös liian myöhään, että olisinhan voinut puristaa itselleni appelsiineistä mehua. Tuntuu hölmöltä.

Kokeilun jälkeen
Kaikesta huolimatta olen onnistunut! Kolmen päivän aikana olisin voinut tuottaa jätteeksi reilusti yli kymmenen muovipussia ja monta muovipakkausta tai -rasiaa, puhumattakaan siitä, jos olisin ostanut vielä lisäksi niitä tuotteita, joita normaalisti käytän.
Jatkossa aion miettiä tarkemmin, miten voin vähentää pakkausjätettä. Yksi tärkeä seikka on ruokaostosten suunnittelu ja ostosreissuun varautuminen etukäteen. Ostan tai teen kestohedelmäpusseja ostoskangaskassin lisäksi. Otan mukaan rasioita torille tai kauppahalliin mennessä. Yritän muutenkin painottaa ostokseni paikkoihin, joissa tuotteita ei ole valmiiksi pakattu. Tällöin pakkauksen lisäksi myös määrään voi vaikuttaa.
On kuitenkin ruokia, joita ei yksinkertaisesti saa ilman pakkauksia. Säilykkeet, levitteet, monet juustot ja juomat, kermat, pakasteet ja niin edelleen. Jotta elämä ei menisi mahdottomaksi pakkauksia täysin pakoillessa, tuleekin miettiä, miten voi tehdä mahdollisimman järkeviä valintoja. Esimerkiksi roskaisen Lauantai-karkkipussin sijaan voisi olla parempi ostaa irtokarkkeja.
Erityisen tärkeää on kuitenkin huomioida pakkausten kierrätettävyys. Kannattaa valita pakkauksia, joissa on käytetty mahdollisimman vähän eri materiaaleja ja niin sanottu turha pakkaus on jätetty minimiin. Yhden materiaalin pakkauksen kierrättää helpommin, koska se on kätevää ja yksinkertaista. Pakkaus, jossa on sekä muovia, metallia, että pahvia voi usein olla todella nihkeä kierrätettävä. Olisi myös tärkeää, että tuotteiden valmistajat miettisivät tarkemmin, millaisia pakkauksia tuottavat.
Haluan haastaa kaikki samaan kokeiluun! Kestin itse kolme päivää melko helposti ja aloin päästä viimeisenä päivänä vasta kunnolla jyvälle hommasta, mutta pystyisittekö te elämään viikon tai jopa kuukauden tuottamatta laisinkaan pakkausjätettä?
Sen voin ainakin todeta, että on äärimmäisen palkitsevaa katsoa tyhjää roskista.