Tuli todella hyvä mieli tämän jutun lukemisesta :) Itse en pysty luovuttamaan verta vaan elän luovutetun veren turvin. Saan plasmaa joka viikko koko lopun elämääni johtuen sairastamastani primaarista immuunipuutossairaudesta - omasta verestäni puuttuvat vasta-aineet jotka saan verenluovuttajien verestä. Haluankin siksi ilmaista kiitollisuuteni kaikkia verenluovuttajia kohtaan - antamanne apu pitää monia kroonisesti sairaita ihmisiä hengissä.

Upeaa Senni että ryhdyit verenluovuttajaksi ja kiva, että kokemuksesi oli noin myönteinen :)

Kiitos!
Pia

Ensimmäisellä kerralla kävin luovuttamassa verta messuilla reilu viitisen vuotta sitten. Muuten kaikki meni ihan mukavasti mutta otin ja pyörryin kun pienen lepäilyn jälkeen yritin jatkaa matkaa.
Parin vuoden päästä keräsin rohkeuteni uusiksi ja kävin uudelleen luovuttamassa, söin hyvin ja hörpin paljon mehua sinä päivänä, mutta silti olo oli tosi heikko luovutuksen jälkeen. Tällä kertaa en pyörtynyt mutta makoilla piti siellä paikanpäällä melkein toista tuntia.
Ajattelin tässä vielä joskus mennä kokeilemaan että onko se miulle joka kerta tuollaista vai onko noissa kahdessa kerrassa ollut sitten jotain muita olosuhteita mistä heikkovointi on voinut johtua.

Olen luovuttanut verta säännöllisesti jo tovin ja aina on ollut tosi kivaa! Ei pyörrytä tai heikota! Työntekijät ovat aivan huippuja joka paikassa missä olen käyny luovuttaan ja aina jää super hyvä mieli! Ja opiskelijalle plussaa, että siellä saa aina syötävää ja herkkuja :)

Verta olen luovuttanut reilut 40 kertaa (ikää vajaat 40), eikä kertaakaan ole tullut heikko olo. :) Kerran neula meni suonen seinämään ja pikkusen satutti ennen siirtoa oikeaan kohtaan, mutta muuten homma toiminut kuin junan vessa. Jokikisellä kerralla henkilökunta aivan upeaa!

Itse en voi luovuttaa verta, koska sitä ei minulta saada. Minua on "kielletty" menemästä verenluovutukseen, kun vain haaskaan pussin. Verta tulee niin hitaasti, että se hyytyy neulaan.
Laboratoriossakin verikokeeni otetaan kämmenselästä tai jalkapöydästä. Kämmenselästä otettaessakin tarvitaan kaksi ottajaa. Toinen pitää neulaa paikallaan, koska suoneni karkaavat, jollei neulaa paina koko ajan ja toinen siirtää putkiloita neulan alle. Eli tällainen tapaus.

Pari kertaa olen käynyt luovuttamassa ja molemmilla kerroilla käynyt pyörryttämään ja tullut tosi huono olo. Ekalla kerralla laittoivat taksilla kotia, kun eivät uskaltaneet laskea käveleen ja toisen kerran veli kävi hakemassa, molemmilla kerroilla henkilökunta ollut aivan mahtavia. Toisella kerralla tuli puhetta et käydä vielä kerran testimässä luovuttamista ja jos käy samalla tavalla, niin ei ole minun hommaani luovuttaminen kuulemma :/ mutta yritetty on ainakin :)

Olen käynyt luovuttamassa verta 5 krt. Ainoastaan yksi kerta oli sellainen, että olo oli melkein hyvä. Pari kymppisenä kokeilin muutaman kerran ja silloin minulle suositeltiin, että en luovuttaisi verta (olen siro, silloin vielä kasvissyöjä ja pyörtyilin luovutuksen jälkeen). Kymmenen vuoden ja kymmenen lisäkilon jälkeen kokeilin uudestaan. Yhdellä kertaa pumppasin liian nopeasti ja silmissä musteni... Olen kyllä liputtanut verenluovutuksen puolesta ja sain hiukan piikkikammoisen mieheni myös luovuttajaksi. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että käyn luovuttamassa kerran - pari vuodessa ja varaan aikaa loppupäivän toipumiseen.

Onpas täällä paljon kommentteja, joissa valitellaan heikkoa oloa tms. luovutuksen jälkeen. Pakko laittaa tasapuolisuuden vuoksi oma kommentti: 29 luovutuskertaa takana, ei yhtään huonoa kokemusta. Henkilökunta on aina ollut huippua (niin Turussa kuin Helsingissä, varmasti muuallakin) ja jokaisesta kerrasta olen saanut mukaani hyvän mielen. Suosittelen kaikille lämpimästi! Nykyään moniin toimipisteisiin voi myös varata ajan etukäteen eli ei joudu jonottelemaan, jos sattuu paikalle kiireiseen aikaan.

Yleensä minäkään en kommentoi mitään, mutta nyt on poikkeus. Verenluovutuksella voi pelastaa ihmishenkiä, tai pitää jonkun terveyttä yllä. Siksi olen luovuttanut niin usein kuin mahdollista. Atopiani ja kudostulehdukset joskus estävät luovutuksen. Kaikki noin 22/23 verenluovutustapahtumaa ovat sinänsä olleet erittäin miellyttäviä.

Veripalvelu tekee arvokasta ja asiantuntevaa työtä. Kannustan kaikkia, jotka oman terveytensä rajoissa pystyvät luovuttamaan, luovuttamaan. Siitä tulee hyvä mieli ja lisäksi, koskaan ei voi tietää, milloin itse tai milloin oma lapsi ajaa maantiellä kolarin tai synnyttää verensyöksyllä ja hups-keikkaa - tarvitseekin 3 pussia verta.

On hienoa, että moni yrittää verenluovutusta, mutta jos se ei jostain syystä onnistu, ei kannata surra. Auttaa voi toki muutenkin. Punaiselle Ristille ainakin voi lahjoittaa varoja ja ehkä Veripalvelullekin. Lisäksi kannattaa ottaa selvää, voiko liittyä luuydinrekisteriin, vaikka verenluovutus ei esim. hitaan virtauksen takia onnistuisikaan. Silloinhan (vaikka luuydinluovutus osuu tosi harvojen kohdalle) puhutaan kertaluoteisesta, lähes kirurgisesta toimenpiteestä, jolla autetaan vakavasti leukemiaa sairastavia potilaita.

Pienestä tipasta suuri ilo!

Kymmenkunta luovutusta takana, eikä kertaakaan mitään ihmeempää ongelmaa. Jos nyt vähän nipistää se neulan laitto tai vähän heikottaa luovutuksen jälkeen, ei ole mielestäni iso hinta siitä, että siitä luovutetusta verestä on todella iso apu jollekin!

Olen käynyt kerran luovuttamassa verta ja kaikki meni luovutushetkellä hyvin, ei alkanut heikottaa eikä pyörryttää vaikka tuttu olikin pelotellut etukäteen...Seuraavana päivänä tuli kuitenkin tosi huono olo, pyörrytti ja jalat puutui, illalla nousi kuumettakin. En oo tuon takia uskaltanut mennä toista kertaa, vaikka eihän sitä välttämättä tulis uudestaan. Olin syönyt ja juonut ennen luovutusta ja sen jälkeen ja soitin verenluovutusinfoon että onko ihan normaalia, eivät osanneeet sanoa johtuiko tuo kuumeen nousu luovutuksesta, itse kyllä luulen että johtui koska mulla ei muuten oo 6 vuoteen ollu kuumetta... Mutta ehkä vielä joskus kerään rohkeuteni ja meen uudestaan luovuttamaan :)

Kävin tuossa n. viikko sitten luovuttamassa verta ja kokemukset jäivät kyllä positiiviseksi. Vaikka hitaasti verta tulikin, mutta sitä 12min ennen pussi oli kuitenkin täynnä. Mieli jäi hyväksi kun sai auttaa muita ihmisiä. Hieman heikko olotila jäi, mutta tasoittunut kuitenkin tämän viikon aikana. Menen varmasti uudestaan. :)

Olen luovuttanut nyt reilut kymmenisen kertaa ja joka kerta on sujunut tosi hyvin. Veripalvelun hoitajat ovat taitavia pistämään ja pisto ei satu kuin nipistyksen verran. Luovuttamisella olen onnistunut pitämään aina välillä orastavan piikkikammonkin poissa, kun joka kerta on saanut huomata, ettei hommassa ole mitään jännitettävää.
Kerran minut on kutsuttukin luovuttamaan tietylle potilaalle verta uuden vuoden aaton aattona ja silloin homma sujui myös todella nopsasti.

Tärkeintä on ehkä itsellä se, että muistaa syödä ja juoda myös ennen luovutusta, niin heikotusta ei ole päässyt tulemaan.

Niinä kertoina, kun luovutusväli on ollut sen 4kk, olen pupertanut rautakuurit ja hemoglobiini ei ole ihmeemmin notkahdellut. Seuraavaksi tekisi mieli mennä plasmanluovutukseen!

Sain kaverini puhuttua mukaan ensimmäiseen verenluovutukseeni ja kokemus oli mitä positiivisin! Hoitajat olivat ammattitaitoisia ja mukavia. Enkä kokenut minkäänlaista heikotusta tämän jälkeen. Tällä viikolla vois käydä taas luovuttamassa sillä olen ottamassa ens kuussa tatuoinnin ja sitten tulee se hetken kielto.

Itse käyn säännöllisesti luovuttamassa, mutta ei noita kertoja ole kuin vasta 6-7 ehtinyt tulla. Minulla on hyviä kokemuksia luovuttamisesta ja ainakin Tampereella asiakaspalvelu on sydämellistä!! Viime kerralla hemoglobiini ei vain ollut ehtinyt nousta normaaliin, minkä vuoksi taidan pitää nyt kuukautta pidemmän tauon luovutuksessa, koska en halua syödä rautatabletteja. Ulkomaanmatkat pidentävät luovutusväliä aina välillä, muuten kävisin useamminkin. Suosittelen!

Hyviä ovat kokemukseni. Ehdotin opiskelukaverille aikoinaan ekaa kertaa, siis verenluovutusta, ja kun tarttui siihen, oli minunkin pakko lähteä - ja nyt parin viikon kuluttua on aika mennä 99. luovutukseen. Olo paranee ja tulee hyvä mieli, kun voi auttaa toisia eikä koskaan tiedä, milloin pussiverta tarvitsee itsekin.

Pelkästään hyviä kokemuksia luovutuksesta! Koskaan ei ole heikottanut, kun olen vaan muistanut juoda ja syödä hyvin. Luovutuksen jälkeen on mukavan kepeä ja iloinen olo koko loppupäivän :)
Tällä hetkellä minulla on pitkä tauko menossa oman sairauteni takia, ja sainkin viikko sitten ensimmäistä kertaa itse punasoluja (suurkiitos hälle, kenen olivatkaan!)
Toivon hartaasti, että jonain päivänä taas pääsen luovuttamaan!

Vasta kolme kertaa luovuttanut, mutta kokemukset ovat olleet hyviä, joten aion jatkaa. Verisuoneni ovat syvällä ja joudun neuvomaan menemään avoneulalla suoraan keskelle, mutta aina on suoni löytynyt ja pussi täyttynyt viidessä minuutissa. Olo on ollut ihan hyvä luovutuksen jälkeen, koska olen ajoittanut käynnin lounaan jälkeen. Mahdollisuus on myös juoda mehua ja syödä sämpylää, jollei ole voinut syödä muuten etukäteen. Suuri kiitos Veripalvelulle, että ovat tulleet työpaikalle tarjoamaan luovutusmahdollisuutta; muuten en olisi ensimmäistä ja muita luovutuskertoja saanut aikaiseksi. Nyt voisin alkaa käydä Veripalvelun omissa toimipisteissäkin.

Mitä mieltä olette siitä, että verellä tehdään hyvää bisnestä?

Esim täällä vähän kriittisiä mielipiteitä, jotka huolestuttaa. :( http://kulutusjuhla.fi/2009/04/kriittisempaa-pohdintaa-veripalvelusta/

Olen käynyt luovuttamassa 15 kertaa ja joka kerta on mennyt hienosti. Kerran menin saunaan luovutuspäivän iltana ja se aiheutti heikon olon. Sen jälkeen olen noudattanut annettuja ohjeita tarkemmin. Luovuttamisesta saa vaan niin hyvän mielen!

Vein aikoinani nykyisen vaimoni ensimmäisten treffien joukossa verenluovutukseen. Oli hänelle ensi kerta ja luonnollisesti pelotti ja jännitti. Ollaan sen jälkeen aina silloin tällöin käyty "kahvilla" luovuttamassa verta ja jeesaamassa lähimmäisiä.