Aarre

Seuraavan kerran kun piipahdat kirpputorilla, pidäpä silmällä virkattuja peittoja. Hyvällä tuurilla löydät kympillä tai reilulla asian, joka muuttaa makkarisi tai olohuoneesi fiiliksen täysin.

En ole sisustajana pitsi-ihmisiä, tykkään enemmän simppelistä, mutta mummoni virkkaama sängynpeite on silmäteräni. Se sopii mainiosti riisuttuun miljööseen ja tuo pehmeyttä kovaan ympäristöön.

Aikaisemmin peitteen alta pilkotti valkoista, mutta kun sen alle laittaa mustan peiton, tulevat virkatut kuviot paljon paremmin esille.

Ja jos mustan vaihtaa raidalliseen, pilkulliseen tai vaikka kirkkaan punaiseen kankaaseen, vaihtuu lookki taas!

Olen usein pohtinut, kuinkakohan kauan isoäidilläni on menyt peiton valmiiksi saattamiseen? Sitä en saa koskaan tietää, sillä isoäitini ei enää puhu. Voin vain arvailla, kuinka monta kuukautta tällaista on nyplätty. Jos kotimme syttyisi tuleen, olisi peitto ensimmäinen asia, jonka perheeni lisäksi kaappaisin kainalooni.

Koittaisin ehkä saada mukaani myös herra papukaijan. Se on minulle melkein yhtä tärkeä kuin Herra Pöllö, josta jo olette kuulleetkin.

Ylimmässä kuvassa näkyy myös väliaikainen yöpöytäni, joka taitaa jäädä käyttöön: kaksi vanhaa nahkapintaista laatikkoa (jotka muuten myös taitavat olla isovanhemien nurkista). Vastaavia löydät varmasti kirppareilta. Kuvan fiilis saattaa asustaa mitä surkeimman näköisessä kierrätyskeskuksessa tai kirppiksen viimeisessä nurkassa laatikon pohjalla. Muista penkoa ennakkoluulottomasti!

Psst... Jos käytän pitsi- ja virkkaustermiä jutussani jotenkin väärin, saa oikaista! En ole varma, voiko tällaista virkkaamalla aikaansaatua asiaa kutsua pitsiksi vai määritelläänkö se jotenkin toisin :)