Aitoa ruokaa skidille(kin)

Täältä blogistani puuttuvat yhä linkkilistat. Jahka ehdin, niin laitan saitin reunaan suosituksia. Yksi sellainen on Kuluttaja-lehden saitti (ja tietty itse lehti). En ole tilaaja, vaikka niin voisi luulla. Luin aikaisemmin lehden aina YLEllä, mutta sieltä lähdettyä olen hankkinut irtonumeroita. Ostin uusimman numeron tänään ja päätin, että nyt on kyllä vihdoinkin aika ruveta tilaamaan lehteä. Tein sen juuri täällä.

Kuluttaja-lehti tuli itselleni tutuksi Kuningaskuluttajassa työskennellessäni, kun teimme lehden kanssa yhteistyötä tiettyjen testien osalta. Juuri testit ja vertailut ovat mielestäni lehden parhaimmistoa.

Uusimmassa lehdessä on vertailtu lasten purkkiruokia — aihe, joka ei vähän aikaa sitten olisi voinut vä-hem-pää kiinnostaa. No nyt kiinnostaa. Järkytyin lukiessani, että suomalaiset lapset syövät eniten purkkiruokaa Euroopassaa! Jutussa korostettiin, että purkkisafkat ovat vain silloin tällöin nautittavaksi, eivät päivittäistä ruokaa, mutta parhaillaan suomalainen skidi vetää keskimäärin 2,5 purkkia purkkiruokaa päivässä. Huh. Tähän siis on menty: eineksiin tottuneet vanhemmat antavat laiskuuttaan — tai tottumuksesta — valmisruokaa jo vauvoillekin.

Todettakoon tähän väliin, että kyllä mäkin olen luumu- ja mangososetta lapselleni antanut, mutta pääasiassa teen ruoat itse. Jos kerran minä voin paremmin tuoreita raaka-aineita popsimalla, miksi antaisin vauvalleni eineksiä? Me is asking.

Purkkiruoalla on paikkansa tietyissä tilanteissa, mutta jos niitä käyttää useasti tai säännöllisesti, kannattaa vaihdella tuotteita. Sama koskee äidinmaidonkorvikkeitakin — ja puuroja. Viitaan tällä vastikään julkaistuun uutiseen lastenruokiin päätyneistä myrkyistä.

Uusimmassa Kuluttajassa on paljon muutakin kiinnostavaa, esimerkiksi kuinka kännykkäfirmat eivät vastanneet valmistuksen vastuullisuutta koskevaan kyselyyn. Palaan tähän omassa postauksessaan.