Flow food 2011

Joku saattaisi nostaa Flowsta esille artistit, mutta mä kirjoitan festareiden ruoasta, lähinnä. Kaikki muut kuitenkin kertoo, kuinka mahtavia olivat esimerkiksi Midlake, Twin Shadow, The Pains of Being Pure at Heart, Hercules and Love Affair, Mc Taakibörstan PA 2011 reunion -keikka, Regina jne. — joten ei mun kande. Nautin festareiden musasta, seurasta ja ruoasta.

Perjantaina tyyppasimme Samin kanssa Ravintola Torin kojun pinaattinyytit, jotka jo etukäteen olin päättänyt testata. Torista saa mainiota ruokaa muutenkin, joten festariruoan odotukset olivat korkealla. Petyin kuitenkin vähän, sillä lautaselle ladottu tsatsiki ja bulgur olivat jääkaappikylmää ja pinaattinyytit mikrolämpimiä. Kontrasti oli vähän ikävä, eikä pinaattinyyttien maku ollut kummoinen. Laimean makuisia, mutta ihan ok. Enemmän harmitti perjantaina se, että maksupäätteillä maksaminen tökki ja kaikkialle sai jonottaa. Ystävälläni on kuitenkin samaiselta päivältä ihan päinvastaisia kokemuksia, joten mulla taisi olla vaan huono karma perjantaina. Bad flow. Onneksi Hercules and Love Affairin keikka nosti festaritunnelmaan.

Jossain vaiheessa imaisin Timolta nappaamani Cocovin suklaasmoothien, joka maistui vähän kummalliselta: liian terveelliseltä. Joko sekaan oli lorahtanut liikaa raaka-ainetta x, sekoittaen makujen balanssin, tai sitten mun makuhermot eivät vaan osanneet sulattaa superfood-juomaa festariolosuhteissa. Veikkaan syyksi jälkimmäistä. Yön tunteina testasin vielä Meri-Tuulin vegelihiksen ja ranskalaiset, joista ei myöskään ole fotoa kun hotkaisin ne niin vauhdilla, sori. Vegelihis oli pettymys, mutta ranskalaiset olivat ehkä parhaat miesmuistiin! Annoksesta närppivät muutkin ja yhtä mieltä olimme kaikki: Merkkari avaa snägäri! Ja mielellään tänne Malmille, kiitos.

Lauantaina korkkasin Flown MATin vuohenjuustosalaatilla: OMG!! En ole saanut näin herkullista vuohenjuustosalaattia missään ei-festareillakaan! Seassa oli mm. kuivattuja persikoita, rusinoita ja manteleita. Aivan ihanaa, enkä ihmettele ständin edessä vielä sunnuntainakin luikertelevaa jonoa. Ystäväni söi saman annoksen festareilla kahteen kertaan, kertonee jotakin salaatin huisiudesta. Olin niin otettu MATin vegesafkoista, että utelin vähän enemmän yrityksestä. MAT-ravintolaa ei ole olemassa, mutta pitopalvelu on! Herkkuja saa siis tilauksesta ja mä niin järkkään juhlat.

Taakibörstan PA 2011 reunion -keikan jälkeen oli sushin aika ja testasimme Hertan kanssa lempparijapanilaisravintolani Umeshun festarisatsin. Olisin halunnut testata vegesetin, mutta vain kuvan annos oli myöhään illalla enää valikoimissa.

Maut olivat erinomaisia, vaikka kyseessä olivatkin festariolosuhteet. Ei jääkaappikylmää, mutta ei myöskään seisoneen oloista. Umeshulaiset osaavat kyllä duunata sushinsa oikein, en ole pettynyt ravintolassa kertaakaan — enkä pettynyt Flowssakaan. En tosin olisi pannut pahakseni vähän isompaa annosta. Loistava herkkupala, joka kuitenkin jätti vielä tilaa toiselle iltapalalle!

Kaikki ovat kehuneet Merkkarin hodareita, joten olihan munkin koettava tämä klassikkoannoksen ihmeellisyys. Hertta, Leo ja meikkis vedimme kaikki Can U West -hodarin, vasta jälkikäteen kuulin, että myös sen olisi saanut vegeversiona. Totean huhut oikeiksi, kyllä Meri-Tuuli hodarinsa osaa maustaa. Oikein jees. Ensi kerralla tosin testaan vegeversion, toivottavasti se on parempi kuin vegelihis.

Sunnuntaina nautin vain MATin bataatti-kikhernekeiton, jota Leyla osasi suositella. Hyvä suositus! Koleaan säähän (kuvanottohetkellä oli ihan kamala tuuli) sopi mainiosti lämmin soppa, jonka nauttiminen yksin oli jotenkin hassua, festareilla kun oli 15 000 muutakin tyyppiä. Lähes kaikki olivat päälavan edessä odottamassa Kanye Westin keikan alkua. Mulle tuli väkijoukossa ahtaanpaikankammo (ja nälkä) enkä jaksanut venata jo valmiiksi 45 minuuttia myöhässä ollutta keikkaa, joten vetäydyin iltapalalle.

En tiedä mitä huumeita MATin tyypit ruokaansa laittavat, mutta myös tämä ruoka-annos oli aivan mainio. Etenkin keiton päälle lorautettu siemen-öljy-sekoitus oli ihan taivaallista! Pakko ehkä soittaa pitopalveluun ja udella salaisten raaka-aineiden perään...

En tiedä kiinnostaako teistä ketään oikeasti se, mitä joku tyyppi syö festareilla, mutta tässä se menu nyt on avattuna. Lisätkää tähän muutama vihreäteejuoma, jokunen skumppa, pari kossudrinkkiä ja siideriä sekä joku näkäräinen, jonka Sarri tunki kouraani perjantai-iltana.

Moni ravintola ja koju jäi testaamatta, mutta ainoa mikä oikeasti harmittaa, on missaamani Janelle Monáen keikka.

Ensi kerralla sitten.