Auto

Frendit painostivat jo kesällä, että minun pitää heti kertoa teille. Ettei joku paljasta mua ennen kuin ehdin blogata. Etten vaan jää kiinni itse teossa. Olen monta kertaa ollut tekemässä postausta aiheesta, mutta se on jäänyt jotenkin kesken. Niin siis tuota... kröhöm... Kuvassa olen rikospaikalla.

Meillä on auto. Niin se on. Eihän se nyt maailmaa kaada, kyse on ennemminkin siitä paljonko sillä ajaa, mutta silti. Olen yhä puoli vuotta peltilehmän hankinnan jälkeen vähän ihmeissäni, että mitenkäs tässä näin kävi. En edes muista auton merkkiä, mallista ei ole hajuakaan. Se on vihreänharmaa.

Selitys autonhankinnalle on helppo: vastasyntynyt vauva ja kuumin kesä ikinä. Ja kerrostaloasunto ilman parveketta. Hankimme käytetyn auton pian Islan syntymän jälkeen yksinkertaisesti siksi, että tyyppiä ei voinut viedä päiväsaikaan ulos (liian kuuma) tai julkisiin (vielä kuumempi kuin ulkona). Ja sisällä kämpässä oli niin ikään kuuma. Mökillä, jossa vauvan sai ulos varjoon koisimaan, oli ehdottomasti paras paikka pikkuiselle, ja sinne hankkiutuakseen auto oli oikeastaan ainoa keino.

Automme on käytössä muutamia kertoja kuussa, välillä viikottain. Ajelen sillä lähinnä mummolaan. Keskustakäynnit ja työmatkat hoidamme julkisilla — asummehan aivan junaradan tuntumassa.

On ilahduttavaa, että autoamme käyttävät toisinaan myös muut kuin me. Naapurimme lainaavat sitä toisinaan kauppareissua varten, ja vievät samalla mennessään meidän kierrätysrojua. Win win.

Olen aikaisemmin funtsinut vuokra-auton jakamista. Se ei vaan olisi ollut kätevää kesällä, mutta ehkä lapsen kasvaessa se voisi olla mahdollista. Kun Isla on isompi, on junassa matkustaminen helpompaa ja sitten autoa ei enää mummolareissuja varten edes tarvitse.

No nyt tiedätte. Olen yksi niistä.

Luomufarkut muuttivat Kurviin

Muistatte ehkä Gente clothesin? Tuon hyvän näköistä ekomuotia myyvän, mutta kamalat ikkunateippaukset ja oudon nimen omaavan putiikin Kampissa. En ole käynyt paikassa kuin kerran, syytän sijaintia: vaikka liikunkin Kampissa melkein viikottain, en useinkaan eksy juuri sille syrjälle, missä Gente clothes sijaitsee. 

Piipahdin putiikissa hiljattain ja kuulin, että Gente clothes muuttaa Kurviin, Reilun kaupan Tähden (Hämeentie 48) tiloihin. Fiksu veto! Potentiaalista asiakaskuntaa on Hakaniemen ja Kurvin suunnalla salettiin enemmän kuin Kampissa ja kun Gente clothes jakaa tilan Reilun kaupan tähden kanssa, saavat asiakkaatkin monipuolista valikoimaa saman katon alta.

Ostin muuten Gente clothesin alesta ekat Monkee Genesini. Kuukauden käytön perusteella todettakoon, että hankkimani luomufarkut ovat erittäin hyvälaatuiset. Toivokaamme vaan, että Monkee Genesejä saataisiin tulevaisuudessa vähän persoonallisemmissa pesuissa — vaikka värivalikoimaa toki onkin ihan kivasti!

Sen verran farkkubrändin toiminta on viime tsekkauksestani laajentunut, että byysoja saa myös perheen pienimmille. Niin ja kuuminta hottismalliakin on tarjolla (kuva).

En tiedä onko 70´s Flare -mallia Kurvissa, mutta ainakin nettikaupasta sitä saa. Puljussa on muuten aika hyviä ale-hintoja juuri nyt!

Aitoa ruokaa skidille(kin)

Täältä blogistani puuttuvat yhä linkkilistat. Jahka ehdin, niin laitan saitin reunaan suosituksia. Yksi sellainen on Kuluttaja-lehden saitti (ja tietty itse lehti). En ole tilaaja, vaikka niin voisi luulla. Luin aikaisemmin lehden aina YLEllä, mutta sieltä lähdettyä olen hankkinut irtonumeroita. Ostin uusimman numeron tänään ja päätin, että nyt on kyllä vihdoinkin aika ruveta tilaamaan lehteä. Tein sen juuri täällä.

Kuluttaja-lehti tuli itselleni tutuksi Kuningaskuluttajassa työskennellessäni, kun teimme lehden kanssa yhteistyötä tiettyjen testien osalta. Juuri testit ja vertailut ovat mielestäni lehden parhaimmistoa.

Uusimmassa lehdessä on vertailtu lasten purkkiruokia — aihe, joka ei vähän aikaa sitten olisi voinut vä-hem-pää kiinnostaa. No nyt kiinnostaa. Järkytyin lukiessani, että suomalaiset lapset syövät eniten purkkiruokaa Euroopassaa! Jutussa korostettiin, että purkkisafkat ovat vain silloin tällöin nautittavaksi, eivät päivittäistä ruokaa, mutta parhaillaan suomalainen skidi vetää keskimäärin 2,5 purkkia purkkiruokaa päivässä. Huh. Tähän siis on menty: eineksiin tottuneet vanhemmat antavat laiskuuttaan — tai tottumuksesta — valmisruokaa jo vauvoillekin.

Todettakoon tähän väliin, että kyllä mäkin olen luumu- ja mangososetta lapselleni antanut, mutta pääasiassa teen ruoat itse. Jos kerran minä voin paremmin tuoreita raaka-aineita popsimalla, miksi antaisin vauvalleni eineksiä? Me is asking.

Purkkiruoalla on paikkansa tietyissä tilanteissa, mutta jos niitä käyttää useasti tai säännöllisesti, kannattaa vaihdella tuotteita. Sama koskee äidinmaidonkorvikkeitakin — ja puuroja. Viitaan tällä vastikään julkaistuun uutiseen lastenruokiin päätyneistä myrkyistä.

Uusimmassa Kuluttajassa on paljon muutakin kiinnostavaa, esimerkiksi kuinka kännykkäfirmat eivät vastanneet valmistuksen vastuullisuutta koskevaan kyselyyn. Palaan tähän omassa postauksessaan.

Fässön

Olisi kiva hankkia kaikki kuteet ja asusteet ekobrändeiltä. Jos olet nettikauppaihmisiä, löytyy Eco Fashion Worldin nettisivuilta toistasataa ekobrändiä! Kaikilla merkeillä ei ole nettikauppoja, mutta yllättävän monilla kyllä.

En ole vielä ehtinyt selata merkkejä sen kummemmin, mutta muutama vanha tuttu löytyy saitilta. Kuyichi, Bllack Noir, Osklen, Edun — ne tiedän entuudestaan, mutta kaikki muut merkit ovat mulle uusia.

Osklen on muuten brändi, joka kandee painaa mieleen. Stailikkaita juttuja.

Kuva: osklen.com

Miksi Osklen sittenmainitaan Eco Fashion Worldin saitilla? Mikä tekee tästä merkistä ekologisen?

Oskar [Oskar Metsavaht on Osklenin pääsuunnittelija] is Brazil’s pioneer in the new luxury movement, using the most innovative eco-fabrics in his collections, such as pupunha wood for belts, fish skin for shoes and PET from recycled plastic bottles. As a long-term environmental thinker, Oskar is the founder of e-Institute, a non-profit organization dedicated to raising awareness for sustainable human development.

Kenkiä kalan nahasta, aikamoista! Osklenia on vastikään hankknut myös yksi Ruotsin suosituimmista bloggareista, Elin Kling. Pähee laukku Elskalla. Se tosin ei ole kalan nahkaa se.

Samaisella saitilla on linkki myös teille aikaisemmin mainitsemaani nettipuljuun nimeltä Fashion Conscience. Sivustolta löytyy paljon ekomuotia ja -asusteita. Tämä vasemmalla näkyvä, kierrätetystä kuparista valmistettu ranneasia olisi kovasti mun mieleen. Ihana!

Kenkävalikoimassa puolestaan on kivoja kumppareita, esimerkiksi nämä Wedge Welliesit.

Mutta mikä niistä tekee ekon? No vissiin se, että niitä ei ole valmistettu eläinperäisestä materiaalista. Tästä päästäänkin dilemmaan, josta aikaisemminkin blogasin: sana eko on todella monitulkinnallinen. Kumpparit ovat kyllä vegaaniset, mutta ekologiset, ei välttämättä. Ekon niistä tekee sitten se, kauanko niitä käyttää ja miten ne hävittää. Ja tietenkin valmistusprosessillakin on väliä. Vaikka mä näitä tässä himottelen, kelpaavat kirpparilta bongatut, korolliset Nokiat mulle vielä mainiosti. Ne on sitäpaitsi paljon hienommat kuin Wedge Welliesit.

Tiedätkö hyviä ekomuotinettikauppoja ja saitteja? Laita vinkkisi jakoon blogauksen perään!

Hyvä Ivana

Täytän viikon kuluttua 30 vuotta. Sen kunniaksi ostin itselleni lahjan.

Ivana Helsingin liikkeessä on mukava käytäntö: ostokset pakataan paperiin ja ympärille kiedotaan kankainen nartsa. Myyjä sitoo sen niin, että paketissa on kunnon kädensija. Voi sitten kävellä ja heilutella lesosti ostostaan, eikä tarvitse piilottaa sitä kassiin — kassia ei tarvita ensinkään.

Suhteeni brändiin on lämmin. Ostin ekan Ivana-tuotteeni Vanhan joulumyyjäisistä ennen kuin merkki oli mitenkään sen kummemmin tunnettu. Laukku ei ollut edes kovin kallis silloin. Ihastuin laadukkaisiin materiaaleihin ja kivaan printtiin. Voisinkin kuvata sen tänne jahka ehdin... Erityisen paljon rakastan erästä vihreää kanvastakkia, jonka ostin vuonna 2006. Kuningaskuluttajan promokuvatkin (näkyy tässä blogauksessa) otettiin aikoinaan kyseisessä takissa. Se on mun ikisuosikki! Aivan niin kuin tämänkertaisen vaatteenikin, ostin vihreän takkini alennusmyynnistä. Olen vähän pihiä sorttia :)

En tosin rakasta kaikkia Ivana Helsingin vaatteita: osa mekoista ja paidoista on vähän liian tyttömäisiä kaikkine puhvihihoineen — enkä fanita kaikkia printtejäkään, mutta camping-henki, ajattomuus ja eettisyys ovat sellaisia asioita, joita Ivana Helsingin tuotteissa arvostan.

Mitä paketissa on? Se selviää 7.2.

Mankeloitua hedelmää

Sitten kun Isla alkaa ymmärtää jotain karkin päälle, annan sille tällaisia.

Castus-merkkiset hedelmäpatukat sisältävät vain luonnon raaka-aineita, eikä niissä ole käytetty säilöntäaineita tai lisättyä sokeria. Kuvassa päärynä-, myös mansikka- ja pähkinäpatukat löytyy. Maistuu hyvältä myös aikuisen suuhun.

Tässä on hoksattu onneksi satsata vähän tuotteen visuaaliseen puoleenkin, tehoaa varmasti skideihin. Ymmärtäähän sen, että jotkut kirkuvan värikkäissä papereissa ja pusseissa myytävät mässyähkymegasupernaminamidingdong-karkit himottaa lapsia enemmän, kuin kuivatut hedelmät paperipussissa tai rusinat jossain tylsän näköisessä pahvilaatikossa. Tässä on kyse vähän samasta asiasta kuin superfood-trendissä: vanha juttu lanseerataan uudelle kohderyhmälle vähän uudella tavalla. Otetaan hedelmä, marja tai pähkinä, vedetään ne mankelin läpi ja pakataan hassusti. Hyvä konsepti.

Kuva: transmeri.fi

Ostin itse näitä Prismasta, jossa viisi patukkaa sisältävä pussi maksoi jotain kahden euron paikkeilla.

Lisää tietoa Castuksen patukoista brändin englanninkielisillä sivuilla.

Keittiön kaapin kulmakivet

Kollegani Katja haastoi minut listaamaan keittiön kaappini kulmakivet. Tässä tulee:

• Voi*
• Oliiviöljy*
• Kookosöljy*
• Hunaja*
• Kauramaito*
• Kananmunat*
• Kaurahiutaleet*
• Ruisleipä
• Tammenlehtisalaatti*
• Tomaatit*
• Soijakastike*
• Herbamare*
• Mustapippuri*
• Saksanpähkinät
• Mantelit
• Valkosipuli*
• Inkivääri*
• Basilika
• Korianteri
• Linssit*
• Siemenet (auringonkukan-, sesamin-, kurpitsan-, hampun- ja pellavansiemenet)
• Rusinat*
• Marjat (mustikat, mustaherukat, puolukat, karpalot, mansikat...)
• Kuivatut marjat ja hedelmät (omenaa, päärynää, karpaloita jne)
• Kevätsipuli ja tavallinen sipuli
• Chili (tuore ja tahna)
• Peruna*
• Porkkanat*
• Avokado*
• Banaanit (ostan Reiluja)
• Sitruuna*
• Omenat*
• Vihreä tee* (etenkin genmaicha)
• Omenamehu*

* ostan yleensä luomuna

... olikohan tuossa kaikki? Täydennän, jos huomaan jotain olennaista unohtuneen. Aika pitkä lista, mutta käytän kaikkea noista — perunaa ja chiliä lukuun ottamatta — joka viikko. Peruna ja chili ovat kuitenkin molemmat säännöllisessä käytössä, joten siksi ne ovat mukana.

Listasin lähinnä raaka-aineita, mutta listalla pitäisi melkeinpä olla myös itse tehty mysli. Syön sitä monta kertaa viikossa. Kaikki myslin raaka-aineet kylläkin löytyvät listalta, joten siellähän se siis onkin :)

Moderni lentäjä

Rakastan päähineitä. Omistan aika monta kivaa (kuten tämän, tämän, tämän, tämän, tämän ja tämän —joka kylläkin on frisbee!), mutta hattuhyllyltäni ei löydy vielä yhtäkään tällaista:

Kuva: loumistraou.com

Päähine on nahkaa (lammasta), mutta Lou Mistraou tekee hattumallia myös huovasta (käsitelty vedenkestäväksi). Stailikas, sanon mä — ja ihan kivan hintainen: 475 euroa... Flanelliversio tosin on halvempi, 225 egee.

Kun nyt tarkemmin ajattelen, on mulla itse asiassa yksi aika samankaltainen, vihreä, huovutettu yksilö, jonka olemassaolen olen unohtanut täysin! Missäköhän se lienee? Ihmisellä taitaa olla liikaa tavaraa siinä vaiheessa, kun unohtaa omistavansa jotakin tällaista. Pitää painua kellariin.

Kasviksia huiviin — turvallisesti

YLE Uutisten sivuilla eilen julkaistu uutinen alkaa näin:

Elintarviketurvallisuusviraston mukaan riski saada liikaa kasvinsuojeluainejäämiä kasvisten kautta on häviävän pieni ja kasvisten syönnin hyöty terveydelle voittaa riskin. Eviran tutkimuksessa on arvioitu ainejäämistä ihmisille aiheutuvia haittoja. 

Tutkimuksessa tarkasteltiin aikuisten ja lasten altistumista kasvinsuojeluainejäämille. Molempien ryhmien pitkäaikainen altistuminen on kuulemma turvallisella tasolla.

Eviran mukaan kannattaa suosia EU-alueella tuotettuja kasviksia (ja syödä monipuolisesti), sillä tutkimuksessa havaitut viitearvojen ylitykset johtuivat EU:n ulkopuolella tuotettujen kasvisten kulutuksesta. 

Viitearvojen ylittymisen riski on suurin, jos popsii pinaattia, kurkkua, omenaa, salaattia tai papuja. Uutisessa ei tosin kerrota, tarkoittaako tämä vain EU-alueen ulkopuolelta tuotuja edellämainittuja? Pitää tarkistaa.

Eviran tutkimustulokset ovat kuluttajan kannalta positiivisia, mutta melkoisen erilaista infoa kuin PAN Europen (Pesticide Action Network) parin vuoden takainen tutkimus, jonka mukaan syömme enemmän torjunta-ainejäämiä kuin koskaan aikaisemmin. Maaliskuussa 2008 referoin tutkimustuloksia blogissani näin:

Euroopan alueella myytävistä hedelmistä, vihanneksista ja aamiaismuroista(!) jo lähes puolet sisältää kasvinsuojeluaineita - määrä on huomattavasti korkeampi kuin vain 5 vuotta aikaisemmin.

Lähde: Kemikaalicocktail 22.10.2008

Samassa tutkimuksessa kerrottiin, että "yleisimmistä ravintoketjussa tavattavista kasvinsuojeluaineista viisi on luokiteltu karsinogeeneiksi, mutageeneiksi tai hormonihäiritsijöiksi". Ja tästä tiedosta on kolme vuotta.

Päätellä ehkä täytyy, että syömme kemikaalijäämiä enemmän kuin koskaan, mutta Eviran tutkimusten mukaan riskit ovat pienet. Ehkä näin? Tosin: vielä alkusyksystä Eviraan soittaessani bisfenolia ei pidetty laisinkaan haitallisena, ja pari kuukautta myöhemmin saamassani mailissa lafkan edustaja totesi, että bisfenolin kieltäminen tuttipulloista on "hyvä uutinen pienten lasten vanhemmille". Asiat muuttuvat, kun tutkitaan enemmän. Kemikaaliturvallisuuden osalta kannattaa myös luottaa omaan arviointikykyyn ja noudattaa varovaisuusperiaatetta. Niin minä teen, ja siksi suosin luomua. Melkoisen helppo tapa pienentää omaa kemikaalicocktailiaan.

YLE:n uutisen lopussa muuten todetaan, että "suomalaisten kuluttajien kasvisten käyttö on Euroopan maiden häntäpäässä". Häpäsy! Nyt heti korjaamaan tilannetta! Aloita lukemalla Uuden Mustan juttu Välimeren ruokavaliosta.

Luomuripset

Siis mä vaan vedin tätä maskaraa silmiin ja näistä tuli tällaset. Ihan kreisehyvää ripsarii!

Huoh.

Psst... Adressin voi yhä allekirjoittaa.

Gulp

Se on täällä.

Viimeinen läpiluku. Hirvittää.

Höttösiä

Kun muutamia vuosia sitten tajusin oikean ruoan merkityksen ja dumppasin ruokavaliostani mm. valkoisen sokerin ja vehnän, lehmänmaidon ja hiivan (ja niiden myötä paljon muuta turhaa huttua), oli keksittävä uusia tapoja tyydyttää esimerkiksi makeanhimo.

Aamuisen puurosatsin tai proteiinismoothien, lounaalla nautitun keiton tai salaatin ja illemmalla väännetyn munakkaan lisäksi nautin aterioiden välissä vihreää teetä ja erilaisia no.. höttösiä. Ystäväni Sarri — jolta höttös-sanan käytön olen oppinut — puhuu höttösistä yleensä tarkoittaessaan leivonnaisia ja karkkeja. Minä väärinkäytän sanaa tarkoittamalla tätä:

Minun höttösiäni ovat mantelit, saksanpähkinät, cashewt, viikunat, taatelit, kuivattu mango ja päärynä (ei sokeroituja), seesaminsiemenpatukat (makeutettu hunajalla), vegeproteiinipatukat, tumma suklaa (maidotonta ja sokeritonta), kuivatut banaani- ja omenalastut, mulperit, kuivatut marjat...  Kuvan satsi on karkkikaappini perussisältöä, ei siis kuvaushetkeä varten hankittu, vaan ihan perussettiä, jota kotoamme yleensä löytyy. Teen kerran kuussa tai parissa pyhiinvaelluksen Punnitse & Säästään, mutta ostan pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä ihan lähimarketeistakin.

Tällaisen makeanhimontappaja-arsenaalin kanssa saa hyvin taisteltua kaupan väriaine-lisäaine-maito-sokeri -karkkeja vastaan, eikä tunnu missään! Paitsi että tuntuu: olo on paljon parempi ilman edellä mainittuja. Mulle tulee nykyään irtokarkeista huono olo, vaikka ne aluksi saattaakin maistua hyvältä. Hetken kuluttua kuitenkin huomaan sen eron, mikä aitojen herkkujen nauttimisen välillä ja keinotekoisen hutun syömisessä on.

Eikä pähkinöitä ja taateleita tarvitse pelkältään syödä: valmista minuutissa vaikkapa taatelikonvehteja (kuvassa) tai arabialaista jälkiruokaa.

Tai voit kuivata omppurenkaita ja dippaa ne tummaan suklaaseen. Vaihtoehtoja sokerihutulle on kyllä, kunhan vaat viitsit nähdä vähän vaivaa.

Jos puolestaan olet suolaisen ystävä ja kaipaat esimerkiksi pähkinärintamalla vähän tulisempaa vaihtoehtoa, jätä kaupan — usein vehnää ja natriumglutamaattia sisältävät — chilipähkinät hyllyyn ja valmista itse. Paahda pannulla vaikkapa herkullisia chilimanteleita. Löydät vuoden 2008 postauksestani mainitun ystäväni Sarrin chilimantelireseptin. Toimii! Ja perinteisten perunasipsien tilalle suosittelen kokeilemaan juureslastuja. Ne on taivaallisia — ja kauniita. Ja niitäkin voi tehdä itse. Resepti tulossa!

162.0° HOT

Blogilistan — joksenkin mystisen — Kuuman listan mukaan Kemppari on aika hiton kuuma juuri nyt.

Kuuma lista kertoo, mitkä uudet blogit ovat juuri nyt pinnalla.

• 1. 290.2° Utopia
• 2. 259.0° Saara Sarvas @ Lily
• 3. 162.0° Kemikaalicocktail / Uusi Musta
• 4. 133.2° oprin.blogspot.com
• 5. 76.9° Feissarimokat
• 6. 59.4° Beannan
• 7. 44.6° Magicpoks
• 8. 40.5° Loving these looks
• 9. 39.6° Strictly Style
• 10. 38.3° Valentiina

Hiton hottii on juu.

Barely There

Anna Cadia soitatti tänään Radio Helsingin taajuuksilla Mahtavaa Helsinki Mahtavaa -ohjelmassa nostalgisesti brittipoppia 90-luvun puolivälistä. Pakko heittää itsekin tästä inspiroituneena teille yksi biisi.

Videota ei valitettavasti The Pansiesin Barely There -biisiin ole verkossa saatavilla, mutta juuri töistä kotiutunut bändin nokkamies tietää kertoa, että video on kuin onkin olemassa! Tommi Pietiläinen: vaadin videon siirtämistä vhs-arkistoista nettiin nyt heti.

Mun muusikko- ja mallikaverit

Olen kollaasien ja mood boardien ystävä (kuten tiedätte). Kuinka vapauttavaa onkaan tulostaa sisäinen olotilansa esimerkiksi seinälle. Jos kotoasi löytyy pätkä seinää, joka kaipaa "jotain", leikkaapa lehdistä inspiroivia kuvia, kipaise ostamaan paketti tapettiliisteriä ja vetele fiilis seinälle.

Ainoa huono puoli hommassa on se, ettei seinää saa muutossa mukaansa. 90-luvun alkupuolen Face-lehdistä leikatut Liam Gallagher ja Björk ovat erittäin kiinni Alppilassa. Samoin Edie, Andy, Sienna, Agyness, Kate, M.I.A., Devendra, David Bowie, John & Yoko... Sniff.

No, onneksi maailmassa riittää kuvamateriaalia seinälle liisteröitäväksi. Saa nähdä, teenkö uuteen kotiin samankaltaisen. Helppo, halpa ja esteettinen tapa kierrättää aikakauslehtien kuvat, flyerit, keikkajulisteet tai mitkä vaan paperisilppeet.

Psst... Onko teillä ongelmia kuvien näkyvyyden kanssa? Kysyy huolestunut bloggaaja.

Kiitos Salo, osa 100

Taas nappasi! Mun suosikkikirpputorit ei petä koskaan.

50-luvun liinavaatekaappi, 45 euroa. Ette tiedäkään kuinka iloinen olen tästä!! Voihdoinkin saan lakanat ja pyyhkeet kahden ison urheilukassin uumenista siististi hyllylle. Nyt on kait pakko alkaa myös silittämään ne...

Mutsin vehkeet

Olen aina ollut monen projektin nainen ja säätänyt vähän kaikenlaista koko ajan joka suuntaan. Siksi on mukavaa, että tietyt asiat saa hoidettua nopeasti ja vaivattomasti. Ehtii sitten keskittyä olennaiseen.

Ennen vauvan syntymää kulutin paljon aikaa keittiössä kikkaillen, mutta parhaillaan ruoanlaitossa tärkeintä on nopeus. En kuitenkaan halua tinkiä ravitsemuksesta — tai ruoan mausta — ja alkaa vedellä eineskiusauksia, vaikka myönnän, että se tiettyinä päivinä ehkä kätevintä olisikin. Kuinka siis järkätä itselle ravitsevaa ja hyvää ruokaa, jonka saa syötyä nopeasti? Blenderi.

Haluan opettaa tytölleni yhteisten ruokahetkien tärkeyden ja syödä hänen kanssaan yhtä aikaa niin usein kuin mahdollista. Sen sijaan, että ainoastaan ruokkisin häntä, haluan ruokailla itsekin. Lähinnä siksi, että hän näkee esimerkkiä ja ymmärtää, että ruokapöydässä syödään yhdessä. Kuulostaa idylliseltä, mutta kaikki äidit tietävät, että kiinteää ruokaa syömään opettelevan kanssa homma ei ole ihan niin helppoa. Projekti on kuitenkin ihan mahdollista toteuttaa, jos vauvalle sosetta tai sormiruokaa syöttäessä itse vetää lasista smoothieta! 

Ensinnäkin: vauva näkee esimerkkiä. Toiseksi: jos smoothiesi näyttää väriltään samankaltaiselta kuin vauvasi sose, ei pikkuinen ole niin kateellinen omasta ruoastasi. Lisäksi: monet raaka-aineet, joita itse käytän smoothieihini, sopivat vauvallekin. Vauva voi siis jopa saada maistaa äidin juomaa, miksei? Mutta älä herran tähden anna vauvalle macaa tai muita hippiehosteita! Kolmanneksi: pinnasi riittää kauemmin vauvan sotkuleikkeihin, kun saat itsekin tankattua. Puolukkaproteiinismoothien voit valmistaa aamulla, kun annat vauvallesi vaikka punertavan väristä marjasosetta. Powersaft tai vaikka tämä smoothie sopii hyvin lounasjuomaksi. Nauti sitä samalla kun ruokit pikkuista. Vedät sitten stydimpää ruokaa vaikka lapsen nukkuessa, niin minä teen.

Soseet ja smoothiet syntyvät parhaillaan näillä vehkeillä:

Rakas ja monikäyttöinen Vita-Mixini on palvellut reilun vuoden ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Se oli sikakallis, mutta jos se on niin ikuinen kuin mulle luvattiin, maksan mielelläni. Mielummin yksi ikuinen kuin monta halpisblenderiä, jotka päätyy yksitellen muutaman vuoden käytön jälkeen roskaksi kaatikselle.

Vaikka vauvan soseet tekisikin ihan helposti Vita-Mixillä, valmistan ne parhaillaan Braunin laitteella. Sen säiliö on pienempi ja sopii vähän kätsymmin hommaan toistaiseksi, kun Islan annokset ovat vielä niin minimaalisia. Braun on hommaan ihan oiva: skidin safka syntyy muutamassa minuutissa. Höyrytän bataattia, parsaa, porkanaa jne. ja heitän ne vähän jäähdytettyäni tehariin. Nopeaa ja fiksua ruokaa pienelle, jolle ei todellakaan ole mikään pakko syöttää kaupan valmissoseita! Todettakoon silti, että kyllä meillä niitäkin on pari kertaa testattu, ihan vaan, jos iskee joku hätätilanne, että en kykene ruokaa valmistamaan. Silloin on hyvä, että tyyppi suostuu syömään jotain kaupan luomusosettakin.

Tästä vauvanruoka-aineesta saisi monta blogausta, mutta jätetään tämä nyt (toistaiseksi tähän). Blogauksen laitteita tai muita vastaavia vehkeitä suosittelen helpottamaan kenen tahansa elämää, mutta etenkin, jos perheessä on minityyppi.

Kurvin vegekeidas

Lupasin testata teilaamani Artesanan uudestaan — kannatti! Ruoka oli nyt erinomaisen makuista. Peukku etenkin talon omalle pestolle. Herkkua! Keitossa ei kyllä ollut makua tälläkään kertaa, mutta kaikki muu oli oikein hyvää. Ihanaa, että Kurvissakin on oma vegeravintola.

On ilahduttavaa saada hyvää palvelua ollessaan liikkeellä vauvan kanssa, se kun aina on vähän sellaista sähellystä. Vauvan sose lämmitettiin vesihauteessa ja syöttötuolikin löytyi pikkuiselle. Ja seurassani olleen ystävän vauvalle myös.

Tässä kohtaa voisin peräänkuuluttaa hyviä vegeravintoloita muualla Suomessa, laittakaapa suosituksenne blogauksen perään.

Psst... Tilaa uutta Kemikaalicocktailia Bloggerin kautta!

Kemikaalicocktail on muuttanut!

No niin. Vihdoinkin perusasiat on kondiksessa Kemikaalicocktailin loikkaa varten. Täällä ollaan siis, Uuden Mustan alla, vihdoinkin. On tätä odotettu!

Kemikaalicocktail jatkaa olemassaoloaan aivan kuten tähänkin saakka. Kaikki tekninen, kuten blogin tilaaminen, FB:ssä tykkääminen jne. onnistuu, mutta koska olen vielä itse vähän pihalla edellämainituista, palaan näihin yksityiskohtiin pian. Nyt koitan oppia (eli palauttaa mieliin) tämän blogialustan käytön ja viilata yhtä kivan käyttöliittymän kuin Bloggerin puolella. Eiköhän se onnistu.

Ja hei pakko esitellä: mun uudet lasit!

Nyt pitäisi ainakin nähdä lukea tuoteselosteet paremmin, ettei tule samanlaisia mokia kuin Hälsans Kök -kasvispihvien kanssa!