Teholihaa vaatekaapissa
ti 26.04.2011, 16:00 Nahkatuotteiden ostaminen panee aina miettimään. Teenkö oikein vai väärin?
Syön lihaa pari kertaa kuussa. Aikaisemmin söin useammin. Olen vähentänyt lihansyöntiä samalla, kun karsin ruokavaliosta turhia lisäaineita ja eineksiä. Olen karsinut lihan myös ekologisista ja eettisistä syistä. Syön lähinnä riistaa tai joskus lammasta ja nyt on tullut laitettua vauvalle soseisiin luomujauhelihaa. En kaipaa lihaa useammin kuin muutaman kerran kuukaudessa ja panostan laatuun. Kun syö lihaa harvemmin ja se on laadukasta, on liha-ateria aina tavallaan pieni juhlahetki. Kuten nyt pääsiäisenä: lammasta ja punaviiniä. Todellista juhlaa.
Kerroin teille syksyllä kuinka personal trainerini teki minulle ruokavaliosuunnitelman, joka sisälsi nykyistä enemmän lihaa. Ideana oli toteuttaa homma hankkimalla pakkaseen iso läjä esimerkiksi riistaa, mutten saanut hommaa aikaiseksi. Se ehkä kertoo tarpeeksi siitä, kuinka huono lihansyöjä olen. Liha ei kiinnosta minua tarpeeksi, että saisin sen ruhon sinne pakkaseen. Olen mielummin ilman (elättelen kylläkin vielä ideaa siitä, että saisin taloyhtiömme asuntojen kesken jaettua kokonaisen elukan, mutta tähän tarvitaan muidenkin suostumus, enkä ole edes aloittanut naapureiden ylipuhumista).
Ruokalihan kanssa asiat ovat siis suhteellisen ekologisella, terveellisellä ja eettisellä tolalla. Mutta sitten on muoti.
Olen esteetikko ja rakastan vaatteita ja asusteita. Koitan myös olla järkevä muodin kuluttaja ja käyn usein kirpputoreilla, koittaen ensisijaisesti hankkia käytettyä. Vaikka kulutustahan sekin on, tiedostan hyvin sen.
Kun puhutaan nahasta vaatteissa ja asusteissa myönnän, etten ole ollut yhtä tarkka kuin ruoan suhteen. Onneksi kirppiksiltä löytää hyviä ja ajan kauniisti patinoimia nahkavöitä ja -laukkuja, mutta kengät ovat ongelma. Käytettynä löytää harvemmin sopivia kenkiä. Tietty joitain yksittäisiä korkkareita ja saappaita, mutta ei esimerkiksi nilkkureita. Etenkin kenkäostoksilla tulee usein ostettua uutta nahkaa.
Nahkakengille on tietenkin vaihtoehtoja, esimerkiksi tekonahka (eli muovi). Minä en vaan suostu pukemaan päälleni muovikemikaaleja, enkä voi uskoa, että muovi tuntuu jalassa yhtä hyvältä kuin nahkakenkä. Lisäksi aito nahka on paljon muovia kestävämpää materiaalia, joka sitäpaitsi maatuu.
Voiko muovikenkä tuntua yhtä mukavalta jalassa kuin nahka? Kuva täältä.
Olen lisäksi supertarkka tyyliseikoista. Jos sattuisinkin löytämään laadukkaita tekonahkatuotteita (öö.. mahdollista?), pitäisi myös designin olla kohdallaan. Toistaiseksi en ole törmännyt moniinkaan itseäni miellyttäviin ei-nahkakenkiin (tennarit — esimerkiksi Tomsit — ovat tietenkin poikkeus).
Haluan käyttää nahkaa, mutta haluaisin suosia eettisiä nahkatuotteita. Minua hämmentää: kun ruokakaupassa voin lukea tuotepakkauksesta, mistä lihatuote tulee ja jopa selvittää tilan, jossa yksittäiset kananmunat on maailmaan munittu, miksei nahkavaatteissa kerrota nahan alkuperästä? Haluaisin myös tietää, kuinka iso osa vaateteollisuuden nahasta on lihateollisuuden sivutuote?
Koitin selvittää tätä ja soitin ensimmäiseksi Kenkä- ja nahkateollisuus ry:n asiamiehelle, Timo Sarparannalle — joka löi luurin korvaani! Mies vastasi, ettei hänellä ole "harmainta aavistustakaan siitä, kuinka elintarvike- ja muotiteollisuus liittyisivät tässä asiassa toisiinsa". Tuut, tuut, tuut. Kiva Timo, tosi aikuismaista.
Haen apua Kuluttajaviraston sivuilta. Eko-ostajan opas kertoo, että:
Nahkatuotteet valmistetaan yleensä teuraseläinten nahoista. Nautaeläinten nahkoja käytetään laukkujen ja kenkien valmistukseen, lampaiden nahkoja nahkatakkien valmistukseen.
Nahkatakki on pitkäikäinen ja kestävä vaate, jonka raaka-aine on uusiutuvaa ja menisi muuten jätteeksi.
Suomalaisten nahkatakkien raaka-aine tulee Espanjasta, Englannista ja Islannista, missä lammastalous on vielä varsin luonnonmukaista. Mutta osa raaka-aineesta tulee myös Australiasta, missä lampaan kasvatus on suurta teollista bisnestä eikä eläimiä käsitellä erityisen luonnonmukaisesti. Kotimaista suomenlammasta ei käytetä.
Vähän ylimalkaisen kuuloista. Olin seuraavaksi yhteydessä Atriaan: mihin lihaeläinten nahat menevät? Sain tiedon, että suomalaisten nautojen nahat menevät vientiin, esimerkiksi Italiaan. Siellä ne käytetään huonekalu-, vaate- ja autoteollisuuden toimesta. Suomessa kun ei nahkateollisuutta enää juuri ole. Jalassasi saattaa siis olla pari italialaisia kenkiä, joissa on suomalaisen naudan nahkaa, mutta sitähän me emme tiedä, kun niissä kengissä ei kerrota, mistä nahka on! Eikä se suomalaisuus siis tietenkään kertoisi mitään siitä, minkälaisissa oloissa se eläin täällä meillä on kasvanut. Huoh.
Sain kimmokkeen postaukseni aiheeseen tästä videosta:
Lähde: meatvideo.com
Video sisältää kamalaa materiaalia, enkä edes ole katsonut sitä kokonaan. Mutta tarpeeksi näin. Minulta kysyttiin jo, että uskonko kyseessä olevan osittain lavastetun sisällön, en osaa sanoa, valitettavasti, mutta sen nyt näkee, että iso osa on kyllä totta. Kun haluan syödä eettistä lihaa, voinko käyttää tuotteita, joissa on tehotuotannosta peräisin olevaa nahkaa? Järki sanoo heti että en, mutta toisaalta ne nahat ovat ruhon hyötykäyttöä. Jos en itse osta lihaelintarvikkeita, eikö ole ihan jees, että olen haaskalla ostamssa ylijääneet nahat? Vai pitäisikö olla koskematta niihinkin?
Ostin vastikään ruosteenpunaisen mokkatakin. Se on valmistettu Ruotsissa ja sen ovh oli lähmmäs 400 euroa, mutta sain takin melkein 80% alennuksella salolaisesta putiikista, jossa oli loppuunmyynti. Rakastuin takkiin heti ja tiesin, että tulen käyttämään sitä paljon. Minua miellytti paitsi sen väri (täydellinen punaisen ja oranssin välimaasto) ja leikkaus (selästä lyhyempi, edestä pidempi), myös materiaali (kestävä ja luonnollinen mokka) ja hinta (80% alennus!!). Erityisesti sydäntä lämmitti tieto, että rotsi on tehty Ruotsissa, ei siis Made in China tai Bangladesh. Mutta ihmisten työolosuhteet ja heitä koskeva lainsäädäntö ovat ihan toinen juttu kuin eläinten oikeudet.
Kun myyjä kertoo takin olevan tuotantoa, jossa työntekijät saavat kunnon palkan jne. unohtuu usein eläinoikeuskysymys. Onko kuluttajalla mitään mahdollisuuksia ostaa nahkatuotteita, joiden osalta voi olla 100% varma, että eläimet eivät ole kärsineet? Vastaus lienee se, että suosimalla eettisiä brändejä, joilla on tarkasti tiedossaan käytetyn nahan alkuperä, voi kuluttaja ostaa nahkatuotteita oikeasti hyvällä omallatunnolla. Minulla esimerkiksi roikkuu kaapissa Hanna Sarénin suunnittelema lammaskaulus, jonka eettisestä alkuperästä vannottiin kaupassa lähes käsi raamatulla. Hyvä ettei englantilaisen lampaan nimeä lyöty tiskiin. Uskoin ja ostin, mutta en ole kehdannut käyttää paitsi omiin häihini mennessä. Kun en halua antaa turkiskauluksella väärää signaalia.
Mutta näitä ekologisia ja tyylikkäitä nahkatuotteita pitäisi olla kadunvarsikaupoissa eikä vaan jossain netin uumenissa (tai kalliissa putiikeissa). Miten saisimme eettisen nahan kysynnän kasvuun, anyone?
Minun kohdallani kyse on toistaiseksi siitä, että osaan korvata lihan ruokavaliossani, mutta en osaa korvata nahkaa kenkäkaapissani. Toisaalta olen kyllä myös sitä mieltä, että on ekologisempaa ja terveellisempää käyttää aitoja luonnon materiaaleja kuin keinomatskuja, joissa on paljon synteettisiä kemikaaleja. Elimistöömme kertyy kemikaaleja kodin tekstiilien, elintarvikemuovien ja ruoan, hengitysilman, kosmetiikan jne. kautta ja tutkimusten mukaan nuoremmilla sukupolvilla on veressä enemmän kemikaaleja kuin vanhemmilla. En todellakaan ala pukeutua muoviin.
Päätän nyt ottaa asiakseni etsiä jalkinevalmistajia, jotka tekevät ajankohtaisia, designiltaan tyylikkäitä ja kiinnostavia kenkiä, joiden nahka on todistetusti ekologista. Blogauksia luvassa.
Ja vinkkinä, että Vihreät vaatteet -blogissa on hyvä kirjoitus, jossa puntaroidaan nahan ja tekonahan hyviä ja huonoja puolia. Tsekkaa myös Anniinan teksti Ekovaatteet kiven alla.
Reader Comments (14)
Kiitos hyvästä ja aika perusteellisesta kirjoituksesta!
Minua kyllä epäilyttää tässä nahkabisneksessä vielä muutama juttu. Ensinnäkin: Entä jos nahka ei olekaan lihateollisuuden sivutuote, vaan ihan oikeasti osa samaa bisnestä? Tehotuotantotilat (kuten kaikki muutkin eläintilat) saavat eläinten nahoista rahaa, eikä tuotanto ehkä enää olisi kannattavaa, jos näitä tuloja ei tulisi. Eläimiä ei pidetä vain lihan takia, vaan lihan JA nahan JA muiden myyntikelposten osien (esim. luut, veri...) takia. Myös lihansyönti on ruhon hyötykäyttöä, jos lähdetään siitä oletuksesta, että tapetaan eläin.
Toiseksi: Vaikka jokin tuote olisi tehty Ruotsissa - tai missä vaan, missä kunnolliset työolot voidaan taata - onko silti varmuutta siitä, mistä nahka on peräisin, ja millaiset ovat työolot ja työehdot teurastamossa? Lisäksi epäilen, onko teurastamo missään olosuhteissa ihmiselle sopiva työpaikka - saati eläimelle sopiva kuolinpaikka.
Kolmanneksi: Kuten todettu, nahka on biohajoavaa. Millaisillahan kemikaaleilla taataan se, ettei eläimen iho ala maatua ennen aikojaan? Nahkojahan myös värjätään, siihenkin tarvitaan kemikaaleja? Tästä en tiedä mitään, mutta olisi kiva tietää :)
Täältä löytyy kiinnostava podcast aiheesta: http://feeds.feedburner.com/VegetarianFoodForThought Otsikolla "Leather - not an innocent by-product".
En ole pitkään aikaan joutunut hankkimaan uusia kenkiä, mutta jos sellainen tilanne tulee eteen, luulen, että hommaan vegaaniset popot, vaikka olisivat muovia.
Edellisen kommentoijan jäljillä minäkin olen. Olen ymmärtänyt että nahkatuotteet joudutaan käsittelemään aikamoisilla myrkyillä, että ne eivät ala maatumaan ennen aikojaan, puhumattakaan sitten värjäyksistä ym. Onko sinulla asiaan jotain toisenlaista tietoa? Kankaiset kendät voisi olla vaihtoehto keinonahkaiselle.
Painin itse saman nahka-asian kanssa. Muovikenkien elinaika käytössä on nahkaan lyhyt mutta niiden elinikä kokonaisuudessaan on taas ihan kammottava!
Ja jos nahka on tavallaan lihateollisuuden sivutuote, voi kai ajatella että ostamalla luomulihaa ( ja luomumaitoa) tukee myös eettisempää ja ekologisempaa nahkatuotantoa...
Vaikka ajatella nyt voi tietysti aina mitä tahansa ja etenkin ne ajatukset ovat kivoja jotka tukee ja perustelee jollain lailla omia mieltymyksiään. Faktahan on se, että eläinten kohtelu missä tahansa kasvatusmenetelmässä on kaukana reilusta tai luonnonmukaisesta, eikä ympäristöhaittoja pystytä koskaan vähentämään riittävästi.
Tää on pirullinen ikuisuusongelma, siis jos haluaa kuluttaa sekä eettisesti että ekologisesti! Jokainen vetää rajansa johonkin, että pysyy järjissään ja pystyy elämästä myös nauttimaan. Mullekin kengät ovat ongelma. En syö lihaa, en ole vegaani, mutta kenkien kohdalla mua yksinkertaisesti inhottaa ajatus, että joutuisin turvautumaan kirjaimellisesti toisen selästä revittyyn nahkaan. Eettisyys menee mulla ekologisuuden edelle, koska luonto ei tunne tuskaa, vain maapallolla elävät eläimet ja ihmiset. Vegaanikengissä ongelma on ollut, että niiden suunnittelijat eivät ole mitään taitavia suutareita, eli ne ovat kaukana ergonomisista kengistä lestinsä ja lättäpohjiensa takia.
Ostin äskettäin Ekolosta hampputennarit nilkkuripituisilla varsilla. Ne on ihan jees ja vaikuttavat laadukkailta (silti mun herkkiä päkiöitä vähän vihloo, vaikka on ortopedit olleet niiden suunnittelussa mukana). Talveksi ostin Po-zun saappaat, joissa on vissiin villaa(?) varressa. Toisesta kengästä repesi huopavuori nilkasta, mutta sen saa varmaan suutarilla korjattua. Korkkikärjet menettivät myös väriä, mutta eiköhän senki saa tuunaamalla kuntoon. Tuskin ovat kuitenkaan monen talven kengät. Ja hintaa oli kuitenkin lähemmäs 200e...Juhliin ostin Onni-merkin kotimaiset Woodpeckers-puukorkokengät. En ole vielä testannut niitä, mutta luultavasti jalkani valittavat, kun painoa on päkiällä. Mutta on ne niin kauniit, etten kadu. Ja niihin saa varioitua vaikka millaisia nauhoja ja sitomistapoja. Netissä törmäsin jenkkiläisiin Mohop-puukkareihin, jotka ovat vegaanisia. Saa nähdä tuleeko joskus tilattua.
Ai niin, unohdin yhden tärkeän pointin. Nimittäin sen, että tuolla sivutuote-logiikalla on aivan ok syödä ihan kamalasti naudan jauhelihaa, koska sen voi ajatella olevan maidontuotannon sivutuote. Tai sitten maito on lihantuotannon sivutuote, koska suurin osa naudanlihasta tulee maitotiloilta.
Kiitos ajatuksia herättävästä postauksesta!
Olen itsekin tätä asiaa pohtinut viime aikoina ja menen aika samoilla linjoilla Nooran kanssa. Minäkään en syö lihaa (kalaa kyllä), mutta käytän nahkatuotteita, kuten siis nahkakenkiä, nahkalaukkuja (ei tietenkään kaikki ole). Olen aivan kyllästynyt siihen, miten huonosti ei-nahkaiset kengät kestävät ja siksi lopetin nahan välttelyn jokin aika sitten. Minusta on niin raivostuttavaa, kun ostat jotkin kengät ja ne kestävät hyvänä vain kesän. Enkä voi sille kyllä mitään, että rakastan kenkiä niin paljon, että on ostettava niitä nahkaisia kenkiä. Itse kuitenkaan en nahkatakkia esimerkiksi omista enkä jotenkin voi kuvitellakaan ostavani, hrrr eläimen nahka takkina, vaikka eihän sillä niinkään ole eroa onko se nahka takkina vai jalkojen suojana.
Olisi se kyllä hyvä, jos ostamastaan nahkatuotteesta saisi tietää sen alkuperästä, ehkä se jonakin päivänä on mahdollista vielä.
Täytyy kyllä ihmetellä vielä lisää tähän. Ihmetyttää ihmisten ruokailutavat kyllä niin paljon nykyisin. En ymmärrä sitä, miksi ihmiset syövät lähes joka päivä lihaa, koska ei ihmisen tarvitse syödä niin paljon sitä ja minusta on Noora hienoa, minkälaiset periaatteet sinulla on: lihaa muutaman kerran kuukaudessa vain ja silloin lihansyönnistä tulee "juhlahetki" ja näinhän se on ollut joitakin vuosikymmeniä sitten vielä. On kyllä aivan uskomatonta, kun lihankulutus vain kasvaa eikä ihmiset mieti sen aiheuttamia ongelmia yhtään (vesistöjen rehevöityminen ja eläinten kohtelu jne.). Noh, maailma muuttuu ostopäätös kerrallaan. Asennemuutosta tänne tarvittaisiin, ihmiset kun vaatisivat puhtaampaa ruokaa, voih ja huoh, kun voisi tehdä nämä muutokset tänne jollakin ihmeellä :)
Ekalle kommentoijalle tiedoksi: ainakaan Suomessa tuotantotilat (oli sitten ns. teho- tai luomutila) eivät saa mitään korvausta eläimen nahasta. Korvaus teuraseläimestä maksetaan ns. ruhopainon perusteella, jolloin ruhosta on poistettu veri, pää, nahka ja sisäelimet.
Nahan käsittely teurastamolla aloitetaan suolaamalla nahka merisuolalla, jotta se säilyisi. Kotioloissa suolauksen jälkeen nahka pestään vedellä ja rasvaa poistavalla pesuaineella, esim. fairylla. Sen jälkeen nahka "avataan" eli piklataan. Piklausliuos sisältää tavallisesti orgaanisia happoja (esim. maito- tai etikkahappo). Nahka parkitaan esim. alumiinisulfaatilla tai alumiiniyhdisteillä. Sen jälkeen nahka rasvataan, mutta rasvan sisältämistä aineista en osaa sanoa mitään. Parkitusaineen voi tehdä myös tammesta, tammen- kuusen- tai pajunkuoresta. Lisää nahankäsittelystä voi lukea esimerkiksi J. Eskelisen ja K. Franckin kirjoittamasta Harrastajanahkurin käsikirjasta.
Tilausta olisi myös näin kotieläintuottajan näkökulmasta käsityöläiselle, joka käsittelisi nahan mahdollisimman luomusti ja valmistaisi siitä laukkuja, kenkiä ym.
Kiitoksia Nooralle loistavasta blogista ja tervetuloa tutustumaan Välimaan luomutilan elämään blogissamme http://valimaanpihvi.blogspot.com/
Tilta: Hyviä kysymyksiä. Nahkaan käytettävistä myrkyistä sen verran, että niiltä välttyy kun suosii ekologisesti käsiteltyä eli kasviparkittua nahkaa. Tällaisia tuotteita on jo aika paljon saatavilla.
Hellu Ojala: Kiitos, tulen mielelläni! Palataan asiaan :)
Hellu Ojala: Kiitos paljon tiedoista! Myykö teurastamo kuitenkin ne nahat ynnä muut eteenpäin ihan rahasta niin, että se on laskettu tuloksi _niiden_ talousarvioon? Tällöin se vaikuttaisi erityisesti teurastamojen kannattavuuteen, ja sitä kautta toki koko tuotantosektoriin.
Toki nahan käsittely on mahdollista ympäristöystävällisestikin, onhan sitä kuitenkin tehty ennen niiden kaikkien myrkkyjen keksimistäkin :)
Teurastamohan totta kai myy nahat eteenpäin. Tosin en usko, että teurastamokaan asialla rikastumaan pääsee. Ehkä pikemminkin niin, että on yksi kuluerä vähemmän, kun nahkoja ei tarvitse laittaa Honkajoki Oy:lle poltettavaksi. Honkajoelle siis menee kaikki teurasjäte, mitä ei esim. koiranruokateollisuus pysty hyödyntämään ja Honkajoki jalostaa siitä orgaanista lannoitetta ( ts. polttaa, pelletöi, säkittää ja myy tämän lihaluujauhoksikin kutsutan tuotteen viljelijöille).
Miks pitää ylipäänsä ostaa ja ostaa? Kaikki tää mukahyväksyttävä vihreällä meiningillä verhoiltu kuluttaminen ja materian palvonta saa mut voimaan pahoin. Ne on vaan kenkiä ja rättejä, hengettömiä asioita! Jos länsimaiset ihmiset rakastais samalla innolla toisiaan, olis tää yhteiskunta kovin erilainen paikka. Mites se menikään: Ahneella on ... loppu. Peace.
Hienoa, että tämä aihe otetaan esille! Mielikuva nahasta on maatuva luonnontuote, mitä se ei nykyään ole, ellei ole sitten kyseessä tämä kasviparkittu. Olen nähnyt useita dokkareita jotka karmivalla tavalla kertovat paitsi nahkateollisuuden olevan aivan oma eläinteollisuuden haaransa, eli nahkaan käytetään eri eläimiä kuin lihateollisuuteen (osittain ainakin, ja Intiassa varsinkin, josta myös tulee paljon nahkaa mm. Kiinaan vaatevalmistukseen) mm dokumentti "earthlings" esitti tätä asiaa. Olin järkyttynyt, vaikka en olekaan vegaanina vuosikausiin ostanut uutta nahkaa ja lähinnä käyttänyt muutenkin äidin tai mummon vanhoja nahkakenkiä ennekin. Lisäksi, täydellisen eläinrääkkkäyksen jälkeen halpatyöläiset (eli nuoret naiset pääasiassa) parkitsevat nahkoja paljain käsin tuntitolkulla päivässä, eikä myrkyille ole minkäänlaista puhdistusmekanismia, vaan eikun suoraan vesistöön vaan. Lisäksi muistan joskus jostain vaateteollisuuden raportista (en nyt löytänyt vaikka koitin googlettaa) faktan joka on nyt ainakin summittaisesti oikeansuuntaina; yhteen nahkatakin nahkaan kuluu valmitsemis ja -parkitsemisprosessissa monta tuhatta litraa puhdasta vettä. Tästä hurjasta kemiallisesta käsittelysstä johtuen nahka ei siis todella myöskään maadu, ainkaan hyvin hyvin pitkään aikaan.
Monet vegaanisina profiloituneet kenkävalmistajat ottavat myös materiaalin ympäristöystävällisyyden huomioon, ja kengät ovat oikeasti laadukkaita, toisin kuin halpiskauppojen tekonahkakengät, jotka ovat nimenomaan pelkkää muovia. Minulla on ollut reilun vuoden Vegetarian Shoesin perusmaiharit, ja miksikään eivät kovasta käytöstä huolimatta ole vielä menneet, eli käyttöikää lienee vielä reilusti jäljellä.
Ostin kans juuri menneeksi talveksi Iineksen mainitsemat Po-Zun saappaat, tosin hamppukankaiset vegaaniversiot, joita ei taida enää saada. Minulla ei ollut mitään ongelmaa kenkien kestävyydessä, mutta kantapäät olivat aluksi verillä... :P Vegetarian Shoesin keinomateriaaliset Swirl Bootit yllättivät uskomattomalla pehmeydellä jaloille, mutta vetoketjut konstailivat niin, että täytyi vaihdattaa. Vuosia aiemmin omistamistani Vagabondin nahkatalvisaappaista taas kannat jotenkin repeytyivät jo yhdessä talvessa, vaikka en kenkiä mitenkään voimalla jaloista vedellyt.