Erään aikakauden loppu — ja uusi alku
to 29.12.2011, 10:36 Yle rahoitti Uutta Mustaa (ja blogiani) kaksi vuotta ja se kaksi vuotta on ohi ensi sunnuntaina.
Minun elämässäni kulunut kaksi vuotta on pitänyt sisällään ISOJA asioita: Uusi Musta, Marjoja ja Maskaraa sekä lapseni syntyivät kaikki vuosien 2010-2012 välillä. On ollu vähän haipakkaa.
Katjan tapaaminen on epäilemättä ollut jonkinlainen käännekohta elämässäni. Katja on hullu, terävä, nopea ja hauskinta seuraa ikinä. Rakastan häntä. Olemme molemmat syntyneet 7. helmikuuta ja lapsillamme oli samat lasketut päivät. Ehkä se kertoo jotakin.
Koitin monta vuotta saada Ylellä aikaiseksi ohjelmaa niistä aiheista, joita UM lopulta alkoi käsitellä. Kun tapasimme Katjan kanssa, ideat, asiat ja käytäntö jotenkin alkoivat loksahdella paikalleen. Ja onneksi Tarinatalon Kari Tervo tajusi mistä puhuimme. Pian tajusi Ylekin. Sitten olikin tämä:
Kun Uusi Musta starttasi tammikuussa 2010, alkoi samaan syssyyn Yle Radio Ykkösellä vetämämme 1,5 tuntinen suora (!) radio-ohjelmasarja. On ollut etuoikeus oppia tekemään radiota ja vielä suoraa sellaista. Kaikki ei aina mennyt kuten Strömsössä; suututin muun muassa Antti Heikkilän niin pahasti, että lieneeköhän vieläkään antanut anteeksi?
Radio-ohjelman tekeminen oli mahtavaa, vaikka minua koko ajan kalvoikin se fakta, ettemme ehdi keskittyä nettisaittiin niin paljon kuin pitäisi.
Juuri kun tuntui, että Uusi Musta alkoi käynnistyä ja tunkeutua ihmisten tietoisuuteen, jouduin ottamaan pienen breikin.
Sen lisäksi, että maailmaan oli pullahtamassa esikoinen, oli samaan syssyyn ulos punkemassa myös esikoisteokseni.
Isla on upeinta elämässäni, mutta tyyppi valitsi maailmaantulon kyllä aika kiinnostavaan aikaan: olimme vasta saaneet Yleltä vihreää valoa Uudesta Mustasta, kun tein positiivisen raskaustestin — ja kustannussopimuksen ekasta kirjastani. Seuraava 9 kuukautta olikin sitten suhteellinen hektinen periodi. Väänsin vikan 12 tuntisen työpäiväni kirjan parissa, kun supistuksia tuli toista päivää.
Sen jälkeen elämääni on rytmittänyt tyttö, joka on mullistanut kaiken. En ehdi kirjoittaa niin paljon kuin haluaisin, mutta ei se minua hajoita: on aika mahtavaa seurata kuinka joku oppii kävelemään, puhumaan, syömään, juoksemaan ja piirtämään. Se aika mikä minulta jää, kuluu teille kirjoittaessa ja nykyään myös — taas, luojan kiitos — astangajoogatessa.
Toinen esikoiseni sitten onkin saanut minulta vähän vähemmän huomiota.
Taidan olla laiskin markkinoija ikinä, sillä en ole juuri laittanut tikkua ristiin kirjani tunnettuuden edistämiseksi. Toki olen antanut paljon haastatteluja ja media on ollut kirjasta kiinnostunut (onneksi!), mutta ymmärtääkseni aika moni tietokirjailija myy luentoja jotenkin järjestelmällisemmin ja mainostaa itseään.
Minä olen maininnut kirjani joitakin kertoja blogissani, mutta muuten en ole mainostanut sitä ollenkaan sillä tarmolla, joka ehkä olisi ollut viisasta. En vaan ole ehtinyt.
Toisaalta: on ehkä ihan hyvä keskittyä itse niihin muihin työasioihin ja antaa kirjan elää omaa elämäänsä kirjakauppojen hyllyissä. Hyvin se on pärjännyt! Viimeisimmän saamani tiedon mukaan sitä on myyty jo 5000 kappaletta.
Vaikka työ Uuden Mustan tuottajana oli unelmapestini, irtisanouduin toukokuussa, koska aavistin Yle-rahoituksen loppuvan vuodenvaihteessa. En ollut valmis ottamaan sitä riskiä, että olisin tammikuussa työtön tai joutuisin tehdä jotakin muuta ohjelmaa tuotantoyhtiön sisällä. Kun on päässyt omien lempiaiheidensa makuun, ei vaan ole valmis tekemään jotakin semikiinnostavaa.
Tyylivarkaiden juontopestiä tarjottiin minulle siihen saumaan, jossa vaiheilin Uuden Mustan jatkon kanssa. Tartuin siihen ja nyt juontotyöni takaa minulle kirjoitusmahdollisuuden. En ole tyylivaras kokopäiväisesti, joten ehdin mainiosti tehdä Kemppariakin.
Kuvakaappaus: mtv3.fi/tyylivarkaat
... Ja saan kirjoittaa blogia kestävästä ja kaunista designista. Se on ollut ihana lavennus tähän aikaisempaan tonttiini!
Vaikka tämä kuulostaa jäähyväiskirjeeltä, ei tapahtumassa ole mitään kovin dramaattista. Uusi Musta ei saa jatkossa rahoitustaan Yleltä, mutta Tarinatalo jatkaa blogia muilla rahoitusmalleilla. Uusi Musta siis jatkuu tällä nykyisellä paikallaan ja linkin Kemppariinkin tulette löytämään täältä. Teknisesti tulen kuitenkin olemaan eri alustalla kuin muu UM, siirryn 1.1.2012 osoitteeseen kemikaalicocktail.fi.
Olin laajentamassa Kempparia jo 2010 alusta, mutta sitten Uusi Musta tuli kuvioihin ja homma siirtyi. Olen innoissani siitä, että pääsen taas itse hallinnoimaan blogialustaa ja tällä kertaa kokeilen Wordpressiä.
Blogi tulee muuttumaan ja joudutte klikkaamaan itsenne uuteen paikkaan, mutta etteköhän te siihen taivu, toivon ainakin niin! Suuri muutos tulee kommentointiin: se tapahtuu FB-tunnuksilla. Jos siis Uuteen Mustaan on ollut ärsyttävä rekisteröityä erikseen, nyt siitä ei tarvitse kantaa huolta.
Tulette törmäämään minuun kuitenkin jatkossa myös täällä Uudessa Mustassa sikäli, että kirjoitan sisältöä tänne friikkuna, aivan siis kuten tämän kuluneen syksynkin aikana.
Laitan sunnuntaina teille oman blogauksensa, jossa on linkki uuteen Kemppariin, en siis vielä päästä teitä seikkailemaan sinne puolelle. Juhlitaan nyt vuodenvaihde ensin ja palataan sitten asiaan. Uusi vuosi, uudet kujeet!
Sen verran kuitenkin jo nyt, että lupaan ensi vuonna ottaa itseäni niskasta kiinni ja olla äksympi ja ärsyttävämpi. Olen ollut tänä vuonna ihan liian laimea ja kiltti, lienee paikallaan palata astetta räyhäävämpään suuntaan.
Ensi vuodelta toivon myös useampia hetkiä rakkaan ystäväni kanssa — jota on muuten pakko vähän puffata! Jos et jo lue Katjan Project Mama -blogia, ala lukea sitä nyt. Ja tiedoksenne myös, että Katjalta ja Satu Rämöltä ilmestyy kirja nimeltään Vuoden Mutsi. Sen laskettu aika on — tietenkin — sama kuin omallani oli, kevään korvalla :) Lue kirjasta enemmän kirjan blogisivuilta. Onnea Katja ja Satu! MUTTA Katja mä haluan enemmän näitä hetkiä:
Tuun stalkkaamaan sua jonnekin kirjasessioihin. Nimmari!
Sen verran vielä UM-kuvioista, että Katjahan on siis äitiyslomalla ja Uusi Musta on Terhin näpeissä. Hertta jää myös mestoille, Hanne sen sijaan "istui The Tuoliin" ja siirtyy äitiyslomalle 1.1.2012 alkaen (ja kirjoittaa muuten mainiota Lähiömutsi-blogia!). Viivi jatkaa muita hommia Ylellä (kiitos Viivi ihan valtavasti kaikesta!!).
Vaikka olemmekin fyysisesti ja paperilla vähän eri paikoissa...
... on tämä porukka yhtä yhä. Uusi Musta oli unelmani, joka toteutui ja olen äärettömän onnellinen, että Tarinatalo jatkaa sen tekemistä.
Tämä on toiseksi viimeinen postaukseni Kemikaalicocktailin tälle puolelle, siinä viimeisessä saatte toimivan linkin uudelle alustalle. Toivottavasti saan saitin auki sunnuntaina!
Nyt lähden minilomalle sen kaikista tärkeimmän ihmisen kanssa.
Hyvää vuodenvaihdetta!
Reader Comments (5)
Hei, onko FB-tunnukset oikeasti ainoa tapa kommentoida uuteen blogiin? Sitten jää kommentoimatta, en ole FB:ssa enkä mene.
Samaa minäkin kyselen, moni ei FB:ssä ole eikä halua mennäkään. Toivoisin muutakin kommentointitapaa... Vaikka itse en aktiivinen kommentoija olekaan, niin vastustan FB:n tunkemista joka yhteyteen!!
Minä myös pidän erittäin arvelluttavana kommentoinnin sitomista FB tunnuksiin. Ainakin mun tuttavapiirissä on tosi paljon ihmisiä jotka täysin tietoisesti pysyttelevät FB:n ulkopuolella! Itse olen itse aktiivinen FB:n käyttäjä mutta silti....???
Minuakin häiritsee tuo FB-kommentointi - ei siksi, etten olisi Facebookissa, vaan siksi, etten halua liikkua blogosfäärissä koko nimelläni vaan kirjoitan kommentit aina omalla bloginimimerkilläni (ja jätän samalla linkin blogiini). En halua nimeni leviävän netissä, kun joudun työni puolesta jo käyttämään sitä julkisesti. Eli harmillista kyllä, kommentointi saattaa sitten jäädä. :/ Mutta uusi sivusto kuulostaa muuten erittäin kiinnostavalta, tsemppiä tulevaan vuoteen!
Harmi tosiaan toi kommentointi. Jää minultakin jatkossa kommentoimatta.