Gluteenihan on tietyissä viljoissa, kuten vehnässä, rukiissa ja ohrassa, oleva varastoproteiinien muodostama rakenne, joka mahdollistaa leipä- ja pullataikinoista tutun sitkon muodostumisen. Koska sitko mahdollistaa halutun kuohkeuden aikaansaamisen leipomuksiin, ovat gluteenia sisältävät viljat yleistyneet yli muiden. Keliakia on autoimuunisairaus, jossa gluteeni aiheuttaa ohutsuolen limakalvoilla tulehduksen. On esitetty teorioita, että keliakian lisääntyminen johtuisi pääasiassa liiallisesta gluteenialtistuksesta vehnäyhteiskunnassamme. Teorian kanssa kulkee käsi kädessä ajatus, ettei gluteeni olisi hyväksi kenellekään, ja että muidenkin kuin keliaakikkojen olisi mielekästä välttää gluteenia. Ja sitten sekaan heitettiin vielä laihtuminen, ja gluteeniruokavaliotrendi oli valmis.

Terveyssyistä gluteenia välttelevät monet ei-keliaakikot, joiden mukaan turvotus, ärtyvän suolen oireyhtymään liitettävät vaivat sekä väsymys ovat gluteenittomalla ruokavaliolla hävinneet. Veikkaisin gluteenittoman dieetin mahdollisen laihdutusvaikutuksenkin perustuvan pääasiassa vatsan seudun turvotuksen laskemiseen sekä ruokavalion sivuilmiöihin eli nopeiden hiilihydraattien ja kalorien pienempiin määriin sekä hiivan käytön vähentymiseen. 

Toisaalta gluteenittomuudesta ei ole mitään haittaakaan, kunhan pitää huolta riittävästä kuidunsaannista. Valitettavasti gluteenittomuustrendin innoittamana on kuitenkin syntynyt monenmoisia teollisesti gluteenittomia eli gluteenia sisältävistä viljoista puhdistamalla saatuja tuotteita. Vaikka virallinen lääketiede suosittelee näitä ihan keliaakikoillekin, suosisin luonnollisesti gluteenittomia tuotteita. Mikäli gluteenin välttämiselle on lääketieteellinen perusta, kehotan käyttämään luonnollisesti gluteenittomia erityisesti niiden puhtauden vuoksi: gluteenin poistaminen koneellisesti kun ei koskaan ole täydellistä.

Mikäli taas päättää ilman selkeää lääketieteellistä syytä, esimerkiksi laihtumisen vuoksi, siirtyä gluteenittomalle, niin eikö sitten voi välttää gluteenia sisältäviä viljoja ihan kokonaan? Itse nimenomaan näkisin gluteenittoman ruokavalion hyvänä puolena viljojen monipuolisemman käytön eli luontaisesti gluteenittomien viljojen käytön lisääntymisen. Järjettömintä sekä yksilön kannalta että globaalisti ajateltuna on ylläpitää vehnän ylivaltaa ja lisätä rovoillaan vettä vielä nopeasti kasvavan ja koneellisen gluteeninerottelubisneksen myllyyn. Gluteenittomia viljojakin kun on paljon, esimerkiksi kaura, hirssi, tattari, quinoa ja amarantti.

Keliaakikkojen kohdalla ymmärrän teollisesti gluteenittomat tuotteet paremmin. Kun siirtymä gluteenittomaan ei ole oma valinta, voi välillä kaivata kipeästikin juuri tietynlaista esimerkiksi lapsuudesta tuttua leivonnaista.

Jauhoja jaossa.

Henna

Oppiaineiden kattoteemana on "Hyvä elämä". Lukujärjestys näyttää kieltämättä mielenkiintoisemmalta kuin peruskoulu- ja lukioaikojen lukkarit. Itseäni kiinnostaisi ainakin mennä oppimaan luonnonkosmetiikasta ja raakaveganismista, opetella konsultoinnin periaatteet, kundaliinijoogaa, sekä sitä, miten saa vuokrat ja vastikkeet alas! Myös Nietzschen relativismi, sekä eläinetiikka houkuttelevat. Blogikirjoittajalle hyviä oppitunteja olisivat myös 'teksin aloittaminen' ja 'uskottava argumentaatio'.

 Lukujärjestystä selaillessa alan pohtimaan, mitä kaikkea voisin itse opettaa muille, entä mitä kaikkea kaverini osaavatkaan? Samalla tajuan, kuinka harvoin tätä osaamista tuleekaan jaettua toisille. Liian harvoin.

Koulussa tuskin on ihan näin virallista. Kuva: Flicr by Museum of HartlepoolSuomessa toitotetaan aina, kuinka osaaminen on Suomen arvokkain "luonnonvara". Mokka kertookin, että juuri tästä lähti Koulun idea.
"Osaamisen lisäämiseen, siirtämiseen ja jalostamiseen ei ole vain lapsille ja nuorille suunnattujen koulujen jälkeen juuri mitään yleispätevää mekanismia. Meillä on kyllä markkinat talouden kasvattamiseen, mutta osaamisen ilmeisesti ajatellaan kasvavan puussa", Mokka täsmentää.

Niinpä. Siksi koenkin tämän Koulun aivan mahtavaksi ideaksi. Jokainen meistä tosiaan osaa jotakin, mitä ei voi samalla tavalla kirjoista opetella. Mutta erityisen tärkeää on, että opit pääsevät jakoon. Siksi tarvitaankin areenoita, joissa tietojen ja taitojen jakaminen onnistuu kätevästi.

Tämä Koulu pidetään kuitenkin vain yhtenä viikonloppuna. Mitä sen jälkeen? Olisi täydellistä, jos Koulusta tulisi pysyvämpi juttu. Oppimisen areena kerran kuussa tai parin kuukauden välein. Toisaalta vielä hienonpaa ja toivottavampaa olisi se, että ihmiset pitäisivät itse koulua toisilleen omaehtoisesti ja milloin haluaisivat.

Mokka paljastaakin, että suunnitteilla on saada aikaan Koulu-sovellus. Sovellus, jonka avulla ihmiset voisivat kahvipöydässä esimerkiksi alkaa "olla Koulua" tai järjestää "Koulu-päivän" jossain kaupungissa tai organisaatiossa. Tätä odotellessa kehotan kuitenkin kaikkia organisoimaan oman koulupäivän tuttavilleen! Mitä juuri sinä voisit opettaa muille? Entä mitä sinä voisit oppia muilta?

Parasta opettamisessa on se, että opettaessaan muille, oppii myös itse. Silloin täytyy todella pohtia, mitä tietääkään ja miten sen kertoo muille niin, että he ymmärtävät. Näin oma osaaminen syvenee. Vertaisoppimisessa toiset voivat myös oivaltaa opettamastasi aiheesta jotakin täysin uutta, jolloin niin ikään oma tietotaito syventyy. Keskustelevammassa oppimistilanteessa myös opetettavien on todella kuunneltava ja sisäistettävä oppimansa, pystyäkseen ottamaan osaa keskusteluun.

Siksi onkin outoa, että esimerkiksi peruskoulussa oppilaat eivät opeta enemmän toisiaan. Miksi ihmeessä haaskata moinen resurssi ja tehokas oppimisen muoto? Varsinaisen opettajan tehtävä voisi pikemminkin olla organisoija ja suunnitelija siinä, miten oppilaat opettaisivat toisiaan ja missä tilanteissa metodi toimisi parhaiten. Perinteistä "puhuva pää" opetustyyliä ei tarvitsisi täysin heittää syrjään, mutta sen minimointi voisi kehittää opetusta uusiin, parempiin sfääreihin.

Koulun pitäisi todella ottaa oppia Koulusta.

Koska mennyttä ei kuitenkaan voi enää muuttaa, lopetetaan märehtiminen ja mietitään miten voimme ruokavalinnoillamme minimoida loppuvuoden luonnonvarojen käyttömme. Näinhän siis ylitämme maapallon kapasiteetin mahdollisimman vähän.

Kuvat on luonnonmateriaaliaskartelupajasta Facesista. Myönnän, vähän kaukaa haettua.

Ensinnäkin, juodaan hanavettä. Mehu, maito, kivennäisvesi tai mikä tahansa muu juomalitra kuluttaa enemmän luonnonvaroja kuin puhdas vesi, jota meillä onnekkailla lorisee hanasta.

Toisekseen, tarkkaillaan omaa ruokavaliota, ja bongataan oma henkilökohtainen helmaekosyntimme. Se voi olla liha, juusto, tuontisoija, karkki, tai kaikki edellä mainitut. Päätetään korvata puolet tämän hetkisestä käytöstä jollain erittäin ekokestävällä vaihtoehdolla. Lihaa tai soijaa voi esimerkiksi korvata kotimaisilla luomupapuvalmisteilla, ja karkkeja omin käsin kotimaisista luomuraaka-aineista tehdyillä herkuilla. Juustoa ei tietenkään voi korvata yhtään millään, se tarvitsee vaan jättää erityishetkien iloksi ja suosia silloinkin mahdollisimman kestävästi tuotettuja lähijuustoja.

Kolmanneksi laitetaan jotain syötävää kasvamaan ikkunalaudalle. Pienikin itsekasvatettu verso on pois kaupasta kannettavista ruoista. Esimerkiksi erilaisia viljoja on helppo versottaa sisätiloissa lähes ympäri vuoden, ja niitä voi käyttää vaikka viherpirtelöissä.

Lopuksi suunnitellaan vielä uusi tinkimättömän ekologinen ruokabravuuri. Kun osaat tehdä yhden ympäristöystävällisen ruokalajin hyvin, on ässä helppo vetää hihasta aina kun ei keksi mitään muuta tai on vaikka tulossa vieraita.

Köyhää loppuvuotta!

Ruusupavut istutin keväällä kaverilta saaduista pavuista pääasiassa silmäniloksi. Eräänä päivänä kuitenkin kaipasin jotain proteiinipitoista kasviswokkiin, ja pikaisella googlettelulla selvisi myös tuollaisten ei-vielä-täysimittaisten palkojen sopivan syötäväksi lyhyen kehittämisen jälkeen. Wokin lisäksi näitä on tullut heitettyä kasvismunakkaan sekaan ja salaattiin, suurin piirtein 10 minuutin keittämisen jälkeen siis näihinkin. 

Ruusupavut sisältävät runsaasti c-vitamiinia, foolihappoa ja rautaa. Näitä ravintoaineita kaipaavat erityisesti raskaana olevat ja pikkulapset, joten ruusupapu on mahtava joka perheen piha-/parvekekasvi. Yhden kesän aikana pikkuisesta pavusta kasvaa monimetrinen köynnöskasvi ristikkoa pitkin kiipeilemään. Ruusupapu tarjoaa siis mukavaa näkösuojaakin tiheästi asutuilla alueilla. Varsinainen all-in-one-ihme!

Kasvismunakas

10-15 cm pitkiä pihalta poimittuja ruusupavun palkoja keitettynä

oman maan parsan nuppuja

luomumunia

vuorisuolaa ja mustapippuria

Freesaa kasviksia hetki, kaada vatkatut munat päälle, mausta ja paista, tarjoile salaattipedillä.

Sadonkorjuun iloa!

Se oli sitten siinä, tämän kesän parvekeviljelmä. Ihan kivaahan se oli, mutta ei minusta kyllä taida hurahtanutta viherpeukaloa saada tekemälläkään. Opin kuitenkin jotain, ainakin 3 asiaa:

1. Keskity. Älä viljele pientä määrää sitä sun tätä. Viljele ainoastaan niitä kasveja, mitä syöt normaalistikin arkena. Hyvä nyrkkisääntö voisi olla vaikka kahden viikon jakso: jos et tapaa syödä ruohosipulia tai korianteria vähintään joka toinen viikko, ei ehkä kannata viljellä niitä.
2. Ordnung. Älä miksaa ruukkuja, istuta ainoastaan yhtä lajia yhteen ruukkuun. Sekaisin istutetut kasvit eivät välttämättä menesty keskenään, ja pienimuotoinen sadonkorjuu vaikkapa yhden aterian salaattia varten on hankampaa, kun joutuu noukkimaan niin pikkutarkasti. Ruukku on jotenkin hallittava kokonaisuus, nyt tuntui, että samaan ruukkuun istutetut tilli ja persilja olivat aina sekaisin, kun tillin haituvat repsottivat persiljan päällä.
3. Eristä. Tein sen virheen, että iskin hätäpäissäni kaupasta ostetun ruukkutillin ja -persiljan jämät itse istuttamieni puolivalmiiden kasvien kanssa samoihin ruukkuihin - ja kaikki kuolivat viikon sisään, vaikka kastelin niitä aivan kuten siihenkin saakka. En tiedä mitä niissä kaupan yrteissä oli, mutta jos joskus vielä ryhdyn parvekeviljelemään uudestaan, niin en tuo kaupan yrttejä sotkemaan ruukkuistutusteni biosfääriä. 

Basilika sopii ilmeisesti lahjattomammallekin viljelijälle, sillä sain siitä satoa hyvin reippaasti. Nypin lehtiä salaattiin ja yrttiöljyihin pitkin kesää, mutta tällä viikolla keräsin loputkin basilikat talteen. Punaiset ja pikkubasikat survoin öliiviöljn ja sitruunan kanssa pestomaiseksi tahnaksi, jota olen roiskinut viimepäivinä jokaiseen ruoka-annokseen. Sopii myös oivallisesti leivän päälle.

Thaibasilikat vetäisin tehosekoittimen läpi yhdessä inkiväärin, limemehun ja kylmäpuristetun kookosöljyn kanssa - mahtava maku! Ajattelin pakastaa tahnan kerta-annoksina jääpalamuoteissa, mutta koska en omista jääpalamuottia, tyydyin muffinsivuokiin. Veikkaan, että tahna sopii täydellisesti mansikkapohjaiseen smoothieen tai thaimaalaiseen kookoskastikkeeseen.

Tämän kasvukauden perusteella en ole haaveilemassa omasta pihasta enkä kasvimaasta. Mutta basilikaa voisin harkita kasvattavani myös ensi kesänä. Tosin ruukuille täytyy löytyä jokin ratkaisu, nyt ne valtasivat puolet parvekkeen lattiasta, eikä aurinko oikein osunut riittävästi lattialla kököttäviin ruukkuihin. Bongasin Helsinki Design Openista kotimaisen Zengrow'n viherseinän: ihan pätevänoloinen pussukkaratkaisu, jonka saisi varmaan näppärästi viritettyä parvekeseinälle.

Metsäkin on täynnä marjoja ja sieniä, ja lähitilojen valikoimat ovat parhaimmillaan. Mieleen hiipi ajatus, että nyt jos koska saattaisi lapsiperhekin pärjäillä ilman kaupan antimia. Kokeillaan siis! Tavoitteena höylätä korttia elokuussa kaupan kassalla niin vähän kuin mahdollista, mieluiten ei ollenkaan. Suoraan tiloilta tuotteiden ostaminen, ruokapiirit, itse tuotetut kasvikset, sekä metsistä ja sukulaisten tai kavereiden pihoilta löydetyt aarteet sallitaan. Tällä hetkellä kaapissa olevat ruoat saa luonnollisesti käyttää.

Katsotaan saako meidän lapset muutakin kuin herneitä tässä kuussa.

Lähteekö kukaan mukaan?

Vadelma ja suklaa yksiselitteisesti ovat mahtava makuyhdistelmä.

Vadelmasta ja suklaasta syntyy loistava paketti myös terveyden kannalta. Suklaa lisää mielihyvää tuottavien endorfiinien pitoisuuksia aivoissa parantaen kognitiivista suorituskykyä. Tumman laadukkaan suklaan rasvakaan ei kohtuullisina määrinä ole haitaksi, mutta jos rasva pelottaa, rientää vadelma hätiin. Vähäkalorinen vadelma keventää herkullisella tavalla suklaaherkut. Lisäksi vadelmassa on reosmiinia, ketoniyhdistettä jonka on osoitettu tehostavan tiettyjen rasvasolutyyppien aineenvaihduntaa. Rasvasolujen entsyymiaktiivisuuden, hapenkulutuksen ja lämmöntuottokyvyn kasvaessa lihavuuden ja maksan rasvoittumisen riski pienenee. Reosmiinia on tutkittu vasta koeputki- ja eläinkokeilla, ja vaikuttaa siltä että yksittäistä yhdistettä tarvitaan älytön määrä halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi. Syömällä vadelmia saa onneksi cocktailin lukemattomia tunnettuja ja vielä tuntemattomia muita fenoliyhdisteitä kuten ellagihappoa ja antosyaniineja, sekä kivennäisaineita, C-vitamiinia ja kuitua. Yhteisvaikutus jo saakin rasvasolut tutisemaan.

Joten eikun pusikkoon vattumetsästykseen (vatut kypsyys Etelä-Suomessa NYT!), tummaa suklaata sulamaan, ja loppukesän herkkuhetki voi alkaa!

Henna

Kaikki kova rasva ei ole pahasta. Ongelmallisimpia ovat teollisissa prosesseissa muuttuneet rasvat, esimerkiksi trans-rasvat. Muiden rasvojen kohdalla kyse on tasapainosta. Tietyt pehmeistä kasvirasvoista saatavat rasvahapot ovat hyvin tärkeitä terveydelle, mutta myös kovista rasvoista löytyy terveellisiä ja jopa terveysvaikutteisia rasvoja. Tarvitsemme molempia.

Oikeastaan olen kyllä sitä mieltä että lehmän maitoa käytetään ylimäärin. Vasikoille tarkoitettua maitoa juodaan litratolkulla päivässä vielä vuosikymmeniä sen jälkeen kun on vieroitettu oman äidin maidosta! Onhan se vähän outoa. Vähemmän ja laadukkaampaa toimisi tässäkin. Suuri osa maidon ravinteista on nimenomaan rasvaosassa. Luomumaidon rasva sisältää terveellisten rasvahappojen lisäksi E-vitamiinia ja karotenoideja. Maidosta ei ole mitään järkeä poistaa rasvaa. 

Vaikken lehmän maidon juonnin suhteen ole vielä ihan täysin päässyt yksimielisyyteen itseni kanssa, käytetään meillä maitotuotteita päivittäin. Rasvatonta maitoa meillä ei ole koskaan. Punaista luomumaitoa ja luomuvoita löytyy kaapista lähes aina, sinistäkin luomumaitoa usein. Itse käytän laktoosi-intoleranssin vuoksi myös laktoositonta luomukevytmaitojuomaa, vaikka se onkin suurin piirtein prosessoiduin säännöllisesti kauppakassiini päätyvä elintarvike. Osittain juuri laktaasipuutteeni takia olenkin pohtinut yli-imeväisikäisten maidonkäytön järkevyyttä ja aina välillä yrittänyt luopua maitotuotteista. Maitokahvi, voi ja kermajäätelö on toistaiseksi osoittautuneet mahdottomiksi hylätä. Maitorasva ON hyvää.

Henna

Lisäksi mustikka liitetään erityisesti verisuonten terveyden ylläpitoon, metabolisen oireyhtymän hidastamiseen ja aivojen vetreyden lisäämiseen. Tarkemmin mustikkatutkimuksesta voi lukea esimerkiksi Sitran suomenkielisestä selviyksestä. 

Mustikat ovat toki herkkua ihan sellaisenaan, ja sopivat hyvin pirtelöihin, mutta niistä saa myös herkkuja jälkkäreitä. Alla supermakea sunnuntaikahvihetken kuningatar. Idean piirakkaan sain Armas-maitokaupan raparperipiirakasta, joka oli tosi kostea ja makea, ja ainakin epäilen kinuskisen pohjan sisältäneen siirappia. Armas oli muutenkin ihana paikka, kannattaa käydä jos menee Tampereelle!

Kostea mustikkapiirakka

Pohja:

100 g luomuvoita

1 dl hienoa luomuruokosokeria

1 luomumuna

1 dl luomuruisjauhoja

1 dl täysjyväspelttijauhoja

1/2 tl soodaa

2 rkl tummaa luomusiirappia

Päälle:

2 dl tuoreita mustikoita

50 g luomuvoita

3/4 dl luomusokeria

3/4 dl täysjyväspeltijauhoja

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa muna joukkoon, ja sekoita siirappi ja jauhot vielä sekaan. Levitä piirakkavuokaan ja sekoita päällisen voi, sokeri ja ruisjauhot muruseokseksi. Kaada mustikat pohjan päälle ja ripottele muruseos päälle. Paista 200 asteessa n. 30 min.

Henna

Mielenkiintoista. Alunperinhän luontaistuotteiden lainsäädäntöä ollaan tiukentamassa koska monet tuotteet ovat niin huonosti tutkittuja verrattuna lääkkeisiin. Mitä tämä siis kertoo kyvystämme tutkia tuotteiden turvallisuutta? 

Erityisesti lasten kanssa törmää usein siihen, että luontaistuotteita ei saa antaa. Koska monia niistä ei ole tutkittu lapsilla. Sen sijaan antibiootteja, lääkesalvoja, kuumelääkkeitä ja särkylääkkeitä voi huoletta pumpata pilttiinsä lääkärin siunauksen kera. Niin ja rokottaa kannattaa tietysti ennalta kaikkea kuviteltavissa olevaa pahaa vastaan.

Toisaalta selityksessä saatuun tulokseen vaikuttaa varmasti se, että lääkkeitä käytetään myös vakavampiin sairauksiin ja luontaistuotteita ehkä useammin vähemmän vakaviin tai vain ylläpitämään terveyttä. Ymmärrän, että lääkkeiden on monissa tapauksissa oltavakin voimakkaita, ja tällöin myös sivuvaikutukset helposti ovat voimakkaampia.  

En ole varsinaisesti lainsäädännön tiukentamista vastaankaan. Ainakin markkinointia tulisi säädellä tiukemmin, jotta kuluttajalle annetut lupaukset perustuisivat faktoihin. Olen kuitenkin enemmän huolissani lääkkeistä. Osa lääkkeistä toki pelastaa henkiä, jotka muuten olisi menetetty sairauksille. Hyvin suuri osa lääkkeistä on kuitenkin aivan turhia, ja niiden määrääminen potilaille ilman painavaa syytä, erityisesti pienille potilaille, tulisi kieltää. 

Loppujen lopuksi, ruoka on parasta lääkettä. Vaikka siihenkin kuolee selvityksen mukaan todennäköisemmin kuin luontaistuotteeseen. Tai elämä. Tosin siihen kuolee varmasti.

Henna