Pohjolan villit aarteet odottavat kerääjäänsä

Aina sitä ei tule ajatelleeksi kuinka mahtavia nämä neljä vuodenaikaamme ovat. Lyhyt intensiivinen kesä yöttömine öineen vaikuttaa ainutlaatuisella tavalla kasveihin. Kasveihin kehittyy korkeammat pitoisuudet terveydelle suotuisia sekundäärimetaboliitteja. Kotoisista metsistämme ja ojan pientareilta voikin kuka tahansa jokamiehenoikeuksien nojalla kerätä talteen huipputerveelliset villit herkut - ilmaiseksi. 

Kevät  ja kevätkesä on huippuaikaa keräillä luonnosta herkkuja lautaselle. Ja luonto voi löytyä hyvinkin läheltä. Nokkosen ja voikukan lehtiä löytyy kaupunkiympäristöstäkin helposti. Nokkosletut syntyy nopeasti kevyesti ryöpätyistä nokkosen lehdistä, ja maistuvat! Ja nyt niitä aiemmin hehkuttamiani koivunlehtiäkin löytyy pihalta!

Metsään asti meneminen palkitsee kuitenkin jo ihan elämyksellisyydellään. Kostea sammal jalkojen alla ja korkealla humisevat puut rauhoittavat. Juuri nyt parhaimmillaan on mustikan lehdet, joista saa hyvää teetä. Ihan sellaisenaan käyvät salaatissa tai leivän päällä. Itse syön myös mustikan kukintoja aamupirtelön seassa. Ne oli tänä aamuna vielä nupuillaan, mutta aurinkoisilla paikoilla oli auenneita. Täydellistä, sillä kukat kuuluu yrttikäyttöön kerätä tuoreina, juuri auenneina, ja mielellään aamulla.

Mustikan lehdissä on suuret pitoisuudet bioaktiivisia fenoliyhdisteitä, esimerkiksi flavonoideja ja fenolihappoja. Mustikan lehden fenoliyhdisteiden on osoitettu toimivan mikroverenkiertoa tehostavasti, kuten mustikan marjankin. Juuri tähän liittyy myös mustikan hämäränäköä parantava vaikutus, kun silmän mikroverenkierto vilkastuu. Mustikan lehden fenoliyhdisteet saattavat myös suojata syövältä. Lehtien antioksidanttipotentiaali on ylipäätään korkea, ja kansanlääkinnässä mustikanlehtiteetä onkin käytetty monenlaisiin vaivoihin. Mustikanlehtiteetä on jopa käytetty insuliinin tapaan diabeetikkojen hoidossa. Tätä vaikutusta ei tosin ole ainakaan vielä tieteellisesti osoitettu. Mustikan kukkia on tutkittu tosi vähän, ja lehtiin verrattuna kukat ovatkin yhä mysteeri.

Tervemenoa metsään!

Henna

Lue lisää: Voita ja apiloita -blogista