Mindfulness - tarpeeksi helppoa meditaatiota kaupunkihipille

Kokeilin viikonloppuna intensiivistä meditaatiota Huom.io:n järjestämällä mindfulness-johdantokurssilla. Meditoin lauantain ja sunnuntain aikana yhteensä 12 tuntia. Kokemus oli hurja jo sen vuoksi, että olen luonteeltani nopeatempoinen ja minulla on huonohko keskittysmiskyky.

Ensimmäinen meditaatioharjoitus meni kuin madellen. Mietin kivusta kouraisevaa selkääni ja sitä, kuinka hiljaa istumista pitäisi jaksaa vielä seitsemän tuntia. Jälkikäteen ajateltuna kurssi oli parasta, mitä minulle on vähään aikaan tapahtunut. 

Uskonnotonta meditaatiota

Pidin mindfulness-meditaatiosta, koska lähestymistapa oli uskonnoton. Mindfulnessin juuret ovat buddhalaisessa mediaatiossa, mutta siitä on kehitelty länsimaiseen elämäntapaan sopiva maditaatiomuoto. Mindfulnessissa ei ole yhtä määriteltyä päämäärää, joka pitäisi saavuttaa.  

Mindfullnessia voi harjoittaa monella tapaa. Joku tykkää istua kaksi tuntia tuijottaen seinää, joku taas unohtaa maailman menon juoksemalla. Kyse on läsnäolosta ja siitä, että jokaista tapahtuvaa asiaa ei tarvitse arvioida ja arvottaa. Asioita ei suljeta pois, kuten tavanomaisessa meditaatiossa. Ajatukset, jotka tulevat ja menevät, pannaan ikään kuin merkille, mutta niitä ei arvioida.

Luuppi pois päältä

Hiljaa istuminen ja pään tyhjentäminen hengityksen avulla helpottivat stressioireitani. Osasin meditaation jälkeen olla hetkessä kiinni ja nauttia esimerkiksi kaupalle kävelystä lumisateessa. Harjoituksissa huomasin, etten liittänyt ajatuksiini tunteita, mikä oli uutta minulle. Huomasin, että epämiellyttävät asiat menettivät merkityksensä ja kevyt fiilis jäi päälle vielä kurssin loputtuakin.

Minulla stressi tuntuu rintalastassa. Yhdessä harjoituksessa etsittiin kehosta se kohta, jossa ikävä tunne oli, ja se "hengitettiin" pois. Tiedän, tämä kuulostaa hörhöltä, mutta se toimi! Koen, että yhtenä mindfulnessin tarkoituksena on opetella juuri hengitysharjoitusten avulla saamaan pahat ja stressaavat ajatukset liikkeelle. Siinä sivussa tulee myös lähemmäksi itseään. Vähän kuin joogassa. Meditaatiossa kokemus oli minulla kuitenkin syvempi. 

Opit unohtuvat, jos ei meditoi säännöllisesti. Näillä aihioilla osaan kuitenkin käsitellä stressitilanteita eri tavalla. Minulla on nyt hallussani se rikastuttava ja helpottava tieto, ettei päässä soiva luuppi ole tarpeellinen. Harjoitusten avulla minun oli helppo sanoa stressaaville mietteille hällä väliä, koska sain siihen luvan. Istuttuani tarpeeksi pitkään hiljaa paikallani, huomasin myös itse, että luuppeja ei tarvita mihinkään. 

Nouseva trendi

Näen mindfulnessissä tai missä tahansa meditaation muodossa trendin, koska elämämme on nykyään hektisempää kuin koskaan ja aistiärsykkeitä on jatkuvasti tarjolla. Facebook ja muu sosiaalinen media, jossa hiomme ideaali-imagoa, täyttävät päivämme. Tämä heijastuu myös normielämään. Mitä enemmän mietimme, mitä muut meistä ajattelevat, sitä kauemmaksi joudumme omasta itsestämme. 

Matkalla meditaatiopaikkaan nauroimme poikaystäväni kanssa sitä, että maksamme mielellämme siitä, että voimme istua hiljaa ja tuijottaa seinään.