Perinnetietoiset hipsterit löysivät sienimetsään

Tänä syksynä ne valtasivat Facebook-uutisvirtani. Nuoret kaupunkilaiset, jotka ovat hurahtaneet sienestykseen. Skumppapäivitykset vaihtuivat sienipäivityksiin. Kuvat tyylikkäästi nuhjuisen kivijalkakuppilan nurkkabileistä saivat tehdä tilaa kuville, joissa isoäidiltä peritty pärekoppa on kukkuroillaan sieniä. Mikä järkyttävintä, olen aistivinani, että jopa Helsingin Punavuoressa pesivät hipsterit ovat valmiita vaihtamaan fiksipyöränsä sieniapajiin.

Sienestys on mummojen ja lapsiperheiden touhuja. Kuka tervejärkinen haluaa lähteä ötököiden ja karhujen syötäväksi metsään, kun torilta sienet poimii muutamassa minuutissa? Tietolähteenäni toimivan Facebookin mukaan aika moni. Myös muiden tuttavieni Facebook-virrassa on ollut havaittavissa sama: kaikilta sienestäjiltä ei enää löydy takataskustaan Marttaliiton jäsenkorttia.

Huhut Etelä-Helsingistä kertovat, että jopa hipsterit, jotka eivät ole vuosikausiin poistuneet tarkasti rajatulta alueeltaan Punavuoressa, haluavat nyt lähteä sienimetsään. Trendikkääksi sienestystä ei kuitenkaan saa missään tapauksessa sanoa, sillä silloin se ei enää olisi trendikästä.

Joudun nyt kuitenkin rikkomaan trendi-sanan pyhyyttä, sillä sienestysmaniahan oli selvästi odotettavissa. Se on looginen jatkumo etenkin hipsteripiireissä valloillaan olevelle heritage-trendille, jossa halutaan elää kuin isovanhemmat. Jos jo nyt kaupungin kuuleimmat tyypit ovat vetäneet jalkoihinsa lapikkaat, sisustaneet kotinsa minimalistisesti isovanhempien perintöhuonekaluilla, kasvattaneet sekä säilöneet itse paprikansa ja kutoneet 100-prosenttisesta villalangasta kaulaliinoja, seuraavaksi on päästävä sieneen. Tietenkin.

Koska kunnon hipsteri ei missään olosuhteissa paljasta olevansa hipsteri, hommaan kuuluu tietenkin myös se, että kukaan ei paljasta kiinnostuneensa sienestyksestä juuri nyt. "Ainahan minä olen sienistä ollut kiinnostunut", väittävät, vaikka aikaisempi sienituntemus on hankittu pääasiallisesti Amsterdamista.

Mutta minä voin paljastaa lähteneeni tietoisesti hakemaan sisäistä sienestäjääni vasta tänä syksynä. Mutta minähän en olekaan hipsteri, vaan maalta kaupunkiin muuttanut juntti, joka kaikkien luonnonlakien vastaisesti kiinnostui sienestyksestä vasta kivisen citykotinsa uumenissa. Voinkin siis komealla parin kuukauden sienestäjätaustallani neuvoa, miten sinäkin pääset tattipäissään haahuilevien sienidiggareiden jalanjäljille.

Näin sinustakin tulee sienimestari:

1. Hanki oma sieniguru

Metsään on turha lähteä hortoilemaan ilman henkilökohtaista sienigurua. Hän tunnistaa kärpässienen lisäksi muitakin sienilajeja ja pitää koroilla varustettuja citykumppareita vitsinä. Hyväntuuliseksi kestittynä sieniguru saattaa paljastaa epämääräisiä koordinaatteja salaisesta sieniparatiisista, josta kanttarellit eivät koskaan lopu.

2. Lyöttäydy oikeaan seuraan

Jos et löydä Keltaisilta Sivuilta omaa sienigurua, tarkkaile omaa lähipiiriäsi. Onko naapurisi eteisessä sienikori? Entä ystäväsi kirjahyllyssä sieniopas? Löytyykö serkkusi kellarista sienisäilykkeitä söpöissä lasipurkeissa? Houkuttele sienitietäjä mukanasi metsään pullanmurusilla ja kuksaan kaadetulla höyryävällä kahvilla. Tai tee yhtä ovelasti kuin minä ja Terhi: hanki mies, jonka vanhemmat sienestävät. Anopin ja appiukon virallisessa huoneentaulussa lukee pienellä präntillä, että miniä on opetettava sienestämään.

3. Vältä hirvikärpästen kanssa ystävystymistä

Hirvikärpäset saattavat kuulostaa pehmoisilta ja leppoisilta kavereilta, mutta todellisuudessa ne ovat paholaisen kätyreitä. Kaupunkilainen oppii sen viimeistään silloin, kun kaivelee sienireissun jälkeen kutsumattomia kuusijalkaisia kalsareidensa saumoista ja huolettomaksi surffitukaksi suhaistun hiuspehkonsa uumenista. Aikuisten kuravaatteista rakennettu kokovartalokortsu on tyylikäs ratkaisu näitä verenimijöitä vastaan.

4. Lataa sieniopas puhelimeesi

Heritagen nimeenkään vannovat eivät sentään ole niin hulluja, että lähtisivät sienimetsään ilman uusinta iPhoneaan. Lataa siis älypuhelimeesi sieniopas, jota voit tutkia mättäällä istuessasi. Lataa myös pari uutta peliä, jos sieniä ei vaikka löydykään ja aika käy pitkäksi.

5. Ota mukaan isoisän vanha sienikirja

Oli taskussa älypuhelin tai ei, tällä saa eniten propseja, kun vastaan tulee toinen uussienestäjä. Kun olet järjestämässä sienestysharrastuksesi kunniaksi juhlia, jätä kulmistaan lahoava kirja myös huolettomasti levälleen loft-asuntosi futon-sängylle. Taas propseja putoilee.

6. Ota yksi sienilaji kerrallaan haltuun

Samaten kuin viineihin, myös sieniin tutustuminen kannattaa aloittaa yksi laji kerrallaan. Jos yrität hallita kerralla enemmän, et lopulta muista enää ainuttakaan lajia ja luvassa on vain "en koskaan enää" -sienikrapula. Aloita esimerkiksi vuoden 2011 sieneksikin valitusta kangasrouskusta. Sitä rehottaa lähes joka metsäläntillä, joten sienikoppaa ei tee heti mieli tylsyyksissään heittää kuusen latvaan. Muista, että kangasrousku tarvitsee kuitenkin ryöppäämisen (keittämisen). Mutta tuleepa opeteltua sekin homma samassa rytäkässä. Suppilovahveroiden paras aika on juuri aluillaan, joten jos sieniheräämisesi jäi näin myöhäiseksi, ota ensiksi haltuun suppikset. 

7.Tee sienestykestä elämys

Jos pelkkä mättäällä kykkiminen kuulostaa tylsästä, olkoon se kuinka trendikästä tahansa, rakenna homman ympärille oma puuhamaasi. Pakkaa mukaan voipaperiin käärittyjä ruisleipiä (muovipussiin käärityt vievät tyylipisteitä) ja keitä perittyyn termospulloon lämmintä juomaa. Autolla sienimetsään köröttely on sama kuin romanttinen illallinen McDonald'sissa, joten kehittele jotain muuta. Souda, melo, patikoi tai vaikka riippuliitele metsän siimekseen.

8. Lataa sienikuvia nettiin

Muista kertoa kuvien ohessa, kuinka nopeasti sienet tuli poimittua ja kuinka raikkaalta metsässä tuoksui. Vaihtoehtoisesti tee ironisia "pienissä sienissä" -päivityksiä Facebookiin.

9. Muksuperheellisten ekstra: Nappaa taapero kantoliinaan

Tästä sitä vasta saakin päheitä kuvia Facebookkiin! Koko perhe stailisti sienessä. Ja vahingossa siinä sivussa se on myös kätevää ja kivaa cityperheen yhteistä aikaa.

Nyt on nättejä sieniä, mutta ei ideoita keittiöön

Jos et keksi, mitä sienikorin antimista oikein tekisi, sienikonkari Terhi neuvoo:

Näin syntyy sulatejuustolla suurustettu sienikeitto

"Sienistä tulee kokeiltua kaikenlaista, lasagnesta sämpylöihin, risotosta laatikoihin. Tähän reseptiin palaan kuitenkin joka syksy. Se on niin hyvää ja helppoa, ja kuitenkin mielenkiintoisempaa kuin keskimääräinen kermakeitto, jota metsän aarteista yleensä valmistetaan."

Tarvitset:

• 2 dl silputtuja suppilovahveroita, joista on neste poistettu paistamalla kuivalla pannulla. Vastannee reilua puolta litraa paistamattomia sieniä. Pakaste tai tuoreet sienet käyvät yhtä hyvin (myös kantarellit ja mustatorvisienet sopivat soppaan).
• 2 porkkanaa karkeaksi raastettuna
• 2 dl purjoa silputtuna
• 1/2-1 kasvisliemikuutio tai vastaava määrä liemijauhetta tai yrttisuolaa
• 150-200 grammaa voimakasta sulatejuustoa
• ripaus rouhittua pippuria
• paistamiseen voita ja öljyä
• vettä

Laita kattila kuumenemaan hellalle ja lisää sinne loraus kasviöljyä ja nokare voita. Paista ensin sieniä hetki, ja lisää sitten purjosilppu ja karkea porkkanaraaste. Paista vielä pari minuuttia koko ajan lastalla pyöritellen.

Lisää muutama desi vettä, niin että kasvikset peittyvät. Lisää liemikuutio ja anna hautua 5-10 minuuttia, kunnes porkkanat ovat pehmenneet.

Lisää sulatejuusto ja rouhaise pippuria sekaan maun mukaan. Sekoita, jotta juusto sulaa joukkoon. Surauta halutessasi tasaiseksi sauvasekoittimella. Tarjoile sämpylöiden ja juuston kera!

Comments

[Zepa]

Lapsuuden pakkomarjastukset ja -sienestykset saivat aikaan sen, että taatusti en lähde kaupan pakastekaappia pitemmälle etsimään mitään metsän tarjontaa.

[Hanne Valtari]

Sulle kävi Zeba varmaan samat kuin mun hiihtoharrastukselle. Mutta varoituksen sana: 15 vuoden hiihtovälttelyn jälkeen uskallauduin kokeilemaan suksia jalkoihin ilman pakkopullan tunkkaista makua - ja hurahdin lajiin täydellisesti.