Orjuusjalanjälki kertoo, kuinka moni on huhkinut tavaroidesi eteen

Uusi nettilaskuri kertoo, kuinka monta pakkotyöläistä on tarvittu valmistamaan kaikki omistamasi tavarat. Jenkeissä toteutetun orjuusjalanjäljen tarkoituksena ei ole ainoastaan saada meitä häpeämään, vaan myös pyrkiä vaikuttamaan yrityksiin, jotta ne valmistaisivat tuotteensa eettisemmin.

Orjuusjalanjälki tuo tavaramme valmistavat ihmiset paljon lähemmäs kuin monikaan dokumentti tai kampanja. Väitän, että tämä on tehokkaampi siksi, että kuluttaja joutuu ruotimaan omien kaappiensa sisältöjä - ei puhuta asioista liian yleisellä tasolla. Minua ainakin alkaa kuumottaa kiinalainen paita päälläni ja eteläafrikkalainen koru kaulassani. 

Enkä ole ainoa, josta menetelmä vaikuttaa tehokkaalta (jo ennen kuin kokeilen!): viime viikolla julkaistu nettilaskuri ei tällä hetkellä toimi, koska kävijöitä on liikaa suhteessa palvelimen tehoon.

Due to the overwhelming global traffic on slaveryfootprint.org, we're switching over to servers with about 50 times the capacity. We'll be right back though, so check in soon.

Jalanjäljestä jutun tehneelle Fast Companyn toimittajalle Ariel Schwartzille laskuri laski 101 orjatyöläistä, mutta laskurin julkaisijan mukaan se on suhteellisen pieni määrä. Keitä nämä orjat sitten ovat? Eikö hikipajojen työntekijät kuitenkin saa jotain liksaa? 

Eivät kaikki, sanoo laskurin toisen julkaisijan, orjuutta vastustava järjestön Call + Responsen Justin Dillon. Järjestö on julkaissut laskurin yhdessä Yhdysvaltain ulkoministeriön alaisen, ihmiskauppaa vastustavan toimiston kanssa (The Department of State’s Office to Monitor and Combat Trafficking in Persons). Heidän mukaansa maailmassa on joidenkin laskujen mukaan jopa 27 miljoonaa ihmistä, jotka tekevät työtä ilman palkkaa ja vapautta lähteä pois milloin vain. Määrä on vähän enemmän kuin Pohjoismaissa on yhteensä asukkaita. Nykyajan orjat ovat esimerkiksi tiilenpolttajia Intian maaseudulta tai lapsiprostituoituja kaputsealaisissa ilotaloissa. Monet heistä ovat laittomia siirtolaisia, joita on helppo käyttää hyväkseen, koska heillä ei ole oleskelulupaa eikä siten mahdollisuutta valittaa viranomaisille. Call + Responsen mukaan maailmassa ei ole koskaan ollut näin paljon orjia kuin nyt. 

Laskuri perustuu laskukaavaan, joka käyttää hyväkseen esimerkiksi Yhdysvaltain hallinnolta ja Transparency Internationalilta sekä muilta järjestöiltä saamiaan tietoja. Laskuri kysyy esimerkiksi sitä, mitä syömme, millaista elektroniikkaa meillä on ja mitä lääkekaappimme sisältää.

En tiedä, kuinka tarkka laskuri on, mutta se ei ole oleellista. Oleellisempaa on, että huomattava osa länsimaisista kulutushyödykkeistä valmistetaan epäinhimillisissä olosuhteissa, palkalla tai ilman. Ja se, että raha puhuu. Ei vain suuryhtiöiden, vaan myös meidän kuluttajien. Jos me emme halua ostaa tiettyjä tuotteita, yritykset eivät voi jatkaa nykyiseen malliin.

Voimme aina jättää ostamatta, mutta aina joku ostaa. Siksi suoremmatkin viestit ovat tarpeen - ne kun näkyvät laajemmin julkisuudessa. Maine todellakin on rahaa, ja sen puute jotain paljon pahempaa kuin parit ostamatta jätetyt farkut.

Orjuusjalanjälki yksin ei mullista maailmaa, mutta kenen tahansa mahdollisuus julkaista kuvia, videoita ja tekstejä netissä ja sosiaalisessa mediassa muuttaa kuluttajan mahdollisuuksia vaikuttaa. Kunhan ne ensin organisoidaan ideaksi, samaan tapaan kuin parhaat mainoskampanjat. Samoihin keinoihin perustui myös Greenpeacen kampanja Henkkamaukkaa vastaan: ideana oli valjastaa bloggaajat mukaan: firmat todellakin tietävät, millaisia mielipidevaikuttajia vaikkapa suosituimmat muotibloggaajat ovat.

Call + Responsen mukaan laskurin tarkoitus ei ole vain tuottaa huonoa omaatuntoa vaan vaikuttaa myös suoraan yrityksiin. Laskuriin kuuluvan Made in Free World -mobiiliaplikaation avulla voi ilmoittaa käyttämiensä brändien valmistajille, että tahdon ilman orjatyötä tehtyä tavaraa, ja heti. Aplikaatiosta pystyy lähettämään terveisiä yli tuhannelle valmistajalle ja vaatia orjuuden lopettamista niiden tuotteissa. Jos ja kun yritys vastaa, vastauksen voi lähettää suoraan tietokantaan, johon kaikki vastaukset kootaan. Sieltä kuka tahansa voi niitä vertailla – ja yritykset lukea toistensa vastauksia. 

KUVA: fastcompany.com