KESKUSTELU

UUSIMMAT KOMMENTIT:

UUSIMMAT AVAUKSET:

LISÄÄ KESKUSTELUJA

HAKU
Tutustu blogeihin!

Ina Mikkola
Maailmassa on virhe!

 


Henna Lehtonen
Voita ja apiloita

 

 

Petja Partanen
Yläjyrsin käyntiin

 

 

Katri Junna

 AS. OY. Betonilähiö

 

 

Annika Kettunen

Yrttipurkki

UUSI MUSTA VINKKAA
UUSI MUSTA

Uusi Musta on tällä hetkellä määrittelemättömän pitkällä tauolla. Jutut ja aiheet kuitenkin elävät sekä Uuden Mustan keskustelualue toimii normaalisti. 

UUSIMMAT JUTUT

 

KEMIKAALICOCKTAIL
LIITY FACEBOOK-RYHMÄÄMME!
« Uusi Musta haastaa sushiravintolat tonnikalaboikottiin | Main | Designia Actimel-pulloista ja muita Habitaren oivalluksia »
perjantai
syys162011

Berliiniläinen koristaa pyöränsä kukkasin ja liikennevalot sydämin

"Hullu, sähän kuolet!" Näin saksalainen ystäväni totesi järkyttyneenä, kun kerroin hänelle suunnitelmastani suhailla ympäri Berliiniä vuokrafillarilla. Hänen muutaman vuoden Berliini-kokemuksellaan kukaan henkisesti terve ihminen ei lähde liiskattavaksi miljoonakaupungin autojen sekaan. Miksi lähtisikään, kun julkisilla pääsee joka paikkaan?

Siksi, että metrolla maan alla liikkuessa kaupungista jää moni huikea grafitti näkemättä, monen katukahvilan kaneliset tuoksut haistamatta ja monen paikallisen arkiset touhut näkemättä. Berliiniläisestä pyöräilykulttuurista voisi ottaa oppia myös Suomessa, mutta järjestelmällisyydestään kuulussa Saksassakaan ei fillaroinnin tiellä olevista perusongelmista ole päästy.

Olen Berliinin kanssa jo melko läheinen kaveri, mutta silti en ole aikaisemmin mittaillut sen katuja fillarin selästä. Helsingin viivasuoran metrokartan jälkeen Berliiniin värikäs ja sokkeloinen metroverkosto on jo seikkailu itsessään. Olimme Terhin ja Nooran kanssa Berliinissä vajaan viikon, ja tutkailtuamme kaupungin menoa parin päivän ajan metron ja kahden jalan varassa, päätimme vuokrata pyörät reissun loppuajaksi. Vaikka paikalliskontaktini piti ideaa päättömänä, olen kuullut muilta suomalaisilta huhuja Berliinin leppoisasta ja huolettomasta pyöräilystä. Onko sellainen muka mahdollista muualla kuin maaseudun pöllyävillä hiekkateillä?


Pyörä irtosi käyttöön 10 eurolla per päivä. Vuokraamoiden lisäksi fillarin olisi saanut käyttöönsä myös itsepalveluvuokraamoista (kuva yllä), joissa maksu olisi onnistunut kolikoiden lisäksi puhelimella. Ensimmäinen miinus Berliinille kilahtaa kuitenkin jo tässä kohtaa. Vuokraamoista ei saanut lainattua kypärää. Miksipä saisikaan, kun ei sitä näytä kukaan paikallinenkaan käyttävän. Minä kuitenkin haluan eristää kalloni mahdollisesta asfalttikosketuksesta, joten pelkän hatun kanssa suhailu tuntui aluksi kuin olisi päästellyt menemään Formulalla ilman turvavöitä.

Pyörän selästä Berliini näyttätyy uudenlaisena. Kaupunginosien välimatkat hahmottuvat selkeämmin kuin maan alla körötellen. Metroasemien väleistä paljastuu uusia kahviloita, joiden kohdalla on ihan pakko jarruttaa ja hörppiä väliteet. Pyörän satulassa matkustaessa ehtii myös ihailla täyteen ahdettuja levykauppoja ja vilkaista hymyillen paikallisen pariskunnan suutelua kadunkulmassa. Berliinissä on myös tarjolla opastettuja fillarikierroksia, jos ominpäin suhailu tuntuu liian jännittävältä. Ja jos jalat väsähtävät spagetiksi, pyörän voi napata mukaansa kaikkiin kaupungin julkisiin, kunhan menopelilleen ostaa oman lipun.

Berliinissä fillarilla suhailusta tekee helppoa hyvin merkityt pyöräilykaistat. Niillä ei pääse yhtä helposti käymään Suomessa jokapäiväinen perusmoka: kävelijä pelmahtaa tietämättömyyttään ja huomaamattaan pyörätiellä kiitävän fillaroitsijan eteen. Risteyksissä pyöräilijöille on piirretty omat ryhmittymisruutunsa. Myös pyöräteitä halkovien autoteiden ylitys tuntui turvallisemmalta, kun tiehen oli selkeästi piirretty autoilijoita muistuttamaan, kenellä on etuajo-oikeus.


Jos varsinaisia pyöräteitä ei ole, Berliinissä pyöräilijöiden reviiri merkitään yleensä katkoviivalla maantien sivuun. Olkoon katkoviivoja tai ei, kadulla autojen joukossa suhailussa tuntuu pätevän samat ongelmat kuin jokaisessa maailmankolkassa: pyöräilijöiden kaistaleelle parkerataan kuorma-autoja lastin purun ajaksi, niillä säilytetään kaikkea roskalaatikoista käyttämättömiin betoniporsaisiin, eikä katutöiden vallatessa kadut kukaan kerro, missä pyöräilijän pitäisi ajaa.

Täytyy myöntää, että sain päivän jännitysmäärän täyteen ajaessamme maanantain aamuruuhkassa Weddingin kaupunginosasta puolen tunnin matkan Prenszlauer Bergin kaupunginosaan. Itseasiassa taisin olla ilman kypärääni enemmän kauhuissani kuin Helsingin pyöräilijöiden helvetissä eli Hämeentiellä polkiessani. Kannattaa muuten tsekata video New Yorkin pyöräilymeiningeistä. Surkeudessaan jo hillittömän hauskaa – ja niin tutulta tuntuvaa – katseltavaa!

Berliiniläisessä pyöräilykulttuurissa on pikkuprobleemoista huolimatta sitä jotain. Siellä pyöräilyyn suhtaudutaan, hyvänen aika, ilolla! Huomasin keskieurooppalaisen pyöräilykulttuurin eroavan suomalaisesta jo asuessani vuosia sitten Hollannissa. Minä posotin menemään fillarillani hiki ohimoilta roiskuen, sillä onhan pyöräily hyvää hyötyliikuntaa. Moinen puoli ei hollantilaisille ollut tullut mieleenkään ennen hulluun suomalaiseen tutustumista. Heidän mielestään pyöräily on vain kiva ja kätevä tapa siirtyä paikasta toiseen. Rentous puski läpi myös berliiniläisestä pyöräilykulttuurista, vaikka se hasardiudessaan olikin vielä kaukana Hollannin toimivasta pyöräilymeiningistä.

Suomalaisten pyörissä tärkeintä on käytännöllisyys, kun keskieurooppalainen koristaa polkuvälineensä kukilla, sydämillä ja muulla epäkäytännöllisellä tilpehöörillä. Berliinissäkin kaupoissa törmää pyöräilyvälineisiin, joiden alkuperäinen tarkoitus jää komeiden koristeiden alle.


Keski-Euroopassa pyöräily osataan myös ottaa luontevaksi osaksi kaikkia elämän osa-alueita. Fillariin kiinnitettävien pyöräkärryjen lisäksi Berliinin kaduilla siellä täällä näkyy suhailemassa kolmipyöräisiä, jossa kärry on osa pyörää. Kärryssä kulkevat mukana lapset, eläimet, ruokaostokset tai vaikka rakennustarvikkeet. Näin myös parin äidin fillaroivan pari muksua kärryssä, yksi repussa selässä ja pienin kantoliinassa vatsapuolella. Vähän kuin farmarimallinen pyörä siis! Berliinissä pyörän päälle on perustettu myös baareja ja Mauerparkissa kesäsunnuntaisin viihdyttää pyörän ympärille rakennettu kokonainen liikkuva karaokekeskus.

Kiitos Berliini pyöräilysilmieni avartamisesta! Seuraavaksi kun poljen pyörääni Helsingin aamuruuhkassa otsa rypyssä ja puuskuttaen, hyppään satulasta ja pysähdyn. Vähemmälläkin posottamisella pääsee perille – ja samalla ehtii asfaltin lisäksi nähdä myös potkupyörällä kulkevan pojan innostuneen hymyn ja pihlajan punaisten marjojen kimpussa häärivät pikkulinnut.

KUVAT: Hanne, Noora & Terhi

Uudessa Mustassa ollaan oltu fillarimeiningeissä aikaisemminkin:

 

 

Reader Comments

There are no comments for this journal entry. To create a new comment, use the form below.
Kommentointi vaatii sisäänkirjautumista
Voit kirjoittaa kommentin sisäänkirjautumisen jälkeen. Omien tunnusten luonti tapahtuu rekisteröitymällä.