Berliinissä ompelukahvilasta saa oppia, muttei pullaa
Terhi Upola
Ovikyltissä lukee Nähcafé – tämä ei ole mikään tavallinen kahvila. Asiakkaat eivät juurikaan ehdi juoda kahvia eivätkä varsinkaan hengailla. Tunnelma on silti rento ja hyväntuulinen. Pöydät ovat pitkiä kuin Biergartenissa, mutta oluttuoppien sijaan niillä nököttää vieri vieressä ompelukoneita. Väleissä lojuu kangastilkkuja ja lankarullia kaiken maailman väreissä.
Paikka on Berliinin ensimmäinen ompelukahvila, Stitch'n bitch, joka on perustettu viitisen vuotta sitten Berliinin Kreutzbergiin. Vaikka kahvinjuonti on täällä sivuseikka, kahvila-nimitys kuvaa paikkaa, sillä sinne voi tulla ja mennä koska vain. Mukana täytyy kuitenkin olla omat kankaat ja jonkinlainen visio siitä, mitä haluaa. Stitch'n bitchistä saa loput: kaavat, langat, koneet ja opetuksen.
Kahvilassa syntyy juuri nyt pääasiassa mekkoja: nuorehkot naiset käyvät täällä eniten. Heidän seassaan häärää Jana Jamrath, joka neuvoo tarvittaessa. Janan mukaan asiakkaita on kuitenkin pikkutytöstä mummoon – ja homomiehiin. Tunnin viettäminen täällä maksaa 5 euroa, yksi päivä 25 euroa. Ruudullista mekkoa itselleen ompeleva Anna käy täällä joka päivä, sillä hän on maksanut kuukausimaksun.
Stitch 'n Bitchin Jana neuvoo Oksanaa tämän pojan ristiäispaidan kauluksen muotoilussa. Berliinissä asuva venäläinen Oksana on Stitch 'n bitchissä nyt toista päivää. Hän tuli tekemään kolmivuotiaalle pojalleen persoonallisen vaatteen kastejuhlaan. Suunnitelmissa on ommella myöhemmin jotain itsellekin, ”kokeilla tehdä jokin old fashion -mekko”.
Stitch'n bitch oli Berliinin ensimmäinen ompelukahvila (Nähcafe), mutta sen jälkeen on perustettu viitisen muuta. Kysyntää tuntuu riittävän, sillä myös Stitch'n bitch perusti muutama viikko sitten toisen pisteen, Nähinstitut Moritzplatzin, joka on suunnattu ammattilaisille: sieltä voi vuokrata työtilaa ammattilaisvarusteineen päiväksi tai vaikka koko vuodeksi.
Anna tulee ompelukahvilaan joka päivä, ja ompelee lähinnä itselleen. Hän on muodistanut ja muokannut päällään olevan vanhan mekon itselleen istuvammaksi. Ruudullisesta mekosta hän haluaa tehdä samanmallisen kuin hänen mukana tuomansa keltainen mekko on.
Ompelukurssit vs. omat ompelukset
Yksi uusimmista kahviloista on parin metropysäkin päässä Stitch 'n bitchistä sijaitseva Kinkibox. Kinkibox on rosoinen salonki, jonka seinillä roikkuu vanhoja valokuvia, joista osa reunustettu seinään töherretyillä kehyksenkuvilla. Tapetit on liisteröity pylväisiin vähän niin ja näin. Ompelukonepöydät taitavat olla 50-luvulta, sinne tänne on aseteltu lankarasioita. Joka yksityiskohta täysin suunnitellusti vähän sinnepäin.
Käsityönopettajana toiminut designeri Yvonne Rabea perusti Kinkiboxin ystävänsä kanssa puolisen vuotta sitten, koska halusi tehdä jotain omaa. Berliinissä alan ihmisiä riittää, eikä töitä todellakaan riitä kaikille. Yvonne vakuuttaa, että tämä on hyvä bisnes. No, ainakin hän viihtyy. Kahvila on juuri nyt tyhjillään – ellei oteta lukuun yhtäkkiä sisään pöllähtävää varhaiskeski-ikäistä miestä. Vau – en ihmettele, jos miehetkin innostuvat ompelemaan näin inspiroivassa ympäristössä! Mutta hupparityyppi kävikin vain kyselemässä ompelukurssin lahjakorttia siskolleen.
Kinkiboxin Yvonne Rabia odottelee kurssilaisia saapuvaksi. Aina kun on aikaa, hän edistää omia ompeluksiaan tai tekee tilaustöitä, kuten hääpukuja.
Molemmissa kahviloissa vakuutetaan, että markkinointi on ollut olematonta – median kiinnostus, kädentaitobuumi ja puskaradio ovat saaneet ihmiset löytämään kurssit.
– Tosin aluksi ihmisten oli vaikea ymmärtää konsepti, sanoo Stitch'n bitchin Jana.
Hän sanoo Berliinin ensimmäisen ompelukahvilan poikkeavan konseptiltaan hiukan muista, koska siellä ei järjestetä erillisiä kursseja, vaan sisään voi astua koska tahansa. Esimerkiksi Kinkiboxin toiminta perustuu ennakkoilmoittautumista vaativiin kursseihin. Yhteensä 10 tuntia 4:llä eri kerralla kestävä kurssi maksaa 90 euroa.
Kurssit olivat aluksi spesifimpiä ja haastavampia, mutta tilausta olikin enemmän ihan perustason kursseille, joilla saa tehdä jotain omaa.
Usein ompelukahvilassa kävijät ovat aloittelijoita – kun homma alkaa olla hallussa, kannattaa ostaa oma kone. Paikka toiminee hyvin myös silloin, jos konetta tarvitsee lähinnä johonkin pieniin korjauksiin ja fiksauksiin.
Juttelen illalla baarissa paikallisen naisen kanssa, joka innostuu aiheesta – hän ei ole koskaan kuullutkaan konseptista. Berliini vaan on niin iso, että näihin ei törmää sattumalta.
Tätä Helsinkiin!
ps. Olen nyt Hannen ja Nooran kanssa Berliinissä, josta lisää juttua luvassa!
pps. Kiitos Ullalle, jolta alun perin kuulin ompelukahviloista!
- Stitch 'n bitch, metroasema (U-bahn) Schlesischer Tor
- Kinkibox, metroasema (U-bahn) Warschauer Strasse
Reader Comments (2)
Mahtava idea! Voisin käydä ompelemassa pari mekkoa, jos asuisin Berliinissä. Ja ehkä joskus vielä asunkin, sen verran ihana kaupunki se on. :)
hosuli.blogspot.com
Tämä on niin mahtava juttu! Miksei kukaan ole tätä vielä Suomeen saanut? Toisaalta Suomessa on aika paljon käsityöharrastajia, jotka tekevät itse kotona juttuja, mutta ainakin minä voisin ilo mielin mennä tuollaiseen juttuun mukaan! Hullua sinänsä, opiskeluaikana ideoin kaverin kanssa Suomeen tällaisen kahvilan, kahvin kera. Josko joku haluaisi ostaa liikeideani ja perustaa sen...? :D