Juo vettä, mutta älä pullosta
Terhi UpolaEi ole totta, että meidän pitäisi juoda pari litraa vettä päivässä, niin kuin yleisesti ohjeistetaan, väittää englantilainen lääkäri Margaret McCartney. Hänen mukaansa niin runsaalle vedenjuonnille ei ole lääketieteellisiä perusteita. Entäs sitten? Eihän parista litrasta voi haittaakaan olla!
Kyllä voi, jos kaikki tuo vesi juodaan kertakäyttöisestä pullosta. Täällä Suomessa, vesijohtovesilasillisen äärellä on vaikea käsittää, miten paljon tunteita väite herättää esimerkiksi Britanniassa ja Jenkeissä. Etenkin pullovettä myyville firmoille tuollainen sanoma on kauhistus.
Artikkeli runsaan vedenjuonnin tarpeettomuudesta julkaistiin heinäkuussa British Medical Journalissa. Yhtenä ensimmäisistä sen kiiruhti ampumaan alas Danone, joka myy Evian-”merkkivettä” ympäri maailmaa.
Danonen mukaan ”kaksi litraa vettä päivässä on yksinkertaisin ja terveellisin nesteytysvinkki, jonka voi antaa”, ja ”jopa lievä nestevajaus on osallisena monissa sairauksissa”.
Lääkäri McCartneyn mielestä Danonen näyttö on ”heikkoa ja asenteellista”, eikä väitteille ole tieteellisiä perusteita: ”Näyttää päinvastoin siltä, ettei vesi ole ratkaisu moniin terveysongelmiin.”
Silloin kun hokemasta ”juo pari litraa vettä päivässä” tulee käytännössä ”juo pari litraa pullovettä päivässä”, se ei ole enää terveysväittämä, vaan ennemminkin mainoslause.
En tiedä tarkkaan mihin väite perustuu, mutta kai siinä voi olla totuuden siemen, kun se arvostetussa lääketiedelehdessä julkaistaan. Julkisuudessa esillä olleiden kommenttien perusteella kumpikaan "pullovesisodan" osapuoli ei tosin pysty tyhjentävästi osoittamaan olevansa oikeassa.
Itse uskon ihan perstuntumalla, että kohtuus on hyvästä: juon mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän vettä, koska pieni nestehukka aiheuttaa helposti pientä arkista vaivaa, kuten päänsärkyä, väsymystä ja ummetusta. Haen varsinkin nyt kesällä koneen ääressä istuessani vähän väliä lasin vettä, koska se on hyvä syy päästä liikkeelle ja koska useimmiten kärsin tosiaan liian vähästä kuin paljosta nesteensaannista. Liika on tietysti liikaa, ja pahimmillaan runsas vedenjuonti voi olla tappavaa. Kohtuuden lisäksi myös tilanteenluku on sallittu: kylmällä ja kuivalla ilmalla pieni ihminen tarvitsee ehkä vain muutaman vesilasillisen, kun taas kovalla helteellä iso ihminen voi tarvita vettä litratolkulla. Miten kukaan jaksaa kiistellä, pitääkö päivittäisiä lasillisia olla viisi vai yhdeksän?
Kuva on Kroatiasta, jossa on erittäin hyvälaatuinen vesijohtovesi. Kuva Korcula info.
Ei se vesi, vaan ne pullot
Pullovesisota on ainakin Yhdysvalloissa pahimmillaan puhdasta politiikkaa ja markkinointia. ”Kansainvälisen pullovesiyhdistyksen” Bottled water matters -nimisellä sivustolla kerrotaan, miten ympäristöystävällistä pullovesi on, ja miten pulloveden juojat voivat antaa poliittisen tukensa ”yhdelle Amerikan luotettavimmista teollisuudenaloista”. (Toisin sanoen yhdistyksessä ei taida olla juurikaan mitään "kansainvälistä".) Kun lukee tätä propagandaa, on helpompi ymmärtää, miksi McCartneykin on kenties tutkimuksensa tehnyt – miksi jollekin tulee tarve todistaa vedenjuontisuositusten olevan huuhaata ja pullovesifirmojen salaliitto.
Muovipullokoulu, Filippiinit. Kuva: Inspirationgreen.
Periaatteessa pullot voi kierrättää, mutta se harvoin toteutuu. Esimerkiksi Yhdysvalloissa pulloista kiertää vain murto-osa ja niitä viedään esimerkiksi Kiinaan. Sitä paitsi, aina uuden kierrätysmateriaalipullon valmistaminenkin kuluttaa energiaa, noin 2/3 siitä energiasta kuin täysin uuden valmistus. Suurin osa pulloista valmistetaan edelleen öljystä, vaikka toki on mahtavaa, että esimerkiksi Danone kehittelee ja uskoo saavansa pian käyttöönsä pullot, jotka on tehty kokonaan biomuovista, siis käytännössä sokeriruokoteollisuuden sivutuotteista.
Täällä pullonpalautusjärjestelmän luvatussa maassa on aika vaikea hahmottaa, miten paljon tyhjiä, kierrättämättömiä pulloja maailmaan mahtuu. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa pulloille on keksitty jos jonkinmoista käyttöä, mikä on periaatteessa hienoa – vaikka hienompaa kyllä olisi, jos köyhillä olisi varaa rakentaa jostain muusta kuin rikkaiden jätteistä.
Suurimmassa osassa maista ei ole mitään toimivaa pullonpalautusjärjestelmää, jolloin pullon kierrätyskelpoisuus ei paljon lämmitä. Puhumattakaan siitä, jos puhdasta vettä ei ole – sitä en tiedä, onko pullovesi tällaisissa tilanteissa pelastanut henkiä. Pitkäaikaiseksi ratkaisuksi siitä ei kuitenkaan ole.
Myös itse pullo voidaan nähdä terveysongelmana. Erityisesti länsimaalaisia on myös alkanut kiinnostaa, mitä muovipulloista liukenee veteen.
Pullopuutarha Sao Paulossa. Kuva: Rosenbaum.
Juodaan siis vettä hanasta silloin kun on jano, ei kai siinä sen kummempaa. Ulkomaille matkustaessa asiaa täytyy itsekin vähän miettiä. Esimerkiksi monessa Euroopan maassa pullovettä litkitään huvikseen. Tavallinen suomalainen kuluttaa pullovettä vain 19 litraa vuodessa, kun länsieurooppalainen hörppii sitä keskimäärin kuusinkertaisesti eli 118 litraa. Entäs muualle matkustettaessa? Olen itse kokeillut sekä vedenpuhdistuslaitetta että jatkuvaa keitetyn teen juontia, mutta onko muita ratkaisuja?
EcoARK-amifiteatteri ja -näyttelytila Taiwanissa rakennettiin 1,5 miljoonasta pullosta. Lähde: Treehugger.
Reader Comments (5)
'Esimerkiksi monessa Euroopan maassa pullovettä litkitään huvikseen.' En nyt ole ihan varma onko se esimerkiksi hupia Tshekeissä, jossa monien kaupunkien hanavesi on käytännössä juomakelvotonta puhdistusaineiden takia. Berliinissäkin hanavesi on varsinaista paarialitkua, samoin Lontoossa, jossa tosin vettä yritetään suodattaa vielä kotona erillisillä suodatuskannuilla. Suodatus poistaa liian kalkin (joka on itseasiassa epäterveellistä jos sitä kertyy kehoon liikaa), mutta makuun se ei valitettavasti vaikuta. Siksikin Englannissa on ihan järkevää juoda teetä maidolla ja sokerilla, koska tee ei maistu sellaisenaan kovin hyvältä. Itse en siltikään osta pullovettä ekologisista syistä, mutta ymmärrän niitä ihmisiä jotka haluavat mieluummin juoda Eviania tai jotain skottilaista lähdevettä. Helsingissä ja Suomessa ylipäänsä ollaan onnekkaita, koska hanavedessä ei ole pahaa makua tai hajua eikä sillä ole terveyshaittoja.
Olen yrittänyt kohta viidentoista vuoden ajan saada joltakin lääkäriltä selväsanaista lausuntoa siitä mitä terveyshaittoja kalkkisesta vedestä on, enkä vielä ole päässyt puusta pitkään. Ehkä, kai, luultavasti jos on taipumusta munuaiskiviin, mutta ei terveelle ihmiselle ylimääräinen kalkki kerry yhtään mihinkään (ja ilman muuta sitä on kalkkiperäisessä maastossa myös kaivo-, lähde-, ihme- ja terveysvesissä).
Maallikkona ajattelisin että hyvä kun on kalkkia vedessä, koska maito mielestäni kuuluu vasikoille :)
Katja, kiitos selvennyksestä. Voi olla, ettei kalkilla olekaan mitään terveyshaittoja, mutta en silti lähde riskeeraamaan. Kai tässä Lontoon vesiasiassakin suurin haitta on lähinnä makuun liittyvä ja sinänsä en voi tuomita toisten pullovesien käyttöä, vaikka se epäekologista onkin. Esteettinen haitta on myös olemassa, sillä kalkki tuottaa valkoisia rahnuja astioihin ja muuhun sekä värjää kylpyhuoneen kalustoa. Puhumattakaan hiustenpesusta; joskus alkuaikoina Lontoossa mietin puolivakavissani josko pitäisi pestä hiukset Evianilla :)
Asun Ranskassa ja mielestäni juuri täällä pullovettä juodaan aivan turhaan. Itse suodatan veden suodatuskannulla kotona varmuuden vuoksi, mutta juon kyllä hanavettä kodin ulkopuolella jos minulla ei ole omaa hanavedellä täytettyä vesipulloa mukana.
Minun tietojeni mukaan liika kalkki on haitallista ja aiheuttaa elimistön kalkkeutumista ja monia sairauksia enkä suosittelisi esim. kalkkitabletteja kenellekään. Kalsiumia saa ihan tarpeeksi luonnollisista lähteistä jos ruokavalio ja elämäntavat ovat kunnossa, itse olen vegaani. Lääkäreiden sanaan en kyllä luottaisi, onhan se huomattu Kempparin Nooran vatsakivuistakin ettei ne mitään kaikkitietäviä ole...
Artikkeleistasi yleensä sanoisin että vähän kriittisempää otetta voisi olla, aiheet ovat kyllä usein mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä.
Suomessa ei ole vesikulttuuria. Vesissa on eroja, suuria eroja. Suomessa ei ole myynnissa erilaisia vesia. Paitsi varjattyja, makeutettuja limuvesia, Coca-Colan pullottamaa hiilihapotettua raanavetta ja Eviania, isoilla mainoksilla markkinoitavaa neutraalia lahdevetta, missa ei ole juuri lainkaan mineraaleja.
Asun Provencessa, Ranskassa, valikoimaa on. Olen urheilijana kokenut mika oikean veden merkitys on, mm. magnesiumpitoisuus, kun treenaa kovassa kuumuudessa. Ja tietenkin, on eri makuja, aivan kuten viineissa.
Parhaat vedet tulevat Alppien ja Pyreneitten vuorilta seka esim Auvergnen vulkaanisista lahteista.
Mutta eihan suomalainen usko, vesi on vetta eika siita voi maksaa,
Juodaan limsaa, siinahan on sokerit ja variaineet eli vastinetta hinnalle!
Olen kesaisin Suomessa. Tuon autolla koko kesan viinit, seka vedet!
Anteeksi ae- ja oe-pilkkujen puuttuminen.