Lähimetsän yrtit maustavat kotitekoisen teen

Saan usein osakseni hämmentynyttä pälyilyä, kun kerron, että en juo kahvia. Yleinen mielipide tuntuu olevan, että kahvista kieltäytyvä on varmasti muutenkin vähän omituinen. Niin tai näin, mielestäni omituista on se, että vaikka kahvin sijaan nautiskelen päivittäin useamman kupin yrttiteetä, en ole koskaan hankkinut teetäni muualta kuin kaupan hyllyltä. En vaikka pääkaupungissakin yrttiapajat voivat olla ihan kävelymatkan päässä.

Ennen kuin säntään metsään, on kuitenkin hieman perehdyttävä teeksi sopivien villiyrttien maailmaan. Soitankin Marttaliittoon, sillä en ole vielä keksinyt kysymystä, johon martoilla ei olisi vastausta. Mitä yrttinoviisin siis pitäisi tietää ennen kuin alkaa kerätä koriinsa lehtiä ja kukkia?

– Yrttejä kannattaa lähteä poimimaan samalla periaatteella kuin sieniäkin. Kerää vain kasveja, jotka tunnistat ja tiedät soveltuvan käytettäväksi, Marttaliiton kehittämispäällikkö ja kauppayrttineuvoja Arja Hopsu-Neuvonen opastaa.

Se minkälaisia yrttejä teehensä haluaa, onkin kiinni teenjuojasta itsestään. Hopsu-Neuvosen kertoo yrttien olevan monesti aika miedon makuisia, joten uusiakin makukokemuksia kannattaa rohkeasti kokeilla.

– Kannattaa kokeilla yhtä makua kerrallaan ja sitten lähteä soveltamaan. Esimerkiksi mustikan-, puolukan- ja mansikanlehdet ovat helposti tunnistettavissa, Hopsu-Neuvonen kertoo.

Jos tahdot heittäytyä kokeilevammaksi, tässä Henriette Kressin Käytännön lääkekasvit -kirjasta löytynyt yrttilista, jota olen hieman muokannut. Osa aineksista täytyy käydä poimimassa metsän sijaan kaupasta.

• Mintunmakuisia: pipar- ja japaninminttu, käenminttu, vuorimintut.
• Sitruunanmakuisia: sitruunamelissa, sitruunaruoho.
• Aniksenmakuisia: nuoret vuohenputken lehdet, aniksen siemenet, fenkolin siemenet.
• Mausteyrtit: basilikat, timjami, meirami, rakuuna, salvia.
• Tulisia: inkivääri, chili.
• Marjakasvien lehtiä: mustaherukka, vadelma, mansikka, mustikka, lillukka.
• Kukkia: ruusun, kehäkukan, mesiangervon, kanervan ja valkoapilan terälehtiä.
• Makeutta tuovia: lakritsanjuuri.
• Mineraalipitoisia: nokkonen, peltokorte, poimulehti, auringonkukanlehti, kauranlehti, maissinlehti.
• Makua ja näköä tuomaan: kuivatut hedelmät.

Käytännön lääkekasvit -kirjasta löytyy myös tietoa yrttien terveydellisistä vaikutuksista, joten hanki opus, mikäli nautit yrttiteetä muutenkin kuin maun takia.

Jos metsään haluat mennä nyt

Eikun ilmava kori mukaan ja pyörä alle! Suuntaan Helsingin Keskuspuistoon ja muutaman kilometrin poljettuani jätän pyörän polun reunaan ja jatkan metsään jalkapatikalla. Löydän nopeasti villivadelmapuskan, josta napsin tuoreimmat lehdet talteen. Myös mustikka- ja puolukkakasvustot osuvat tielleni helposti. Päätän kerätä myös muutaman vaaleanvihreän koivunlehden, sillä muistelin juoneeni koivua jonkun kaupasta ostamani teen osana.

Kävellessäni takaisin pyörälleni huomaan saniaisten joukossa kasvavat metsämansikat, joissa on vielä marjojakin maisteltavaksi. En kuitenkaan ehdi maiskutella kuin muutaman marjan ja leikata pari lehteä talteen, kun joudun hyökkäyksen kohteeksi. Muurahaisia! Ne tunkevat kengästä sisään ja vilistävät pitkin sääriäni. Nopeastipa sitä pingottiinkin takaisin polulle!

Apilankukat löytyvät kätevästi polkiessani nurmikentän ohi. Samoilta kulmilta mukaan tarttuu myös nokkosia. Koiranpissavaara on mahdollinen, mutta otan kaikki makuelämykset ennakkoluulottomasti vastaan. Ojanpientareelta bongaan vielä valkoisia ja vaaleanpunaisia juhannusruusupuskia, joista poimin tuoreimpien kukkien terälehdet mukaan.

Mukanani on nyt Hopsu-Neuvosen sanoja lainaten yrttiteeainekset" joita polulta on sattunut löytymään". Voisinkin kuvitella teeainesten keruun olevan hauskaa kesäaamupuuhaa esimerkiksi mökillä.

Yrttitee kuin mökkisauna

Villiyrtit voi käyttää juuri poimittuina sellaisenaan teehen. Jos yrtit on poimittu puhtaalta paikalta, niiden putsaamiseen riittää kevyt huuhtelu. Itse jätin uhkarohkeasti (hajamielisesti) tuon osion väliin.

Tuoreita yrttejä kannattaa käyttää 3 kukkurallista teelusikallista teemukillista kohden. Itse tein poimimistani yrteistä sekoituksen, jonka heitin teepannuun ja kaadoin kiehuvaa vettä päälle. Sekoitus sai hautua 5–10 minuuttia. Omassa pannussani on sisäänrakennettu siivilä, mutta muuten teen olisi voinut kaataa mukeihin pienen siivilän läpi.

Testiyleisön mukaan teestä vahvimmin tuli esille koivunlehtien maku. Kuvailtiinpa fiilistä jopa samanlaiseksi kuin saunanlauteilla vihdottavana olemista. Ei siis ollenkaan huonompi, mutta nyt jälkiviisaana jättäisin koivun pois, jotta yrttiteesekoituksen herkemmätkin maut pääsisivät esiin.

Loput yrteistä laitoin kuivumaan siivilässä viileään komeroon. Pöyhin yrttejä välillä ja lopulta yrtit olivat valmiita käytettäväksi noin viikon kuluttua. Kuivatut yrtit ovat valmiita, kun ne murenevat sormien välissä pieneksi silpuksi.

Marttojen Hopsu-Neuvosen mukaan paras kuivatustapa olisi ripotella yrtit ohuena kerroksena ritilän päälle. Ritilän voi asettaa esimerkiksi pakastimen tai muun lämpölähteen päälle, jolloin kuivuminen edistyy nopeammin. Eli hei, vaikka mieli tekisi, älä kuivata yrttejä auringonvalossa.

Pro-villiyrtteilijöiltä saattaakin löytyä nurkistaan kasvikuivuri, jolla homma hoituu näppärästi. Kannattaa kokeilla ilmakuivausta myös nipuissa. Kiepauta siis lankaa yrttinippujen ympärille ja ripusta kimput kuivumaan ilmavan paikkaan.

– Nippuja on yllättävän joutuisa tehdä. Esimerkiksi maitohorsman lehdet on näppärä kieputtaa pieniksi nipuiksi, Hopsu-Neuvonen rohkaisee.

Uuni pilaa yrttien maun

Netistä löytyy paljon ohjeita myös uunissa tapahtuvaan kuivatukseen. Hopsu-Neuvonen ei kuitenkaan suosittele pilaamaan yrttejä uunissa.

– Yrtit olisi hyvä kuivattaa 35 asteen lämpötilassa, mutta kotiuuneissa lämpötilavaihtoehdot lähtevät yleensä vasta 50 asteesta. Lämpötila myös sahaa ylös ja alas, joten välillä uunissa saattaa olla jopa 70 astetta lämmintä. Sellaisen jälkeen yrteissä ei ole enää paljolti makua jäljellä.

Valitset minkä tavan tahansa, kuivattuja yrttejä kannattaa käyttää yksi kukkurainen teelusikallinen yhtä teekupillista kohden. Haudutusaika on sama kuin tuoreitakin yrttejä käytettäessä, 5–10 minuuttia. Säilytä yrtit suljetuissa tölkeissä valolta ja lämmöltä suojattuna. Parhaimmillaan yrtit ovat, kun käytät ne puolen vuoden sisällä valmistuksesta.

Tämän kokeilun jälkeen aion silloin tällöin keräillä ainekset tuoreyrttiteehen, mutta suosikkini pysyy edelleen samana. Minttutee on yksinkertainen, maistuva ja kaunis tarjoiltava, jonka nerokkuuden ymmärsin vasta vaihtoaikanani Hollannissa. Sen kun heittelet tuoreita mintunlehtiä mukiin ja kaadat kuuman veden päälle. Voila, minttutee on valmis!

Lähteet: Vastaava toimittaja Anneli Calder: Erinomaista! Kotitekoista! Henriette Kress: Käytännön lääkekasvit.

Aiemmin Uudessa Mustassa:

Kolme ideaa ikkunaviljelijälle

Kuinka villiyrtti kesytetään

Comments

[Kookie]

Hieno juttu, itsekin olen teen ystävänä miettinyt, kuinka voisin käyttää luonnon antimia teessä. Kaupoissahan myydään kaikenlaisia nokkos-, mustikanlehti- ja koivuteetä. Esimerkiksi vatunlehtien käyttö kuulostaa hyvältä vinkiltä. Mutta muistattehan toki, että puiden lehtiä ja varpuja ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa.

[Hanne Valtari]

Kiva, jos juttu inspiroi Kookie! Pitipä oikein mennä tarkistamaan nuo jokamiehenoikeudet. Luonnonmarjoja, -sieniä ja -kukkia saa siis poimia vapaasti. Mutta esimerkiksi varpuja tai sammalta taas ei saa. Samoilin kaupungin metsissä (en Keskuspuiston suojelluilla alueilla), joten oho, ilman lupaa taisin napsia lehtiä mukaani. Kaupunki on sen asukkaat, minä olen yksi asukkaista, joten puolittainen lupa oli? :DD Hankalia keissejä, yhtään en kuvitellut pahoilla teillä olevani. Mihinköhän kategoriaan nokkoset yms. villiyrtit menevät?