Selviytysmisopas Siperiaan
Terhi UpolaMainitsin joskus ohimennen Katjalle ja Hertalle matkustaneeni junalla Siperian halki Kiinaan. Naiset halusivat tietää lisää: Miten junassa jaksaa istua kokonaisen viikon? Eikö juna ole täynnä hämäräveikkoja, jotka vievät sinulta vähintään rahat ja passin?
Listasin tärkeimmät asiat, jotka Siperia opetti - jotta muiden ei tarvitse kokeilla samoja kantapään kautta.
1. Päätä matkasta vähintään kuukautta ennen.
Jos aiot mennä Kiinaan asti, tarvitset kolme viisumia. Jokaisen saaminen kestää noin viikon, jonka ajan passi pitää olla kyseisen maan konsulaatissa. Itse vaihdoimme konsulaattia/suurlähetystöä aina lennossa saman päivän aikana ja saimme mahdutettua ruljanssin 3,5 viikkoon, mutta tiukkaa teki. Jos asut kaukana Helsingistä (kaksi konsulaateista Helsingissä, yksi Kirkkonummella), aikaa pitää varata myös passien lähettämiseen.
2. Jos voit, valitse venäläinen juna.
Me menimme pisimmän pätkän Moskova-Irkutsk (3,5 vuorokautta) venäläisellä junalla, ja se osoittautui palvelutasoltaan paremmaksi kuin kiinalaiset ja mongolialaiset. Venäläisessä oli tarjolla ruokaa, ajoittainen suihkumahdollisuus ja vessapaperia. Venäläiset junaemännät ovat hyvällä tavalla tiukkoja tätejä: he pitävät huolta, ettei kukaan myöhästy junasta ja että vaunu ja hytit pysyvät siisteinä.
Myös junaliput kannattaa varata ajoissa. Mitä aiemmin varaa, sitä todennäköisemmin saa liput haluaamaansa junaan ja matkustusluokkaan. Jos haluat varmistaa junamatkan loppuun asti, osta etukäteen junalippu ainakin Mongoliasta Kiinan rajan yli. Tämän pätkän lippuja on vaikea saada, sillä matkatoimistot ostavat niitä etukäteen myydäkseen ne kalliimmalla eteenpäin. Itse ostimme omamme netistä paikallisen matkatoimiston kautta. (Rajan yli pääsee myös bussilla, mutta se ei ole ollenkaan sama asia!)
3. Tutustu ihmisiin, tarjoa samppanjaa.
Aika junassa ei todellakaan käynyt pitkäksi. Juna pysähtyi asemilla yleensä 3-4 tunnin välein. Muina aikoina juttelimme ihmisten kanssa, joimme yhdessä kahvia tai venäläistä samppanjaa, ramppasimme ravintolavaunussa, päivitimme blogia kännykällä tai katselimme vaihtuvia maisemia.
Mukaan kannattaa varata jotain ruokaa tai juomaa, josta riittää tarjottavaa muillekin. Itse vaihdoimme matkatovereiden kanssa myös lehtiä ja kirjoja, kuuntelimme musiikkia toistemme mp3-soittimilta, opettelimme kieliä ja pelailimme pelejä.
4. Älä tee liian tarkkoja suunnitelmia.
Varsinkin Venäjällä asiat eivät yleensä mene niin kuin suunnittelee. Lippuja ei myydä siellä, missä suomalainen opaskirja väittää, ja etsimäsi museo on todennäköisesti sulkenut ovensa jo viime vuonna. Junat pysähtyivät kyllä asemilla yllättävän hyvin aikataulun mukaan.
5. Ole huolellinen, mutta älä pelkää.
Niin, ne hämäräperäiset siperialaiset. No ei tavattu! Toki passi ja rahat kannattaa ottaa mukaan, jos poistuu junasta - ihan siksikin, jos jostain syystä ei ehtisi takaisin. Muuten jätimme vaunuun aika huolettomasti tavaramme (junaemännistä oli tässäkin apua). Pimeät taksit tuolla päin maailmaa on normaali käytäntö, turvallisuusarvio kuskin pärstäkertoimen mukaan.
Matkailijoiden nettipalstoja ei kannata lukea liikaa etukäteen, niillä liikkuu kaikki mahdolliset kummin kaimalle sattuneet tarinat ja urbaanit legendat, joita matkalla kenties voisi sattua.
Omaa varmuutta lisännee kyrillisten kirjainten ja muutamien venäläisten fraasien opiskelu - niistä on hyötyä Mongoliassakin.
6. Mene jurttaretkelle turistikylien ulkopuolelle.
Yksi reissun kohokohdista oli asua paikallisten paimentolaisten keskuudessa jurtassa. Suurin osa matkailijoista päätyy asumaan varta vasten turisteille rakennettuihin telttakyliin, mutta meillä oli onnea: saimme maaseutumatkamme hostellin omistajan kautta, jolla oli paimentolaistuttavia. Jos tämä ei onnistu, seuraavaksi suosittelen tutustumaan paikallisiin Ulan Batorissa ja kysymään heiltä neuvoa ja suhteita. Ylipäänsä jurtta- tai erämaareissuja ei tarvitse varata ennen kuin pääsee Ulan Batoriin, koska siellä riittää matkantarjoajia.
7. Juo tarpeeksi ylittäessäsi Mongolian ja Kiinan rajan.
Siperiassa ja Mogoliassa on melko samanlainen viileä ja kuiva ilmasto kuin Suomessa. Kiinassa sen sijaan on pohjoisosissakin melko kuumaa ja kosteaa kesällä (matkustimme heinäkuussa). Itse en tätä tajunnut, vaan jatkoin veden litkimistä yhtä harvakseltaan kuin alkumatkalla. Todennäköisesti tämä oli syynä siihen, että voin huonosti koko ensimmäisen päivän Pekingissä.
8. Mene Kiinassa heti ravintolaan.
Siperiassa ja Mongoliassa ruoka on aika samanlaista kuin perinteisesti Suomessa: juureksia, lihaa, maitoa, vehnää, mausteena suolaa ja kenties pippuria. Kiinassa sen sijaan on aivan toisenlainen kirjo tuoreita vihanneksia ja mausteita. Mahtavan hyvää ruokaa on saatavilla heti, kun raja on ylitetty. Me astelimme sisään ensimmäiseen kurppasennäköiseen kuppilaan ja tilasimme useita annoksia eri puolilta listaa. Pääasiassa sattumanvaraisesti, koska emme ymmärtäneet listoista mitään. Mutta se ei haitannut. Muutaman viikon liha-peruna-vehnä-porkkana-kuurin jälkeen kaikki maistui aivan taivaalliselta.
9. Vuokraa pyörä Pekingissä.
Kuulostaa hasardilta lähteä fillarilla miljoonakaupungin liikenteeseen, mutta pyöräily osoittautui erinomaiseksi tavaksi tutustua Pekingiin. Poljimme pääasiassa hutong-alueilla eli matalien vanhojen talojen väleissä, joiden edustoja paikalliset pitävät olo- ja työhuoneinaan. Pyöräilimme puistoissa ja paikallisessa Westendissä, mutta myös 8-kaistaisilla kaduilla. Niissä pärjää varsin mainiosti, koska kaikkialla on pyöräkaistat ja turistifillaristi voi piiloutua useiden kymmenien kiinalaispyöräilijöiden massaan.
10. Ota mukaan litran kannu.
Hirveän paljon tavaraa ei mukaan kannata raahata, koska kaiken joutuu kantamaan itse rinkassa. Parhaimmiksi välineiksi vaatteiden ja muiden peruskamojen lisäksi junamatkalla osoittautuivat nämä:
- Litran kannu. Ostin matkan varrelta Moskovasta litran kannun, joka osoittautui kullanarvoiseksi peseytymisvälineeksi. Junan vessaa sai käyttää suihkuna, mutta hanasta tuli vettä vain, jos koko ajan painoi hanan alla olevaa nappia. Ja vesi valui ainoastaan lavuaariin. No, täytin kannun vedellä lavuaarissa ja viskelin siitä sitten vettä päälleni. Myös suihku- eli varvassandaalit olivat tässä rituaalissa oiva apuväline. Kosteuspyyhkeetkään eivät ole pahitteeksi, kun peseytyminen on reissussa mitä on. Ja oma (pehmeä) vessapaperirulla, ehdottomasti!
Ikkunanpesuvälineet. Yksi hauskimmista – ja yleisimmistä – ajanvietteistä matkalla oli maisemien seuraaminen ikkunasta (perä-Siperian rumuuden estetiikkaa ihastellessamme venäläinen hyttitoverimme tiedusteli, miksi emme kenties viettäneet lomaamme Italiassa tai Ranskassa). Jotta ikkunan läpi voisi ottaa myös kuvia, lasi kannattaa pestä ulkpuolelta jollakin asemalla. Pidä välineet valmiina, kun asema lähestyy ja valmistaudu kiipeämään hyttitoverin olkapäille – ikkuna voi jäädä asemalaiturillakin melko korkealle.
- Termospullo. Useimmiten junavaunuissa on tarjolla kiehuvan kuumaa vettä samovaarissa. Siitä voi keitellä teetä, pikakahvia ja nuudelikeittoja, joita myydään useimmilla asemilla. Avonaisessa retkilautasessa on vähän ikävä kuskata kiehuvaa vettä omaan hyttiin junan hytkyessä.
- Korvatulpat. Meteli ei ole ainoastaan junan kirskuntaa, vaan esimerkiksi hyttitovereiden kuorsausta. Myös säädyllinen yöasu on paikallaan, sillä hyteissä ei ole sukupuolijaottelua.
Kaikkea ruokaa ei tarvitse ottaa mukaan, sillä varsinkin Venäjä-osuudella paikallismummot myyvät asemilla tuoreita leivonnaisia, vihanneksia ja marjoja. Useimmilta asemilta voi ostaa ainakin jotain, samoin ravintolavaunu on useimpina päivinä auki. Yllättäen venäläisessä junassa (Moskova-Irkutsk-välillä) oli myös puolihoito ja muistaakseni kiinalaisessakin junassa sai jonkinmoisen eväspaketin. Tähän ei kannata kuitenkaan luottaa (niin en tekisi ainakaan minä, jolle eväät ovat yksi tärkeimmistä asioista matkoilla). Omat lautanen, muki, haarukka ja linkkari kannattaa pakata mukaan.
- Pallontallaajien Trans-Siperian tietopaketti
- Onko sinulla uudempaa tai tarkempaa tietoa? Kerro kokemuksesi kommenteissa!
Reader Comments (3)
Kiitos jutustasi Terhi! Tällaisesta matkasta olen haaveillut jo pitkään!
Hauska kuulla, Tuulispää! Toivottavasti reissusi toteutuu! -Terhi
Syksyllä 2010 teimme saman reissun (tosin Kiinasta jatkoimme maata pitkin Intiaan). Ehdottomasti kokemuksen arvoinen! Muutenkin kannatan matkailua, jossa ei ole kiire paikasta A paikkaan B, koska ajan kanssa ehtii samalla rahalla nähdä niin monta muutakin paikkaa! Jopa junalla matkaten Kiina tuntui olevan yllättävän lähellä :)
Junalipuista huomauttaisin, että halvimmassa platskartna (anteeksi venäjäntaidottomuuteni!) luokassa pärjää loistavasti myös. Siellä tutustuu enemmän venäläisiin kuin turisteihin, sekä useampiin ihmisiin, kun ei ole yhtä hyttiä, vaan koko vaunu. Jotkut myös sanovat sen olevan turvallisempaa, koska suljettuun hyttiin jonkun sekopään kanssa voi olla ikävä joutua.. No, ne niistä kauhutarinoista! Halvimman luokan etuna on se, että junalipun voi ostaa jopa edellisenä päivänä aina seuraavalle legille. Ja Moskovan ja Irkutskinkin välissä voi pysähtyä pariksi päiväksi huilaamaan.
Itse menimme rajan yli sekä Mongoliaan että sieltä Kiinaan bussilla. Pieni huijaus junamatkustamiseen oli ajallisesti nopeampaa, eikä tarvinnut juuri varailla.
Hyvä maininta tuo reilu matkailu Mongoliassa! Itsekin matkustimme Ulan Batorista pienempään kylään, jossa vuokrasimme perheeltä hevoset ja oppaan ratsastusvaellukselle. Näimme paljon enemmän paikallista elämää ja rahatkin menivät suoraan paikallisten käteen :)