Oletko Lidl-luomuilija vai salliva semivegetaristi?
Terhi Upola
Suomalaisten suhdetta ruokaan on taas tutkittu, mutta miten on erityisesti luomuintoilevien hippien laita? Ekosyömiseen pyrkivien suhde ruokaan on taatusti yhtä kopleksinen kuin vaikka painonpudotukseen pyrkivien. Oletko sinä Lidl-luomuilija vai kontrollifriikki vegaani?
Ruoka kertoo meistä kaiken: syön tätä, koska haluan profiloitua joksikin, kuulua ryhmään, minulla on/ei ole itsekontrollia, se tuo mieleen muistoja, on terveellistä, haluan kertoa mielipiteeni maailman pahuudesta, uskonnostani, kotimaastani jne. Ja jos puhutaan ekosyömisestä, onko kyse hiilineutraalista, eläinystävällisestä tai vähän torjunta-aineita sisältävästä ruokavaliosta?
Tutkija Maijastiina Jokitalo jaottelee kuluttajat ruokaan ladattujen merkitysten perusteella neljään tyyppiin: syyllisiin lipsujiin, hintatietoisiin stereotyyppeihin, kontrolloiviin terveysorientoituneisiin ja rentoihin sallijoihin. Otin vapauden vääntää tyypittelyn ekonäkökulmaan. Miten sinä suhtaudut esimerkiksi luomuun ja lihansyöntiin? Kerrotko kaikille olevasi suuri lähiruoan ystävä, mutta popsitkin salaa väsyneenä nakkeja suoraan paketista? Vai onko vegaanius sinulle yhtä helppoa kuin hengittäminen? Tsekkaa, oletko syyllinen luomulipsuja, hintatietoinen Lidl-luomuilija, kontrollifriikki vegaani vai rento semivegetaristi?
1. Syylliset luomulipsujat pyrkivät jatkuvasti ostamaan luomua, mutta valitsevat aina kuitenkin vastaavan, edullisemman normituotteen. Syyllisillä lipsujilla on hyvät aikomukset, mutta he keksivät aina syyn, mikseivät voi kävellä kadun yli toiseen kauppaan, josta saisi luomutomaatteja perus-espanajalaisten sijaan. He kuitenkin puhuvat lähipiirissään suureen ääneen omasta luomuilustaan.
Lipeämiset eineshyllyllä ja suunnittelemattomat nakkikioskikäynnit voivat johtaa vielä huonompaan mielialaan ja syyllisyyden tunteeseen, jolloin negatiivinen noidankehä on valmis.
2. Hintatietoiset Lidl-luomuilijat luottavat vankasti omiin subjektiivisiin tietoihinsa ja kokemuksiinsa. He suhtautuvat kriittisesti yleiseen luomutietouteen, ja kertovat omaa tietoaan absoluuttisena totuutena. Hinta ohjaa voimakkaasti heidän ruokavalintojaan. Jos ostan vain vähällä rahalla, eihän siitä voi olla kuin vähän haittaa?
Lidl-luomuilija uskoo syövänsä kestävällä tavalla, mutta käytännössä hänellä on vain hatara käsitys siitä, millaiset ilmastovaikutukset pihvilihalla on. Useimmat Lidl-luomuilijat ovat miehiä.
3. Kontrollifriikit vegaanit suhtautuvat ruoan ekologisuuteen ja totaaliseen vegaaniuteen hyvin tarkasti. Vegaanius on heille kuitenkin yhtä helppoa kuin hengittäminen. Kontrollifriikit vegaanit korostavat ruuan luonnollisuutta ja itse valmistamista.
Kontrollifriikki vegaani ei voi viettää aikaa samassa keittiössä kuolleen eläimen kanssa ja kasvattaa mieluiten suurimman osan ruoastaan itse.
4. Rennot semivegetaristit nauttivat ruoasta ja elävät fiilisten mukaan. Semivegetaristit voivat syödä lihaakin tuntematta lainkaan huonoa omaatuntoa, vaikka arjessa välttelevätkin lihatuotteita. He ajattelevat ajoittaisen lipsumisen tuovan nautinnon olevan jopa terapeuttista ja osaltaan vaikuttavan kokonaisvaltaiseen onnellisuuteen.
Tätä tyyppiä eivät leimaa syyllisyys, kurinalaisuus tai stereotyyppiset uskomukset. Rento semivegetaristi syö paljon luomua ja vihanneksia, mutta ei tee siitä numeroa, koska tietää olevansa kasvissyöjänä suurpiirteinen.
Tunnistatko itsesi?
Reader Comments (4)
Öh mikähän tämän jutun punainen lanka oli...? Harvoin tekee mieli antaa negatiivista palautetta koko artikkelista, mutta tämä oli kyllä rimanalitus Uuden Mustan yleensä hyvin toimitetuissa artikkeleissa! Alkuperäinen jaottelu perustui tutkimukseen, tämä ilmeisesti ennakkoluuloihin? Lidl-luomuilijan kuvaus vaikutti lisäksi varsin ristiriitaiselta... Ostaa luomua Lidlistä koska se on halpaa eli aiheuttaa vain vähän haittaa? Öh... No, onneksi voin identifioitua tuohon viimeiseen kategoriaan, joka onkin kuvattu muiden yläpuolelle. ;)
Itse en omasta mielestä sovi oikein mihinkään ryhmään. En ole vegetaristi, en edes suurpiirteinen kasvissyöjä. Mutta ostan pääasiassa puhtaita raaka-aineita, luomua ja lisäaineettomia, hintaan katsomatta, mutta syön myös lihaa lähes joka päivä. Yleensä pyrin ostamaan luomulihaa, mutta valitettavasti esimerkiksi luomukanaa on hyvin vaikea saada ja kala on parempaa, kun se on luonnossa kasvanutta.
Jokaisella aterialla on kasviksia ja proteiiniä hyvässä suhteessa, hiilareita vähemmän. Panostan puhtaaseen ruokaan, koska se saa minut voimaan paremmin ja pysymään terveenä. Onhan taustalla tietenkin myös pieni ekologinen ajattelu, mutta pääasia on terveellisessä ja ravitsevassa ravinnossa. :)
Samat ajatukset kuin ekalla kommentoijalla. Uuden Mustan jutut on yleensä paljon parempia. Ymmärrän, että tämän on tarkoitus olla kevyt ja leikkimielinen jaottelu, mutta harva taitaa löytää itseään listasta, minä en ainakaan. Kaikki kuvaukset viimeistä lukuun ottamatta ovat aika negatiivisia. Omituista.
Uudessa Mustassa (jonka nimi on jostain syystä edelleen suomen kielen vastaisesti kirjoitettu...) ei tule kommentoitua juuri koskaan, kun jutun lukemisen jälkeen pitäisi erikseen kirjautua sisälle erillisellä sivulla, jonka jälkeen joutuu palaamaan etusivulle ja etsimään uudestaan jutun, jota haluaisi kommentoida. Turhan monta klikkausta helppoon netissä liikkumiseen tottuneelle. :)
Vaivauduin nyt klikkiviidakon läpi komppaamaan edellistä kommentoijaa, kun asia kerran tuli mainituksi: UM:n kommentointitekniikka on tällä hetkellä mun nettimaailmani ehdottomasti huonoin esimerkki, monesti harmittaa koska olette jättäneet tämän niin vaikeaksi. :(