Miksei loppuunkulutettua paitaa voi palauttaa liikkeeseen?
Hertta PäivärintaYLE uutisoi äskettäin, että tekstiilejä päätyy yhä enemmän kaatopaikalle. Meillä heräsi kysymys: miksei tekstiilituottajilla ole vastuuta tuotteistaan niiden myymisen jälkeen, kuten esimerkiksi kodinkonevalmistajilla on? Päätin selvittää, mikä siinä on niin vaikeaa.
Kun kodinkone hajoaa, on valmistaja vastuussa sen kierrätyksestä ja loppusijoituksesta. Kodinkoneen tai muun sähkölaitteen voi viedä sille tarkoitetulle keräyspaikalle, jonka jälkeen suurin osa sen osista menee kiertoon. Laitteen valmistajaa velvoittaa tuottajavastuu. Mutta mitä tapahtuu tekstiileille, kun niistä aika jättää? Sen jälkeen, kun kaikki kierrätysmahdollisuudet on käyty läpi? No, heitetään roskikseen, josta ne viedään kaatopaikkaa kaunistamaan.
Tietysti “Sähkö- ja elektroniikkaromu” on ongelmajätettä ja tekstiilit eivät, mutta silti en ihan ymmärrä vastuun ja lainsäädännön puuttumista. Kyseessä on kuitenkin tuoteryhmä, jota kulutetaan valtavasti ja joka määränsä puolesta alkaa olla jo ongelma.
Stella Harasek kirjoitti äskettäin Paras aika vuodesta -blogissaan jätelavalle heitetyistä parittomista kengistä. Pienen selvityksen jälkeen kävi ilmi, että eräs kenkäkauppa hävittää myymättä jääneet tuotteensa parittomana, jotta kukaan ei pääsisi niitä käyttämään. Aika järkyttävää! Samalla meille selvisi, että joihinkin vaateketjuihin ostetaan sisään toppi&paita-settejä, joista erotellaan topit ja heitetään roskiin! Toppi on mukana vain siksi, että asukokonaisuus on liikkeelle halvempi kuin pelkkä paita. Tietääkö kukaan, onko tässä taustalla joku laki tai veroseikka? Ihan hullua!
Jätelain piiriin kuuluvat romuajoneuvot, renkaat, sähkölaitteet, paristot, akut, paperi ja pakkaukset, Sen sijaan tekstiilli- ja jalkinevalmistajia ei koske tuottajavastuu, kertoo Suomen Ympäristökeskuksen jäteasianyksikön päällikkö Risto Saarinen. Kierrätysjärjetelmää on hankala soveltaa tekstiileihin ja jalkineisiin monesta eri syystä:
- Tekstiilien kierrättämiseen tarvittaisiin tekninen systeemi niiden hyötykäyttämiseksi. Sanomalehdistä ja pulloista valmistetaan uusia tuotteita. Miten saman voisi tehdä tekstiileistä?
- Tuontitekstiilien määrä vaikeuttaa käytännön järjestelyjä. Miten vaikkapa Amerikasta tuodun vaatteen jätehuolto rahoitettaisiin, kun Suomessa vaatteiden valmistajat ja maahantuojat rahoittaisivat omien käsiensä kautta kulkevien vaatteiden jätehuollon? Ohjattaisiinko ”amerikkalainen pusero” eri jäteastiaan?
- Tekstiilit eivät ole haitallisimmasta päästä. Autot, renkaat, elektroniikka ja muut sähkölaitteet sisältävät haitallisia aineita, ja osa niistä on ongelmajätettä. Luontoon joutunut pöytäliina ei pääse vahingoittamaan ekosysteemiä, kuten vaikka luontoon hajonnut pesukone. Tekstiilit ovat myös vain hiiren jätös vuosittaisessa jätemäärässä.
- Muutoksia lakiin ei ole tällä hetkellä tulossa, vaikka keskusteluja käydään. Haluaisimme esimerkiksi myös huonekalut materiaalikierrätyksen pariin, Saarinen kertoo.
Totta. Olisihan se kätevää, jos Ikeaankin voisi palauttaa vanhan sohvansa.
Harasekin löytämät, lavalla lojuneet kengät ovat Saariselle valitettavasti ennestään tuttu ilmiö.
- Sehän on kaikkein pahin kuormitus ympäristölle, kun joku tuote valmistetaan ja kuljetetaan tänne eikä sitä sitten edes käytetä.
Ruokakauppiaita on yritetty kannustaa antamaan myynnistä poistuvaa ruokaa varattomille Suomessa. Samaa periaatetta voisi kokeilla tekstiileihin.
- Valistunut kenkäkauppias voisi lähettää myymättä jääneet parit vaikka kehitysavuksi, Saarinen sanoo.
Tosin välikädessä toimivat järjestöt, kuten vaikka UFF, tuppaavat toimimaan niin, että aluksi tuote laitetaan myyntiin kotimaassa ja vasta sen jälkeen lähetetään kehitysmaahan. Tällaisena systeemi ei kauppiaille toimi.
Saarinen muistuttaa, että kuten monessa muussa tuotteessa, tekstiilien alkutuotannossa syntyvät isoimmat päästöt ja kaatopaikalle joutuminen aiheuttaa vain pienen osan ympäristökuormituksesta.
Saarisen mukaan ongelma ratkaistaan nykyisillä resursseilla parhaiten siten, että kuluttajat ottavat neulan ja langan kauniiseen käteen eli pidentämällä tuotteen käyttöikää.
- Korjaa vaate, älä osta uutta, Saarinen kiteyttää.
KUVAT: Hertta ja Stella Harasek/Paras aika vuodesta
Reader Comments (3)
Tähän erittäin ajankohtaiseen aiheeseen liittyen törmäsin kyselyyn tekstiilikierrätyksen kehittämisestä Suomessa: https://www.webropol.com/P.aspx?id=549987&cid=165276735
Kysely on opinnäytetyö ja näköjään osa EU-rahoitteista hanketta, kannattaa siis vastata ja osallistua asian eteenpäinvientiin.
muistan tuon kenkäjutun ja totesin, että haluaisin oikeastaan tietää tällä tavoin toimivien liikkeiden nimet ja roskiin käyttämättä heitettyjen merkkien nimet. ottaisin esimerkiksi todella mielelläni yhteyttä noidenkin kenkien valmistajaan ja kertoisin, mitä mieltä olen tästä toiminnasta - oli kyseessä sitten heidän vaatimuksensa tai ei.
voisko olla joku vastuuttomien vaatekauppojen musta lista? toisaalta miten verolainsäädännön ihmisiin voisi päästä vaikuttamaan tällaisten idioottimaisuuksien poistamiseksi? äääh, ärsyttää niin, että henki menee.
Entisen asuntoni parveke antoi sisäpihalle, jossa sijaitsee mm. Kenkämeklarin käyttämä jäteastia. Omia talousjätteitä viedessä roskapöntössä tuli nähtyä yksi jos toinenkin kasa parittomia kenkiä.