Ikea myöntää tehneensä liian heikkoa laatua
Sain kutsun Ikeasta: tule kuulemaan vastuullisuudestamme. Ikea ja vastuu samassa lauseessa? Oli pakko hiukan hymyillä. Ikea, vaikka oletkin minulle niin rakas, suhteemme on vaikea. Minä myös inhoan sinua ja häpeän sitä, että kerta toisensa jälkeen annan anteeksi ja otan sinut takaisin. Lupaatko, että tällä kertaa saan jotain parempaa?
Kaikilla uusimustalaisilla on kotonaan ikeaa. Kuvassa Hertta.
Rakas Ikea, vaikka myytkin minulle surkeaa laatua, pakko myöntää, että olen silloin tällöin langennut jumalaiseen markkinointiisi ja halpoihin hintoihisi. Olen aina antanut anteeksi, koska sinussa on niin paljon herttaisiakin ominaisuuksia. Mutta nyt en enää jaksa.
Vaikka olet kuulemma tehnyt paljon ympäristön hyväksi, huonoa mainetta ei ole ihan helppo puhdistaa. Varsinkin, kun bisnesideasi on lähtökohdiltaan niin kestämätön: myyt huonoa laatua halvalla, ja ihmiset joutuvat ostamaan jatkuvasti uusia tuotteita, koska ne hajoavat niin nopeasti.
Olen kuullut esimerkiksi miehestä, joka ostaa joka muuttonsa yhteydessä uuden Expedit-kirjahyllyn, koska a) se on niin halpaa b) koska hylly ei kestä siirtämistä, vaan on helpompi keräillä suoraan roskikseen. Voi olla, että tämä on hyvää bisnestä, mutta kestävää se ei todellakaan ole. Ja minä koen, että myös tämä on oleellinen osa bisnesideaanne, eikö?
- Olet osittain oikeassa, sanoo Ikea-konsernin kestävän kehityksen johtaja Stefano Brown. Olen ottanut Ikean kutsun vastaan ja lähtenyt kuuntelemaan tarinaa vastuullisuudesta.
- Olemme menneet materiaalien säästämisessä liian pitkälle. Luulimme, että se olisi bisneksen, hinnan ja tehokkuuden kannalta hyvä asia. Olemme nyt enemmän kuin tietoisia, että laatu vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin maineestamme. Emme voi myydä kasaa puuta kirjahyllynä, sen pitää oikeasti myös toimia siinä tarkoituksessa.
Really? Minulla olisi tässä muutama muukin seikka, joita en ihan ymmärrä.
Lackia takkapuiksi?
Ensinnäkin kiinnitätte aika vähän huomiota siihen, mitä huonekaluille tapahtuu, kun ne poistuvat käytöstä. Niitä nimittäin poistuu käytöstä aika usein. Ja se on myös iso osa tuotteen elinkaarta. Minulle ei riitä, että sanotte, että useimmissa maissa puu kierrätetään tai poltetaan.
Vaikka Lack-pöytänne lienee samoissa hinnoissa kuin koivuklapit, on se sen verran käsiteltyä, että en sitä ihan mökkitakassani polttaisi. Siinä kun sattuu olemaan myös ABS-muovia, akrylaattimaalia ja akrylaattilakkaa.
Kertokaa jotain siitä 97 prosentista
Toisekseen käytitte esimerkiksi suomalaisille toimittajille järjestämässänne tilaisuudessa huomattavan osan ajasta kertomalla, miten hyvin tavarataloissanne kierrätetään. Se on hienoa, mutta ihan sivuseikka. Tavarataloissanne kuluu vain noin 3 prosenttia koko konsernin hiilidioksidipäästöistä. Kertonette jatkossa enemmän tuosta 97 prosentista.
Tuttu alkuperä = reilu alkuperä?
Kolmannekseen hehkutitte, että ravintoloissanne myydään UTZ-sertifoitua kahvia. Tavallaan hienoa, mutta UTZ-sertifiointi antaa takeita ensisijaisesti kahvin jäljitettävyydestä. Voi olla että muustakin, mutta kriteeristö on sen verran epäselvä, että en kuluttajana oikein luota siihen. Toivoisin selkeämpiä vakuuksia eettisyydestä ja ympäristöystävällisyydestä, kuten esimerkiksi Reilun kaupan merkki takaa. Sitä paitsi, Ikea-ruokaloiden kahvi on aika minimaalinen osa toiminnastanne.
Jotain pientä kivaa lapsille?
Neljänneksi sanoitte lahjoittavanne ruokasseja suomalaisille lapsiperheille. Upeaa! Mutta seuraavassa lauseessa kuulimme, että ”ei se ole ainoastaan se raha, vaan miten voi saada hyvää mieltä lapsille. Tämä on helppo ja nopea tapa.”
On selvää, että tällainen toiminta on normaali osa suuryrityksen markkinointia, ja varmaan lähes aina taloudellisesti mikroskooppisen pieni satsaus. Mutta älkää nyt hyvät hyssykät ääneen sanoko, että tämä on teille niin helppoa ja halpaa! En voi muuta kuin vaatia vähän lisää, ja oikeasti taloudellisesti merkittävää panosta samaan kohteeseen. Sitä paitsi, vaikka keräisitte miljoona pehmolelua kehitysmnaiden latsen hyväksi, se ei tee toiminnastanne kestävää.
Ei enää selkänahasta revittyä, jooko?
Viidenneksi ja kaikkein eniten haluaisin tietää, miten eettisesti tehtaanne toimivat kehitysmaissa. Le Monde diplomatique selvitti muutamia vuosia sitten, että teillä on ollut omiin tavoitteisiinne nähden varsin vähän ulkopuolisia auditointeja, siis tarkistuskäyntejä tehtaalla. Nykyään teillä on IWAY-toimintaohjeisto, joka muunmuassa kieltää lapsityövoiman, pakkotyön ja niin edelleen. Hyvä alku, mutta mistä tiedämme näiden toteutuvan, jos tehtaiden tarkastajat ovat etupäässä teidän omaa väkeänne? Muutamat suuryritykset antoivat äskettäin indonesialaisille tehdastyöntekijöilleen järjestäytymisoikeuden. Miten olisi sama Ikean tehtaissa, näin alkuun?
Toisaalta uskon, että te pystytte parantamaan toimintaanne. Siitä kertoo esimerkiksi se, että Ikea valittiin Suomen parhaaksi työpaikaksi tänä vuonna. Ikeasta ja varsinkin perustajapappa Kampradista nimittäin liikkuu myös huhuja vaativana työnantajana. Minulla riittäisi lukemattomia muita esimerkkejä, jossa olette toimineet vastuullisesti. Mikään niistä ei edelleenkään muuta perusasiaa: Miten kertakäyttökulttuurin suosiminen voi olla kestävää?
Mutta mitäs minä epämääräisyydestä ja lepsuilusta teitä syytän, itseänihän pitäisi syyttää. Jos minä vaatisin enemmän, teidän olisi pakko antaa lisää tietoa ja olla enemmän varpaillanne. Mutta vaatiminen ei oikein sovi suomalaiseen kulttuuriin. Ei viititä tehrä ny numeroo. Paitsi että nyt vaadin, jos vielä haluat, että suhteemme jatkuu.
Samasta aihepiiristä aiemmin Uudessa Mustassa:
KUVAT: Leo Karhunen, Terhi ja Ikea.
huonekalu, ikea, kestävä kehitys, sisustus, yhteiskuntavastuu, ympäristö | in Kierrätys, Kulutus, Yhteiskunta |
Reader Comments (4)
Jos ihan silkasta käyttölaadusta puhutaan, niin en minä jaksa aina ymmärtää jatkuvaa Ikean dissausta.
Minulla on tekstissä mainittu Expedit-kirjahylly. Ollut jo viisi vuotta. Neljä kertaa muutettu. Oivassa kunnossa. Ei halvalla voi olettaakaan saavansa priimaa käsityötä.
Yksikään Ikea-tuotteistani ei ole hajonnut niin, että olisin joutunut ostamaan uuden tilalle. Patjat ja sängyt ovat jopa suorastaan huippuja hinta-laatusuhteeltaan, ainakin tässä maassa.
Loppu tekstistä, ympäristöystävällisyydesta ja kuluttajavastuusta oli kuitenkin aivan asiaa.
Minäkään en ihan täysin ymmärrä ainaista Ikea-porua. Meillä on vaikka miten monta huonekalua sieltä, ja hyviä ovat: sohva, vaatekaappi, monta lipastoa, lamppuja, astioita.. Myös Expeditiä löytyy ja hyvin on kestänyt vaikka minkälaiset nostamiset, kantamiset ja kuljettamiset. Sekä sen varsinaisen tehtävänsä hyllykkönä. Minä tykkään, että siellä on paljon kivoja tuotteita hinnalla johon myös tällanen vähän köyhempikin kykenee.
Kyllä siellä Ikeassa varmaan on huonoakin laatua, mutta luulen, että niin on myös Sotkassa ja Iskussa ja mitä näitä muita nyt onkaan. Ehkä minun kohdalle on sitten sattunut vain kunnollisia yksilöitä. Ja ainahan sitä voi itsekin vähän katsoa mitä on ostamassa - jos haluaa ikikestävää laatua niin ehkei sitten Ikea ole se oikea ostospaikka.
Noihin muihin juttuihin Ikeasta en osaa kommentoida, kun en ole niihin sen paremmin perehtynyt.
Ai miksi en parjaa tai kirjoita rakkauskirjeitä Sotkalle tai Iskulle? Koska mulla ei ole niitä kohtaan mitään tunteita; meillä ei ole suhdetta. Ei mulla ole niistä ostettuja huonekaluja, en rakasta enkä vihaa niitä. Ne on mulle yhdentekeviä.
Se on mahtavaa kuulla, että osa huonekaluista kestää pitkään, en epäile ollenkaan. Pointti on kuitenkin, että Ikea itse myöntää heikentäneensä laatua liikaa kustannustehokkuuden nimissä. Vaikka kyse olisi vain osasta tuotteita, on se silti ongelma.
- Terhi
Mulla on samanlainen suhde Ikeaan kuin irtokarkkiin: haluaisin päästä eroon, mutta kun en pääse. Viimeksi etsin hoitopöytää. Rumia, vääränvärisiä ja kalliita oli tarjolla paljon. Kolmen viikon toimitusajan jälkeen olisin saanut noutaa matkahuollosta pöydän osat ja koota systeemin arvatenkin retoromaniaksi kirjoitetun ohjeen mukaan. Olisi pitänyt puoli vuotta sitten ottaa yhteyttä puuseppään, jotta olisi saanut haluamansa - nyt hätäisen viimetinkaajan vaihtoehdoksi jäi nöyrtyminen Iksuun. Kun sain pöydän kokoon, se heilui.
Toinen esimerkkini liittyy Ikea-tuotteen kierrätykseen: kierrätyskeskus ei suostunut ottamaan lastulevylipastoa vastaan, koska ne eivät mene kaupaksi. Tämäkin oli rikki, koska hyllyt eivät kestäneet verhokankaiden painoa.
Olen itse sitä mieltä, että huonekalun ei kuulu maksaa saman verran kuin kilo siikaa. Huonekalujen pitäisi olla lapsille kestäviä ja korjattavissa olevia investointeja, joilla on jälleenmyyntiarvo. Ikea on keksinyt alentaa kirjahyllyn ostokynnyksen maitopurkin tasolle - ja se ei ole kaltaiselleni hamsterille ollenkaan hyvä juttu. Tästä ominaisuudesta - ja sen hallinnasta - saan toki syyttää vain itseäni.
- Katja