Kypärä ei ole pääasia

Kuva: Yakkay.

Asuessani Hollannissa 1990-luvulla pyöräilin jopa tuhansia kilometrejä, aina ilman kypärää. Liikenne oli usein vilkas, mutta en tuntenut oloani epävarmaksi autojen seassa. Suomessa ajan enemmän kypärä päässä kuin ilman, mutta olo on silti usein turvaton. Kanadalaiset tutkijat ja Kaupunkifillari-sivusto nimeävät hyvin syitä fiilikselleni: pyöräilyn turvallisuuteen vaikuttaa kypärän lisäksi esimerkiksi pyöräilijöiden määrä ja kulttuuri.

Mitä enemmän pyöräilijöitä, sitä vahvempi asema heillä on liikenteessä. Ja sitä enemmän autoilijat heihin tottuvat ja oppivat heitä huomioimaan. Hollannissa totuin siihen, että pyöräilijä vie liikennettä, autoilija vikisee ja väistää. Asuin Alankomaissa 17-18-vuotiaana, ja opin rohkeaksi pyöräilijäksi. En ikinä uskaltaisi pyöräillä samaan tapaan täällä, en kypärällä enkä ilman.

Rohkeus ei ole välttämättä valttia kulttuurissa, jossa fillareihin ei ole totuttu. Tämä koitui myöhemmin amerikkalaistytön kohtaloksi, joka vei minut ensi kertaa pyöräilemään hollantilaisessa pikkukaupungissa 15 vuotta sitten. Julia istui pyöränsä selkään ja sukelsi liikenteeseen. Vaikka osasin toki polkea, oli hämmentävää, miten röyhkeästi saatoimme liikkua fillarin kanssa. Pari vuotta myöhemmin Julia jäi auton alle pyöräillessään kotimaassaan Yhdysvalloissa – ja kuoli. 

En tiedä, oliko Julialla tuolloin kypärää, mutta tutkimusten mukaan autot ajavat Yhdysvalloissa lähemmäs pyöräilijöitä, joilla on kypärä päässään. Myös pyöräilijät itse saattavat olla huolettomampia, jos heillä on kypärä.

Erityisesti kypäräpakko on pahasta, koska se voi vähentää pyöräilijöiden määrää ja sitä kautta turvallisuutta, sanoo Helsingin kaupungin pyöräliikennesuunnittelija Marek Salermo (hän on asunut Belgiassa, joka ei tietenkään ole Hollanti, mutta fillarikulttuuri lienee Belgiassakin toisella tasolla kuin täällä). Salermon mukaan Suomen pyöräilykulttuuria vaivaa 1960-lukulainen asenne: kun autot yleistyivät, pyöräilystä tuli lasten ja vanhusten liikkumismuoto, eikä ajattelusta ole päästy vieläkään eroon. Sitä ei edelleenkään pidetä vakavasti otettavana keinona siirtyä paikasta toiseen.

En todellakaan väitä, että ilman kypärää pyöräily sinänsä olisi turvallisempaa. Jos kaikki käyttäisivät kypärää, pyöräilijöiden kuolemat vähenisivät Suomessa kahdella kolmanneksella ja loukkaantumiset kolmanneksella, kertoo sisäministeriö. Pointti on, että pyöräilijöiden olosuhteita pitää parantaa muillakin keinoilla kuin kypärällä. Hollannissa sattuu vain vähän fillarionnettomuuksia ajokilometriä kohden verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan, kypärättömyydestä huolimatta. 

Kypärän käytön ja pyöräilijöiden määrän lisäksi turvallisuuteen vaikuttavat esimerkiksi

• pyörätieverkosto ja sen kunto 

• turvalliseen ajoon opastaminen lapsesta lähtien

• pyörän kunto  

Itse käytän joskus kypärää, joskus en. Mutta väitän, että siinä on joku logiikka. Käytän kypärää esimerkiksi pitkillä matkoilla sekä silloin, kun ajan lapsen kanssa. Pitkillä matkoilla vauhti saattaa kiihtyä tosi kovaksi, ja silloin tulee ajettua maanteillä autojen kanssa. Lapselle taas haluan näyttää hyvää esimerkkiä, koska haluan ehdottomasti, että hänellä on kypärä päässään. Lyhyillä kaupunkimatkoilla en välttämättä käytä kypärää. Ehkä siksi, että en koe lähteväni pyöräilemään, vaan "piipahdan" vain jossain. Ja siksi, ette se todellakaan sovi mihinkään asuuni.

Onneksi te lukijat olette fiksumpia: Uuden Mustan gallupin mukaan päivän asuun sopimattomuus estää alle viittä prosenttia pukeutumasta kypärään. Lähes puolet (48%) vastaajista käyttää kypärää aina (hyvä!) ja 16 prosenttia pitkillä matkoilla. 27 prosenttia ei koskaan käytä kypärää (tai korkeintaan kukkaruukkuna), ja minusta tämä on aika korkea luku. 

Jos katsotaan tutkimuksia, oma logiikkani ei ole ihan vedenpitävä. Kypärä kun auttaa kuulemma varsinkin hitaissa vauhdeissa. Jos auto jyrää kunnolla, ei kypärästäkään ole välttämättä apua. Toisaalta lapset hyötyvät kypärästä keskimäärin enemmän, koska he ovat haavoittuvampia, ajavat hitaasti ja epävarmasti ja heidän onnettomuutensa ovat keskimäärin pienempiä.

Jaksoin keuhkota ja suuttua Suomen pyöräilykulttuurista tosissani muutaman vuoden Hollannista paluuni jälkeen. Nyt olen enemmän realisti ja tajuan, ettei Hollannin veroista pyöräilykulttuuria tänne koskaan saada. Parantamaan toki pystytään, paljonkin.

Testaa, kuinka turvallisesti pyöräilet liikenteessä.

PS. Käyttäsin kypärää varmaan enemmän, jos hankkisin vaikkapa Yakkayn (ylärivi), Sawako Furunon tai Nutcasen (biljardipallon mallisen!) kypärän: 

 KUVAT: Yakkay, Robotsvsbadger, 1000funfacts, Callithumpthunder, Sawako Furuno, Nutcase.

Comments

[Sonjis]

Kiitos ajatuksia herättävästä jutusta tärkeästä aiheesta! Sellainen kysymys heräsi jutun herkullisen kuvituksen ääressä, että kenen valmistama tuo "aivokypärä" on? Tiedän erään, joka on jo pitkään haaveillut tuollaisesta, nyt näyttää siltä, että sellaista voisi ihan oikeasti yrittää metsästää, ehkä jopa Suomesta? Entä onko tietoa, saako noita Yakkain kypäriä Suomesta?

[Aura Lehti]

Yakkayn kypäriä saa Suomessa ainakin Finnish Design Shopista (http://www.finnishdesignshop.fi/Yakkay-m-113.html) josta olen omani ostanut ja NLG bikestoresta (http://www.nlg.fi/tuotteet.html?id=22/). Pieni varoituksen sana tosin: niiden päällisten shoppailuun voi kehittyä himo :)

[Sini]

Kiitos tästä postauksesta! Sukulaiset ovat painostaneet minua ostamaan kypärän, koska minulla on epilepsia epäily. Aivan älyttömästi kiitoksia noista linkeistä, koska olen juuri sen takia vetkutellut ostoa, koska en halua kamalan näköistä kypärää. Tottakai tiedän, yhdessä onnettomuudessakin olleenakin, että henki on tärkeämpi kuin tyyli. Nyt aion ostaa Yakkay kypärän lähipäivien aikana :)

[Uusi Musta]

Sonjis, en äkkiseltään löytänyt aivokypärän valmistajaa, mutta kuva on 1000funfacts-sivustolta, jos siitä on jotain apua.

Yleisesti ottaen ulkomaisista (eurooppalaisista) nettikaupoista saanee melkein mitä vaan hienoista kypäristä, tosin sovittaminen on hankalampaa.

- Terhi