Nokkosgnoccheista tulikin röstejä
Noora ShinglerTaas laitetaan ruokaa! Tällä kertaa pääraaka-aineemme on kotipihan suosikkivihannes: nokkonen. Tämä on myös se kerta, jona resepti meni aivan pyllylleen. Aloitetaan kuitenkin alusta.
Lapsena minulle syötettiin nokkoskastiketta pinaattina. Heljä-tätini kertoi vasta kun lautanen oli tyhjä, että olin juuri popsinut samoja penteleitä, jotka polttelivat nilkkoja pihamaalla. Nokkosta en (tietääkseni) syönyt melkein 20 vuoteen ennen kuin muutama vuosi takaperin ymmärsin, kuinka hieno vihannes se onkaan.
Laadin itselleni ja teille muille lähiruoan ystäville nokkosenpoimimisen ABC:n. Kun olet ottanut sen haltuun ja köökissäsi on keko nokkosia, kokeilepa tätä.
No ei palkinnut lopputulos. Mutta hauskaa oli! Huomautan jo nyt, että mantelijauhot kannattaa suosiolla jättää pois ja pitäytyä niissä vehnäjauhoissa, jotka reseptissä mainitaan. Minä halusin soveltaa, kun en vehnää normaalisti käytä, mutta siitä sainkin sitten kärsiä...
Nokkosgnoccheja varten tarvitset:
- puoli kiloa jauhoisia perunoita
- 1 l nokkosen lehtiä
- 2 dl vehnäjauhoja
- 0,5 tl suolaa
Kastike
- 1 valkosipulin kynsi
- 1 dl soija- tai kaurakermaa
- 0,5 tl mustapippuria
Tämä resepti on kahdelle ja se on otettu Kausiruokaa-kirjasta, jonka alkuperäinen resepti on neljälle.
Tähän asti kaikki meni ihan hienosti, mutta sitten. Ou nou!
Ei auttanut vehnäkään. Pallerot liukenivat aivan kuin mantelijauhoista tehdytkin. Koska en halunnut heittää jäljelle jäänyttä nokkosmassaa pois, paistoin jotakin röstin kaltaisia.
Ei tullut gnoccheja, mutta tuli nokkosröstejä!
Lastenhoitohommiin saapunut äitini oli hakenut kaupasta onneksi kalaa, joten sain aikaiseksi lounaan, mutta gnocchit, ne ovat minulle mysteeri. Miten ihmeessä niiden kuuluisi pysyä kasassa?! Kuinka veteen upotettu muusi muka pysyy koossa? Tsekkasin pari muuta gnocchireseptiä ja niissä oli kanamunaa, jota Kausiruokaa-kirjan gnocchireseptissä ei ollut. Lisäksi ohjeissa neuvottiin pudottaman gnocchit kiehuvaan veteen. Tästäkään ei mainittu Kausiruokaa-kirjassa mitään. Puuttuuko reseptistä jotakin? Ei puutu, minä mokasin ihan itse.
Kirjan kirjoittajat neuvoivat minua Facebookin ylitse, että gnocchien hajoaminen johtuu todennäköisimmin siitä, että menin korvaamaan vahnäjauhot mantelijauhoilla.
"Mantelijauho ei varmaan toimi samalla tavalla liimana keitettäessä kuin vehnäjauho, jonka tärkkelys saostaa eli suurustaa esim. kastikkeen. Ja tässä tapauksessa liimaa gnocchin yhteen. Mantelihan on melkein pelkkää rasvaa ja proteiinia, tärkkelystä on nolla" kommentoi yksi kirjan kirjoittajista, Outi Kuittinen.
Kananmunaa reseptissä ei ole, koska siitä haluttiin vegaaninen. Jos reseptin haluaa välttämättä tehdä mantelijauhoista, on kananmunaa lisättävä, muuten homma ei pysy kasassa.
Mitä opimme tästä: vaikka monissa resepteissä soveltaminen on mahdollista, on toisinaan myös ihan järkevää tehdä resepti ihan niin kuin kirjassa lukee. Tai sitten edes perehtyä sitkopitoisuuteen ennen kuin aloittaa. Noh, oppia ikä kaikki :)
Psst... Jos nyt aloit pelätä gnocchireseptin testaamista, väännäpä vaikka nokkospizza!
Reader Comments (2)
Hei Noora!
Taidan viikonloppuna huijata poikaystävän nokkosretkelle. Pelkkien nokkosten takia ei varmasti lähde, mutta jos termarissa on hyvää kahvia ja tuoreet sämpylät pussissa, niin ei voi vastustaa!
Hei nyt on pakko kommentoida, kun särähti kielikorvaan toi "facebookin ylitse". Pitäis sanoa facebookissa, ei siis över niinku ruotsiksi. Sori, kielipoliisi ei voi itselleen mitään :>