Työllisyyden pullonkaula
Katja LahtiNousin eräänä aamuna portaita Sörnäisten metroasemalla, kun korvani ohi portaikkoon lensi tyhjä lonkerotölkki. Kaksi keski-ikäistä miestä nojaili aseman ylätasanteella kaiteeseen ja virvoitti itseään kauniseen kevätaamuun panimoteollisuuden tuotteilla. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä juuri he ehdottavat lääkkeeksi suomalaisen kansantalouden kestävyysvajeeseen.
Kaikki hallitukseen havittelevat puolueet tarjoavat kestävyysvajeen lääkitsemiseen työurien pidentämistä keinolla jos toisella. Mietitään hetki, mistä vaje muodostuu. Käännetään katse pois Portugalista, Afganistanista ja Romaniasta. On nimittäin olemassa ilmaveivikemikaali, jonka runsas nauttiminen vaikuttaa työkykyyn, lyhentää elinikää 6-18 vuodella, vie työkyvyttömyyseläkkeelle ja on työikäisten naisten ja miesten pääasiallinen kuolinsyy. Tähän todistetusti terveydelle haitalliseen kemikaaliin kuuluu silti suhtautua luontevana osana suomalaista kulttuuria. Alkoholikriittisyydestä saa äkkiä kukan hattuun.
Alkoholi kuuluu suomalaisen arkeen ja juhlaan, iloon ja suruun. Se yhdistää jääkiekkoilijaa ja valmentajaa, kansanedustajaa ja kansalaista, duunaria ja johtajaa. Kunnon työkaveri ei kieli pomolle kollegan hengenhajusta, koska alkoholinkäyttö on yksityisasia. Ainakin siihen asti kunnes holhousyhteiskuntaa vaaditaan apuun. Missä vaiheessa alkoholin riskikäyttöä aletaan pitää samanlaisena vitsauksena kuin finanssikriisiä tai romanipakolaisia? Kalliiksi nimittäin tulee.
Onhan täällä toki yritetty suitsia liiallista alkoholinkäyttöä. Viimeksi Astrid Thors järkytti kansaa vapun alla ehdottamalla keppanan laimentamista prosentilla. Lisäksi on kokeiltu
- kieltolakia (jonka aikana alkoholinkulutus vain nousi),
- kansallista alkoholinmyyntiä säännöstelevää monopolia (jonka arvoihin kuuluu yhteiskunnan alkoholihaittojen vähentäminen samalla kun se yrittää tehdä tulosta viinan myynnillä),
- valistusta (kaikkihan tietää, että jos otat et aja paitsi rattijuopot ja veneilijät)
- hinnanmuutoksia ylös ja alas (kun se nyt kuitenkin vaikuttaa siihen kulutukseen) ja
- hillitty alkoholimainontaa (joka tavoittaa mm. tulevaisuuden toivomme täydellisesti).
Kun seuraavan kerran työmatkalla meinaan saada lonkerotölkistä päähäni, istun raitiovaunussa etanolikuseen tai kuuntelen bussin takaosasta kuuluvaa vollotusta siitä, kuinka Sköde lyö, yritän muistaa, että tämä on sitä rehellistä suomalaiskansallista sielunmaisemaa, jota halutaan vaalia muiden kulttuurien sekamelskalta.
Samalla pohdin itsekseni suomalaista hyvinvointia ja epäpopulistisia keskustelunavauksia. Nyt olisi Jyrkillä, Jutalla, Stefanilla, Annilla, Paavolla ja Päivillä tuhannen taalan paikka.
Lue lisää:
Reader Comments (1)
Asiaa!