Heli Laaksonen toivois asuma mettä
Viivi
Lounaismurrerunoilija-kirjailija Heli Laaksonen viihtyy luonnossa, mutta jos hänellä on mielenrauhapäivä, hän saattaa haahuilla myös laitilalaisessa ruokakaupassa tuntikausia, ei ostoksilla vaan mielikuvistumaailmoissa. Värikkäät mielikuvat ja kieli ovatkin Helin tunnusmerkkejä - välillä Laaksosta on vaikea ymmärtää, mutta useimmiten hän saa hymyn lukijoidensa ja kuulijoidensa huulille.
Laaksonen julkaisi alkukeväästä, viiden vuoden tauon jälkeen, uuden runokokoelman Peippo vei, jossa aiemmista teoksista tuttu Helsinki-kammo on poissa. Luonnon ja ihmissuhteiden pohdiskelu jatkuu.
1. Miksi olisit huono hippi?
- Vaikka takkutukkani, epämääräinen vaatetukseni ja aamu-unisuuteni viittaakin kukkakansalaisuuteen, olen toimintatavoiltani liian nipo olemaan kirjaton, karjaton ja huoleton hippi. Nautin ylenpalttisesti, kun asioihin tartutaan perinpohjaisesti, kunnianhimoisesti ja laaja-alaisesti, on sitten kysymys runokeikkajärjestelyistä, kirjan taitosta tai talkootyömaasta.
- En usko siihen, että ”Elämä kannattelee” tai ”Asioilla on tapana järjestyä”. Ei elämä mittä ittekses kannattel! Eikä asiat omin päi järjesty! Kyl see o ihmisparka – jollei itte, ni joku muu – joka juakse asiat kuntto.
2. Milloin viimeksi jouduit viherpesun uhriksi?
- Ostin etiketin yllyttämänä luomutomaatteja – ulkomaisia ja muovirasiassa! Kyl o simmosest luamu kaukan! Minusta luomuuteen tulisi aina vähämyrkkyisyyden lisäksi liittyä ekologinen pakkaustapa, reilut työolosuhteet ja lyhyet toimitusmatkat. Laitilalainen 3 kilometriä kauppaan kuljetettu yltiöviljelyporkkana kai on maailmalle parempi kuin italialaista rahdattu luomuversio?
- Yksi huimimmista epätoivon hetkistä oli bongata kouvolalaisesta marketista osittain kierrätyspaperista tehty australialainen A4-paperipaketti - siis Kymenlaakson muhkeitten paperitehtaiden vieressä!
3. Mitä ajattelit viimeksi julkisesta liikenteestä?
- Olen siit kaikin pualin onnelline! Se näkyy läpi runotuotantonikin Pulu uissista Peippo veihin. Runotyöni on reissaavaista ja julkisissa saa käytettyä matka-ajan omiin puuhiin. Kirjoitan runoja ja kolumneja, hunteeraan asioita ja piirtelen linja-autoissa. Junilla kuljen harvoin keikalle: ei katsomossa istuvalle yleisölle voi kuuluttaa, että runoilija jossain Loimaan puolivälissä odottelee vastaantulevaa veturia.
- Silloin, kun aikataulut eivät sovi, otan tallista oman auton (sen nimi o Matti) ja hurautan, vaikken erityisen hyvällä omallatunnolla.
4. Mihin jätelaatikkoon laittaisit purkan?
- Äit o ain sanonu, et ruaka täyty syär loppu saak.
5. Mikä ideologia ruokakaapistasi näkyy?
- Ensisijaisesti se, ettei ruuan kans vähtämine pal kiinnosta. Valo on vallitseva elementti. Toiseksi viehtymys lähiruokaan. Ja taipumus ihanaan eläinrasvaan, sen jalanjäljestä riippumatta: voi, juustot, smetana...
6. Piipaa-miehet tulevat hakemaan sinut pois lähikaupastasi. Mitä on tapahtunut?
- Kauppias on alkanut epäillä pöllölän potilaan päässeen karkuun. Jos on mielenrauhapäivä, saan tavallisessa kaupassa kulumaan tuntikausia. Shoppailu ei minua kiinnosta, mutta virikkeet kyllä: hedelmäsalaattitölkin
kohdalla ajattelen päärynäpuita ja ananasveitsiä, koitan muistaa, millainen on mangopuu. Kalatiskin makrillista tulee mieleen luetella, mitä ammatteja ja arvonimiä laivalla onkaan: matruusi, puosu (mitä see teke?), perämies, kapteeni. Ajattelen leipätiskillä myllynkiviä ja sitä, etten tiedä, millainen laite nykyään viljat jauhaa. Ihailen, miten kiva on appelsiiniteen etiketti.
7. Lesoile parhaalla kirppishankinnallasi?
- Löysin 5 eurolla peuransorkanmuotoiset kangassaappaat, joista tuli runokiertueen rakkaimmat keikkakengät.
- Hienoimpia elämyksiä ovat olleet erilaiset jätelavalöydöt: hopeinen kakkuotin, ikkunanpokat, Sarpanevan vaasi ja käsittämättömän suuret olohousut. Lykkäsin jätelöytö-onnenhousut uuteen näytelmäänikin, Kaivolan
kesäteatterin Tääl tänäp tähthousuun.
- Paperinkeräyslaatikoista löytyy aina jännää luettavaa aamiaispöytään. Koska olet viimeksi lukenut Sähköalojen ammattiliiton jäsenlehti Vasamaa tai Pihtiputaan ja Kinnulan paikallislehteä? (Mää luvin eile.)
8. Millä eläisit, jos joutuisit asumaan metsässä viikon?
- No nyy on kysymykseasettelu vino! Kui nii ”joutuisit” asuma? Voi jos pääsiski asuma mettä! (Mää pelkkän kyl kaikenäkössi krapinoi).
- Keväällä ehkä selviäisi suolaheinää, kuusenkerkkiä, muurahaisia ja silmuja syömällä. Lounais-Suomen lehtometsissä kasvaa pähkinäpensaskin, ehkä oravan unohtamia pähkinöitä löytyisi lehtimaton alta.
9. Mihin mielenosoitukseen osallistuisit?
- Holhousyhteiskuntaa puolustavaan! Vapaita käsiä ei kannata antaa juuri kenellekään. Taajamien masentava arkkitehtuuri näyttää, mitä tulee, kun kunnille ja kauppaketjuille antaa päätäntävallan. Lasten vanhemmille
sallitaan huomattava juoppous itsemääräämisoikeuden nimissä. Jollei luontokohdetta erikseen suojella, joku tilaa siihen avohakkuun (kai omallas saa tehrä mitä tykkä!). Elektronisiin laitteisiinkin voisi vallan
hyvin tehdä säännöstelyn: yksi sähköhärveli / asiakas / vuosi (olisik muka kohtuutont?).
10. Mitä ekojeesus sanoo sinulle taivaan porteilla?
- "Olissit voinu yrittä viäläki enemä."
Kuva: Jari-Jukka Nippala
Reader Comments (1)
hauska haastattelu, Heli Laaksonen on ihan mun lempparirunoilija.
ja puosu (tai poosu) on kansimiesten "lähiesimies", eli kattelee et matruusit tekevät hommansa täkillä :)