Myrskyraadosta designhuonekalu
Noora ShinglerKävin talven jäljiltä ensi kertaa kesäsiirtolamökilläni äitienpäivänä. Siellä minua odotti jymy-yllätys: aivan mökin viereen oli syysmyrskyssä (kuulemma) räsähtänyt iso koivu. Ennen puhelua puisto-osastolle päätin selvittää, mitä tästä trendikkäästä materiaalista voisi tehdä. Tai teettää.
Mikä onni, ettei yli 10 metrinen puun runko ollut hipaissutkaan pientä mökkiäni! Toivuttuani alkujärkytyksestä aloin pohtia, mitä koivusta voisi tehdä — tai siis teettää.
Koivu on sisustuksessa juuri nyt megatrendikäs materiaali. Viime vuosina koivua on nähty monissa design-lehdissä melko raakana niin yöpöytien kuin jakkaroiden materiaaleina. Ja muistat ehkä Kemikaalicocktailin puolelta Nudgen vessan sisustuksen?
Kuvat: savvyhousekeeping.com, blog.designsquish.com ja canadianoriginals.net.
Ja sitten on vielä ne kaikki ihanat ekotuolit, joita kuvasin Habitare-messuilla pari vuotta sitten.
Olen jo kauan himoinnut raakakoivuhuonekaluja mökille tai kotiin ja etenkin yläpuolen kuvan versio jakkaroista miellyttää kovasti. Minä tosin en kuorisi puuta, vaan jättäisin tuohen pintaan. Vetelisin vain istumapinnalle maalikerroksen.
Toinen vaihtoehto olisi teettää kaatuneesta puusta pöytä.
Kuvat: fantastic-dl.blogspot.com ja nibsblog.wordpress.com.
Ystäväni teetätti vastikään itselleen unelmien keittiönpöydän puusepän töitä tekevällä Teppo Lakaniemellä.
Lankaniemi kertoo, ettei kaatuneesta puusta saa pöytää ihan nopeasti aikaiseksi. Tuoreen puun täytyy ensin kuivua. Selvitykseni mukaan kotipihaan kaatuneen puun kuivatusaika on puolesta vuodesta jopa kahteen vuoteen! Ja ennen kuin puumateriaalia alkaa kuivattaa, pitää runko vetää lankuiksi. Jos siis nimenomaan haluaa pöydän siitä omaan pihaan rysähtäneestä puusta, täytyy runko ensin roudata sahalle, teettää lankut ja saada ne johonkin kuivumaan = ei ole halpaa. Jos sen sijaan sattuu saamaan oman puuraatonsa jonkun isomman satsin kylkeen lankutettavaksi, ei summa välttämättä kohoa pilviin. Jos ajatellaan, että yksityishenkilöllä olisi materiaali valmiina (eli ne kuivanneet lankut) saisi kuuden hengen ruokapöydän — sellaisen hyvin rouhean, ei sliipatun — teetettyä 700-800 eurolla. Ystäväni pöytä on nimenomaan aika "raffiksi" jätetty ja se näyttää tältä:
Kuva: Saara Helkala
Ruokapöytää ei minun koivustani kannata tehdä — enkä sellaista juuri nyt tarvitsekaan — mutta jakkaraidealle Lankaniemi lämpenee.
Jos jakkarat tulevat ulkokäyttöön, voisivat ne olla pyllyjen alla jo loppukesästä. Runko pitää ensin vetää moottorisahalla jakkaroiksi ja jakkaroiden pitää antaa kuivahtaa mielellään sisätiloissa (vaikka saunassa) pari kuukautta. Sen jälkeen istuinpintaan voi vetää säänkestävän maalikerroksen.
"Ehkä tästä saisi vähän ergonomisemmankin istuimen aikaiseksi?"
On tärkeä ottaa huomioon, että jos puun leikkauspinnan maalaa liian pian sahaamisesta, irrottaa puun sisältä puskeva kosteus maalin, eikä sellaiselle pinnalle tee mieli kesämekossa istua. Nyt siis jostakin moottorisaha ja jakkarat saunaan kuivumaan. Elokuussa leikitään sitten tuolileikkiä!
... en tosin tiedä kuinka raskin alkaa katkomaan puuta, kun vähän tuntuu siltä, että sen kuuluisi olla kokonainen. Ehkä hippi kykenee jakkaraprojektiin, jos joku muu hoitaa sahaamisen.
Psst... Jos tykästyit ystäväni valkoiseen pöytään, löydät lisää Lakaniemen töitä miehen blogista (jossa on huonekalujen lisäksi paljon muutakin).
Reader Comments (1)
Kysymys ei liity mitenkään tähän postaukseen, mutta minulla olisi juttutoive koskien lasten aurinkorasvoja. Ymmärtääkseni alle 2 vuotiaille ei suositella aurinkorasvojen käyttöä ollenkaan, mutta jos niitä käytetään, pitäisi suojatehon perustua fysikaaliseen suojaan. Fysikaaliseen suojaan perustuvat rasvat voivat taas sisältää nanopartikkeleita, joiden merkkaaminen tuotteissa on sekavaa ja ymmärtääkseni niiden turvallisuus on epäselvää (
http://www.kemia-lehti.fi/pdf/kem108_nano.pdf). Koska lapsen varjossa pitäminen on yksinkertaisesti täysin mahdotonta, niin mikä rasva olisi vähiten myrkyllistä?