Mitä äiti ei syö?

Tämä uutinen lapsensa menettäneistä vegaanivanhemmista oli monessa mielessä surullinen. 

Maaliskuussa 2008 11-kuukauden ikäinen Louise Le Moaligou alkoi kuumeilla ja yskiä. Lääkäri totesi pitkälle edenneen keuhkotulehduksen ja ehdotti lapsen viemistä sairaalaan. Vanhemmat kieltäytyivät ja hoitivat vauvaansa sen sijaan savivoiteilla ja kamferiöljyhieronnalla. Ainoa ravinto puolestaan oli vegaaniäidin äidinmaito.

Lapsen tila heikkeni ja hän kuoli. Vanhemmat tuomittiin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan näännyttämisestä ja hoitamatta jättämisestä. Oikeuslaitos katsoi kuoleman aiheutuneen puutteellisesta ja väärästä ruokinnasta sekä hoitoonlähdön pitkittämisestä. 

Olisi tietysti kiinnostavaa tietää, mikä myötävaikutti lapsen terveydentilaan oikeuden mielestä eniten: lisäruokinnan puute, heikkolaatuinen äidinmaito vai myöhäinen hoitoonlähtö, mutta tapauksessa on muutakin pohdittavaa.

Ei meillä

Ensimmäiseksi tuli mieleen kiusallisenkin tuttu ajatus siitä, että vastaavaa ei voi tapahtua Suomessa. Suomalaiseen neuvolajärjestelmään - niin paljon kuin sitä kritisoidaankin - luotetaan, sillä harvassa maassa on yhtä kattava lasten kehityksen seurantajärjestelmä. Lisäksi vegaanius on uutisen mukaan Ranskassa suhteellisen tuntematon ruokavalio, mutta Suomessa tunnettu. Vai onko? Otetaanko neuvolassa huomioon koko perheen elämänkatsomus ja ravitsemustottumukset? Miten neuvolassa eettisiin ruokavalioihin suhtaudutaan? Tietoa lasten ravitsemussuosituksista toki on saatavilla runsaasti, mutta otetaanko niissä huomioon myös muut kuin sekasyöjät? Ovatko vegaanit poikkeuksetta tietoisia valintojensa vaikutuksista?

Ravitsemuksesta - ne kuuluisat lisäaineet mukaanlukien - puhutaan paljon niin mediassa kuin kahvitunneillakin ja kuluttajat yrittävät tulkita parhaan kykynsä mukaan ravitsemussuosituksia, huhuja, omia kokemuksiaan ja tutkimustuloksia. Meillä on omat ongelmamme. 

- Meidän näkemys on se, että on entistä enemmän lapsia joilla on riittämätön tai suppea ravinnonsaanti. Tämä on viime vuosien ilmiö. On vakavia puutoksia ja vakavia sairastumisia. Meilläkin on kuolemantapauksia, mutta en sanoisi niitä vegaanilasten kuolemantapauksiksi. Ne ovat meillä harvinaisia, sanoo lastentautien ja lasten suolistosairauksien erikoislääkäri, dosentti Kaija-Leena Kolho.

Riittämättömän ravinnonsaannin taustalla saattaa Kolhon mukaan olla vanhempien liiallinen huoli lastensa ruoka-aineallergioista. Kolho on pannut merkille internetin allergiapalstojen keskustelut, joissa lasten niukka ruokavalio tulee ilmi.

Lisäksi voidaan kysyä, kasvaako suomalaisista lapsista ylipäätään terveitä aikuisia.

KUVA: Flickr / nerissa's ring

Comments

[Uusi Musta]

Vegaaniliiton Satu Saunio laittoi vielä viestiä:

Vegaaniliitto julkaisi tänään tiedotteen, jossa otetaan kantaa ranskalaisen vegaanivauvan kuolemasta nousseeseen kohuun. Tiedote on luettavissa Vegaaniliiton sivuilta.

Pohditte blogissanne, saavatko vegaanivanhemmat riittävästi ravitsemustietoa neuvoloissa. En ole itse neuvolan asiakas, mutta sen perusteella, mitä olen vegaanivanhempien kanssa puhunut ja mitä olen lukenut esimerkiksi Eläinoikeusfoorumilta, on neuvoloiden suhtautuminen vegaaniruokavalioon ja samoin tietämys vegaanien ravitsemuksesta hyvinkin vaihtelevaa. Joissakin neuvoloissa tietoa on riittävästi ja joissakin taas ei. Moni vanhempi on lisäksi sanonut, että heidän omat tietonsa vegaaniruokavaliosta ovat paremmat kuin neuvolahenkilökunnan.

Vegaaniliitolla on esite, jossa kerrotaan raskaus- ja imetysajan sekä lapsuuden vegaaniruokavaliosta. Esitettä on toimitettu neuvoloihin, mutta on hyvinkin mahdollista, että esitteet ovat paikoitellen loppuneet, eivätkä neuvolat ole tilanneet niitä lisää. Esite löytyy pdf-muodossa Vegaaniliiton verkkosivuilta.

Terveisin,

Satu Saunio,
Vegaaniliiton Tampereen paikallisryhmän yhteyshenkilö

[Karla Loppi]

Itse vegaanista ruokavaliota noudattavana vanhempana osallistuin juuri erään terveydenhoitajaopiskelijan opinnäytetutkimukseen jossa selvitellään vegaanien saamaa ravitsemusohjausta äitiys- ja lastenneuvoloissa. Odotan mielenkiinnolla tuloksia, vaikka aika pienimuotoisiahan opinnäytetyöt aina ovat.

Uskoisin, että useimmiten vegaanivanhempi neuvolassa osoittaa heti alusta, että tietää itse ruokavaliostaan paljon ja on selvittänyt asioita ja tulee vähän kouluttaneeksikin terveydenhoitajaa (tai kätilöä, kuka siellä onkin). Mutta voin kuvitella jonkun ei kovin paljon lukemaan ja selvittelemään tottuneen, ehkä tuoreen vegaaniperheen, joka ihan oikeasti tarvitsisi neuvoa.

Uskon, että neuvolassa kuin neuvolassa kyllä hätkähdetään ja ollaan enemmän kuin halukkaita neuvomaan, jos joku vähänkin epävarma vanhempi vegaaniutensa tunnistaa. Ovatko neuvot sitten oikeita, on toinen juttu. Pelottelu ja "sinun TÄYTYY lopettaa tuo raskauden ajaksi vauvasi hyväksi" tms. painostus voivat johtaa siihen, että a) tärkeät, oikeat ohjeet jäävät saamatta tai b) niitä ei enää uskota.