Ekoauto lapsiperheralliin
Katja LahtiTänä keväänä piti taas nostaa pöydälle yksi murheenkryyni: auto. Siipan työsuhdeauton leasing-sopimus meni umpeen ja piti pohtia, miten perhe ja perheen tavarat kuljetetaan jatkossa töihin, mökille ja mummolaan. Autottomuutta mietittiin ihan tosissaan, mutta lapsiperheen hoitoralli on ankaraa taistelua duuniaikaa ja sosiaalityöntekijöitä vastaan. Halusimme kuitenkin löytää mahdollisimman vähäpäästöisen ja kestävän perhemallin, sillä autossamme roudataan aina jonkinlaista tavaraa. Ei ollut yksinkertainen keikka.
Autoomme kertyy ajokilometrejä aika vähän ja, kuten Terhi jo kirjoittikin, auton omistaminen aiheuttaa myös käytännön ahdistusta. Mutta kun se autottomuuskaan ei ollut järkevä vaihtoehto. Lapsiperheen hoitopaikka-työpaikkaralli on ankara kisa aikaa vastaan, vaikka päivähoito itsessään on kävelymatkan päässä: normaali työpäivä yhdistettynä yli puolen tunnin (omani kestää melkein tunnin ja vaatii kolme vaihtoa) työmatkoihin seutuliikenteessä, aiheuttaa sen, että toisen vanhemman on käytännössä pakko suhata autolla, jotta lapsi saadaan haettua viideltä. Toisaalta myös matkailumme perustuu melkein kokonaan kotimaan autolla mökille -konseptiin. Olemme siis autollisia jatkossakin, mutta nostimme hankinnan rimaa: auton pitää olla mahdollisimman vähäpäästöinen ja kestävä.
Hybridi ei välttämättä ole vähäpäästöisin
Autoteollisuudessa on viime vuosina tapahtunut paljon: uusia hybridimalleja pukkaa suuriltakin merkeiltä ja hybridiautoja näkee liikenteessä. Etenkin takseissa on paljon vähäpäästöistä Toyota Priusta ja saman merkin Auris näyttääkin jo ihan tavalliselta kulkupeliltä. Kannattaa olla tarkkana, sillä hybrideissä voi olla viherpesutwistiä: esimerkiksi Audin hybridimallin päästöt ovat nähdäkseni normibensamoottorin tasoa ja akulla voi ajaa ankeat kolme kilometriä!! Kuka tällaisen turhakkeen haluaa ostaa?
Sähköautopuolella kehitys on taas ollut hidasta enkä itse ostaisi sähköautoa ihan vielä vaikka sellainen Vuoden Auto 2011 kilpailun voittikin. Ongelmia on useita, mutta kuluttajalle näkyvät eniten lyhyet toimintamatkat, suuret, tilaa vievät akut ja akuille raskaat Suomen talviolosuhteet. Myös muotoilu on pääsääntöisesti hirveää, vaikka se ei valintaperusteena ensimmäinen olekaan.
Tie nousi pystyyn latauksen kanssa: taloyhtiöllämme ei ole autopaikkoja, joten latauspistokkeita ei ole. Latausjohdon olisi siis saanut vetää 50 metrin jatkiksella himasta, ikkunat auki Eurooppaan. Polttomoottorilla mennään.
Ekoautoa tärkeämpi on ekoautoilija
Melkein jokaisella tavismerkillä on oma ekomalli, joka perustuu yleensä energiatehokkaaseen suunnitteluun renkaita myöten. Vuoden 2010 ekoautoksi valittu Skoda Octavia greenline oli Puskuri-ohjelman tuottaja Raimo Tengvallin suositus, mutta homma kaatui siihen, että mallia ei ollut farmarina. Hän suositteli myös automaattivaihteistoa.
Kun kahlasimme esitteitä läpi, ratkaisevaksi tekijäksi nousi se, paljonko autolta vaati suorituskykyä (pahoittelen, jos käytän autoummikkona termejä väärin). Jos tyytyy pienempiin tehoihin ja moottoritilavuuteen, ei ajo ole tietenkään kovin ärhäkkää, mutta jokainen voi itse testata kuinka paljon se haittaa auton perimmäistä käyttötarkoitusta. Kun lastina on lapsia ja valoista ei tarvitse ampua ekana horisonttiin, riittää vähempikin vääntö. Omalla ajotavalla voi myös vaikuttaa kulutukseen suuresti. Ehkä ennen uusien teknologioiden käyttöönottoa kannattaakin tarkistaa kaasujalan herkkyys ja opetella hakemaan tyydytystä muualta kuin ohittelusta.
Koeajoon päätyi viisi autoa, joista valitsimme Volvo V70 DRIVe 1.6 diesel-mallin, jonka hiilidioksidipäästöt ovat EU:n kaavailemien rajoitusten mukaiset. Täydellisen epätrendikäs valinta, mutta pitkään markkinoilla olleessa mallissa tuskin ilmenee yllättäviä ongelmia. Lisäksi turvallisuus, ajomukavuus, hyvät tavaratilat, integroitu lastenistuin ja inhimillinen hallintalaitteisto tuntuivat järkeviltä valintaperusteilta. Yleensä en nimittäin tajua kojelaudan symboleista hevon hittoa ja ilahdutan vastaantulijoita pitkillä valoilla, kun pitäisi laittaa pyyhkijät päälle.
Tätä autokuviota arvotaan taas kolmen vuoden päästä. Tässä ajassa ehtii muuttua tilanne niin perheessä kuin maailmassakin. Näkisin, että tarjolla saisi olla ihan uutta teknologiaa sekä autoissa että fillareissa, ruuhkamaksut, jotka ohjataan joukkoliikenteen kehittämiseen, keppiä järkyttäville bensasyöpöille ja kannustimia vähäpäästöisille. Ja se metropysäkki Tapiolassa.
Lisää luettavaa:
Reader Comments (5)
"Tätä autokuviota arvotaan taas kolmen vuoden päästä."
Miksi? Jos kerran kilometrejäkin tulee vähän, onko vaihdolle silloin noin pian tarvetta?
Kerttu, leasing-autoille tuo on se sopimusaika. Ostoautoa meille tuskin enää koskaan tulee.
- Katja
Kiinnostaisi tietää, mitkä ne muut koeajoon kelpuutetut autot olivat ja miksi ne eivät sitten olleet ne oikeat teille.
Ja pakko kyllä vähän motkottaa: kai teidän muksu auton liikkuessa käyttää turvavyötä oikein, eikä kainalon alta? Mur mur. =)
Stormchild, en kuollaksenikaan enää muista ihan tarkkoja malleja & moottoreita, mutta merkeistä koeajoon päätyivät Citroen C5, uusi VW Passat, Volvo V50 ja V70 DRIVe ja Skoda Superb GreenLine. Volvo V50:ssa oli säälittävä tavaratila, Citroenin robottivaihteisto oli omituinen, Passatilla (joka muuten olisi ollut ihan kilpailukykyinen ja vielä pienipäästöisempi) oli umpisurkea asiakaspalvelu (yritimme myös saada jatkoaikaa edelliselle liisarille) ja Superb taas ei päässyt ekomallilla riittävän alas CO2 päästöissä - rajana pidin tosiaan tuota EU:n 130g/km. Muitakin siis katsottiin, mutta bemaria, audia tai mersua en vaan yksinkertaisesti voi harkitakaan, lähinnä kuljettajiin liittyviin ennakkoluuloihin liittyen. :)
- Katja
Meidän seuraava automme on todennäköisesti töpseli-Toyota, mutta ei varmaan ennen vuotta 2020, eikä ehkä silloinkaan jos jonkunlainen car-sharing rantautuu tänne Tuppulaan (tai me muutamme sellaiseen maahan jossa on julkista liikennettä)...