Tavanomaisen ja luomun välissä

Löysin hiljattain Apetit Pakasteen sivulta kiinnostavan maininnan, jonka mukaan kaikki Apetit pakasteen suomalaiset sopimusviljelijät ovat sitoutuneet IP-viljelyyn, "jolla taataan puhdas ja turvallinen raaka-ainetuotanto." Termi oli minulle uusi, mutta pian tämän tavanomaisen ja luomun välimaastoon sijoittuvan viljelymuodon periaatteet tuntee koko EU!

IP-viljely (Integrated Production) ei ole mikään luomun veroinen käsite - vielä. Tämä tutkijayhteisön lanseeraama kestävän maatilanhoidon konsepti liittyy läheisesti EU:ssa käytössä olevaan IPM-viljelyn (Integrated Pest Management) eli integroidun torjunnan termiin. Tämän viljelytavan periaatteena on ympäristön kuormituksen vähentäminen käyttämällä tarpeenmukaisia ja oikein ajoitettuja viljelytoimenpiteitä. Toimenpiteet perustuvat tietoihin tuholaisten elinkaarista ja luonnollisista vihollisista. Tällä tarkoitetaan sitä, että torjunta-aineita ei käytetä systemaattisesti ja ennakoivasti.

Homma kuulostaa vähintäänkin järkevältä! Eikö torjunta-aineiden maltillinen käyttö voisi olla ihan jokaisen viljelijän vähimmäisvaatimus? Voisi. Muutama vuosi takaperin annetun EU-direktiivin pohjalta kaikki EU-maat joutuvat tekemään suunnitelman, jossa kuvataan, millä tavalla integroidun torjunnan periaatteet otetaan käyttöön. Puitedirektiivi edellyttää, että kaikki ammattimaiset käyttäjät noudattavat integroidun torjunnan yleisiä periaatteita viimeistään 1.1.2014. Maa- ja metsätalousministeriö asetti tätä tarkoitusta varten NAPPI-työryhmän, jonka juuri valmistuneeseen muistioon voi perehtyä täällä. 

Miten IPM eroaa tavanomaisesta viljelystä?

Miten systemaattiselta torjunta-aineiden käytöltä sitten vältytään? Tärkeä metodi IPM-viljeyssä on havainnointi. Apetit Pakasteen kenttäpäällikkö Timo Mäki kertoo esimerkin herneestä. Hernekääriäinen on perhonen, jonka toukat käyttävät ravinnokseen hernettä. Tarkkailemalla hernekääriäisen esiintymistiheyttä ja seuraamalla hernesadon kasvua, voidaan laskea, ylittyykö torjuntakynnys sadon kannalta kriittisenä ajankohtana. Jos tuholaispaine kasvaa liian suureksi ja uhkaa sadon laatua, käytetään tähän otukseen tehoavaa torjunta-ainetta.

Kasveilla on myös omat viljelyohjeensa ja pelloilla käytetään viljelykiertoa. Kaikki toimenpiteet dokumentoidaan ja tietoa käytetään hyväksi kehityksessä. Laatu voikin olla lähellä luomua.

Puhtaan luomuviljelyn ongelmaksi Mäki näkee laadun ja sadon varmistamisen vaikeuden: asiakkaan kannalta tavaran on oltava priimaa ja viljelijän kannalta sadon riittävän iso. IPM-viljely on luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn kompromissi.  

Milloin saamme IPM-merkin porkkanapussin kylkeen?

Luomun tunnettuuden myötä tällaiset uutiset ovat ainakin minun näkökulmastani kiinnostavia! Miksi ihmeessä kuulen tästä viljelytavasta vasta nyt? Kyseessä ei ole edes ihan uusi juttu, sillä IP-viljelyn juuret ovat 60-luvulla. Apetit Pakasteetkin on toiminut Suomessa IP-viljelyn pioneerina, mutta putiikin markkinointiviestinnän kärkenä on kotimaisuus.

MTT:n erikoistutkija Kari Tiilikkala kertoo, että hankkeen suurin haaste on nimenomaan kuluttajaviestinnässä. IPM-viljely ei ole kovin mediaseksikäs ja yksiselitteinen termi: miten markkinoidaan viljelyä, joka on tehotuotantoa järkevämpää, mutta ei kuitenkaan luomua? Varsinkin, kun luomulla on jo oma kiihkeä faniryhmänsä.

Ehkä omalle merkille porkkanapussin kylkeen ei ole tarvetta. Minä nimittäin yllätyin eniten siitä, että EU:ssa ajetaan läpi jotain järkevääkin, eikä ainoastaan kuuluisia kurkkudirektiivejä. Ehkä IPM-viljelystä kertominen onkin tärkeää siksi, että sillä palautettaisiin kuluttajien luottamusta politiikkaan. 

KUVA: Flickr / Brianna Lehmann ja Apetit