Ekodesign elää, mutta ei näy

Ekologisesti ja eettisesti valmistetut vaatteet voivat näyttää ihan tavalliselta designilta tai ne voivat muistuttaa tuotemerkin ideologiasta jo ulkonäössään. Saako vihreys näkyä?

Osa ekologisesti tuotetuista vaatteista on ilmeeltään kilpailukykyistä  tavanomaisen muodin kanssa. Osa taas huutaa jo ulkonäössään olevansa "eko". Mielestäni vihreä suunnittelu on parhaimmillaan, kun ekologisuutta ja eettisyyttä ei ole designissa alleviivattu vaan ne pysyvät pinnan alla suunnittelun lähtökohtina ja tuotantotapoina. 

Pukeudun yleensä kierrätettyihin vaatteisiin - mutta silloin kun joudun turvautumaan uuteen, haluan tietoa vaatteen materiaaleista ja valmistuksesta. Haluan myös viestiä elämäntavoistani ympäristölleni, mutta viesti menee paremmin perille, kun sen tekee hienovaraisesti, positiivisesti yllättämällä. Haluan myös pukeutumisellani kertoa, että elämällä ekologisesti ei tarvitse tinkiä tyylistään.

Kysyin kuudelta ekovaate-asiantuntijalta saako vihreys näkyä suunnittelussa vai onko sen parempi pysyä pinnan alla arvona. 

Vaatesuunnittelija Anniina Nurmi on  tavanomaisen designin kannalla.

- Eko ei saa näkyä liikaa. Muutenkin liioilla härpäkkeillä varustetut kikkailevat designit ovat enemmän aikaan sidottuja kuin klassiset ja yksinkertaiset vaatteet, joita itse pyrin tekemään. 

Ekovaatteita myyvä Tarja Castel on samaa mieltä. 

- Pyrimme liikkeessämme Nudgessa myymään enimmäkseen tavanomaisen näköistä tavaraa, enkä itse henkilökohtasesti toivo, että eko näkyy. Ja miksi edes ekovaatteen pitäisi näyttää joltain tietyltä? Olen huomannut, että eko-ulkonäkö herättää myös heti vastustusta asiakkaissa. Luomupuuvillasta voi tehdä huippudesignia.

Globe Hopen Virpi Halme on hieman eri linjoilla.

 - Me pyrimme saamaan materiaalin edellisen käyttötarkoituksen esille myös uudessa tuotteessa. Se antaa uudelle tuotteelle tarinan ja palan historiaa. Tuon yksityiskohdan ei välttämättä tule olla kovin huomiota herättävä, mutta asiaan vihkiytynyt voi sen huomata ja erottaa.  

Vaatesuunnittelija Sanna Rinne tasapainottelee myös.

- Ekologiset vaatemerkit ovat vakiinnuttaneet paikkansa melko hyvin. Voi tosin miettiä, ovatko ne vanhat polyesteri-verhot tai turvavyöt sitten kuitenkaan kivoja päällä - tuollaiset tuotteet on mun mielestä kertakäyttövaatteita. 

Yalon Minna Heiskanen puolustaa "ekon" näkymistä joissain tapauksissa. 

- Tuotteiden tulee ulkonäöltään ja laadultaan olla sellaisia, että ne myyvät sellaisenaan, ja että niitä voi käyttää niin töissä, vapaa-ajalla kuin juhlissakin. Toki joissakin tuotteissa, kuten t-paidoissa ekologisuus voi tulla esille vaikkapa hauskana printtinä tai tekstinä.

Ekovaateyrittäjä Jani Toivolan mielestä ekopukeutujan ei pidä tinkiä tyylistä:

- Greendress -brändin ajatus on lähtenyt siitä, että ihmisen ei tarvitsisi tinkiä omasta tyylistään tai persoonastaan ollakseen ekologinen. Mun oma ensimmäinen ostokriteeri on, että vaatteen täytyy jotenkin sykähdyttää mua. Silloin myös käytän vaatetta pidempään. 

Summa summarum: ekologisuus on parhaimmillaan sitä, että tuote on valmistettu ympäristöä ja ihmisiä arvosten suhteellisen klassisen näköiseksi, jolloin ajan hammas ei pääse sitä heti puraisemaan. Kravatit hameena ovat kikkailua, eivät ajatonta designia. Ja Nurmea lainatakseni: designin täytyy olla korkealaatuista, oli materiaalina mitä tahansa.

Sitä paitsi, jos tuote on kovin erikoinen ja ilmoittaa jo ulkonäössään olevansa eko, viestii se lähinnä tästä ajasta, vihreystrendistä. Tällöin vaate on tähän hetkeen sidottu ja parin vuoden päästä ehkä omituinen. 

KUVAT: Camilla Norrback, Ainokainen, Anniina Nurmi, Globe Hope, The Greendress