Haluatko jäätyä tuhkaksi vai liueta nesteeksi?

Saatan olla herkempien mielestä makaaberien asioiden äärellä. Koska olen kehittänyt fiksaation jätteisiin, pysähdyin ajattelemaan, millaista jätettä minä itse olen, kun joskus heitän lusikan nurkkaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa on tarjolla kaksi hautausvaihtoehtoa: poltto- ja arkkuhautaaminen, joissa molemmissa on ympäristöongelmansa. Mutta vaihtoehtojakin on.

Meistä jokaisesta tulee jossain vaiheessa jätettä, jota ei saa dumpata mihin tahansa kompostiin: hautaamisesta on säädetty laissa, jossa selkeästi todetaan, että tomumajani hävittämisessä pitäisi ottaa vakaumukseni huomioon. Hyvä!

Ympäristöajattelu ei ole vieras käsite hautaamisenkaan yhteydessä: kirkkohallitus jopa suosittelee ekologista hautaamista. Ekologisuudella viitataan tässä yhteydessä lähinnä arkun maatuvuuteen, sillä arkuista vapautuu lahotessa maaperään erilaisia kemikaaleja kuten maalia, lakkaa ja tekokuituja. Ekovainaja sijoitetaankin siunauksen ajaksi laina-arkkuun pienemmän kartonkiarkun sisässä, mutta hautausmaiden tilaongelmaan tämä ei ole ratkaisu. Lisäksi kalliin jalopuisen arkun elinkaaren pituus verrattuna valmistamiseen käytettävään panokseen on epäsuhtainen.

Yleisesti arkussa maahan hautaamista ekologisempana pidetään polttohautausta, joita on jo 40% kaikista hautauksista. Koska ihminen palaa huonosti, polttaminen vaatii suuren määrän energiaa ja jättää jälkeensä hiilidioksidin lisäksi muitakin haitallisia kaasuja. Polttohautaus aiheuttaakin useissa maissa merkittävän määrän elohopeapäästöjä ilmakehään. Kun otetaan vielä huomioon se, että krematointiakin varten tarvitaan sekä arkku että uurna (mikäli tuhkat sirotellaan, uurna voi olla myös lainatavaraa), ei tässäkään olla kovin ekologisen vaihtoehdon äärellä.

Viime vuosina on kuitenkin kehitetty pari uutta, kiinnostavaa vaihtoehtoa.

Promessoinnissa ruumis pakastetaan

Yksi ekologiseksi väitetty käsittelyvaihtoehto on ruumiin pakastekuivaaminen eli promessointi (katso kuvasarja). Tässä ruotsalaisessa keksinnössä ruumis jäädytetään nestemäisellä typellä, jolloin ruumiista poistuu vesi. Jäljelle jää hauraaksi muumioitunut "kuivalihamainen" ruumis, joka voidaan helposti täristämällä murentaa tuhkaksi. Tuhkaa jää noin kolmasosa ruumiin painosta ja siitä poistetaan magneettisesti elohopea ja muut metallit. Kun tuhka haudataan maaperään maatuvassa rasiassa riittävän matalalle, kivennäisaineet vapautuvat maaperään. Haudalle voi siis istuttaa vaikka pensaan tai puun, joka käyttää ravintoaineet hyväkseen.

Minun maailmankatsomukseeni sopisi hyvin ajatus, jossa ihminen päätyisi tällä tavalla takaisin luonnon kiertokulkuun, ravinteiksi. Onhan meissä silikonin, titaanin ja amalgaamin lisäksi paljon käyttökelpoistakin materiaalia. Tuntuu jopa tuhlaukselta polttaa ravintosisällöltään arvokas (ja vaivalla rakennettu) ruumis savuksi ilmakehään tai haudata se huonosti maatuvassa arkussa niin syvälle, että siitä eivät muut elolliset hyödy. Hautapaikalle istutettu puu on sitäpaitsi mielestäni kauniimpi muisto kuin kivenlohkare.

Nopea resomaatio liuottaa 

Brittiläinen firma puolestaan on kehittänyt ruumiin käsittelyyn uudenlaisen pikakompostorin, joka kykenee hävittämään ihmisruumiin kolmessa tunnissa. Ruumis laitetaan painesäiliöön, joka täytetään vedellä ja emäksisellä kaliumhydroksidilla. Kun säiliötä vielä kuumennetaan, ruumiin pehmytkudokset liukenevat nopeasti nesteeseen. Jäljellejäävä luuranko jauhetaan tomuksi, joten tuhkaa jää vain luumassan verran. Ruskean nesteen voi kuulemma pistää viemäristä alas. Tämä tosin vaikuttaa ehkä turhankin tehokkaalta.

Suomessa nämä uudet menetelmät eivät vielä toistaiseksi ole mahdollisia, mutta kehitys kehittyy. Saa nähdä, kumpi saadaan tänne ensin. 

Lisätietoja

• Ekoarkut: Suomesta löytyy ainakin pari yrittäjää, jotka ovat erikoistuneet ympäristöystävällisiin arkkuihin ja uurniin. 

KUVA: Flickr / Pink Sherbet

Comments

[LeenaK]

Nepalilaisesta lokta-paperista tehdyt tuhkauurnat ovat yksi vaihtoehto
http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentId=159005

[Uusi Musta]

Leena K, kiitti linkistä! Voisi kuvitella, että Suomestakin saisi kestävää, mutta maatuvaa materiaalia, josta uurnia voisi tehdä. Ekohipin viimeinen leposija vaikka hamppukuitu-uurnassa olisi aika must. :)
- Katja