Kulta, kutistin lääkekaapin
Katja LahtiAloin jätevesijutun yhteydessä ajatella omaa lääkkeidenkäyttöäni. En ole koskaan ollut erityisen hippi, mitä sairastamiseen tulee ja sen kyllä huomaa. Vessan seinällä on kaksi samankokoista kaappia; toisessa on pyykinpesuaineet ja toisessa, niin, lääkkeitä. Miksi minulla, perusterveellä ihmisellä, on kolmea eri yskänlääkettä?
Vaikka lääkekaappimme on täynnä tavaraa, sieltä otetaan nykyään vain särkylääkettä ja laastaria ja niitäkin melko harvoin. Kaapissa onkin lähinnä vanhaksi mennyttä kamaa: vahvoja kipulääkkeitä ja relaksantteja nitkahtaneeseen selkään, pillereitä turistiripuliin, kolmea erilaista yskänlääkettä (kaikki täysiä), hydrokortisonivoidetta ja allergialääkkeitä (kenelläkään perheessämme ei ole allergiaa) sekä tavallisia kipu- ja kuumelääkkeitä aikuisille ja lapsille. Löytyy myös muutama lomareissulla haettu pullo ranskankielisillä teksteillä, sisältö tuntematon.
Se, että perusperheeseen ylipäätään tarvitaan lääkekaappi, kertoo paljon länsimaisesta ihmisestä:
- koemme usein olevamme jollain tapaa sairaita,
- sairaus ei saa lyhentää työpäivää / haitata lomaa ja
- meillä on varaa lääkitä itseämme.
Lääkäriinkin mennään reseptin perässä, vaikka esimerkiksi antibiooteista ei välttämättä ole apua. Lääkäriin menoa voi myös välttää hoitamalla itse oireitaan. Troppia pitää aina olla saatavilla: väsymykseen ja unettomuuteen, ripuliin ja ummetukseen. Miksi pitäisi kärsiä, kun ei tarvitse?
Jouduin potemaan ensimmäisen nuhani luomuna neljä vuotta sitten raskaana ollessani - ja jäin ihmeekseni henkiin. Toivuin jopa mielestäni aikaisempaa nopeammin, koska kuume piti minut lepotilassa. Nenä pysyi auki suolavedellä sen mitä pysyi ja kurkkukipua lievitti lempiteeni.
Vähensin turhaa lääkitsemistä tämän jälkeen huomattavasti, sillä lääkkeet eivät loppujen lopuksi merkittävästi parantaneet sairastamisen miellyttävyttä. Nuhakuume on nuhakuume. Ärsyttävä vaiva, mutta ei loppujen lopuksi kovin paha kärsimys verrattuna siihen, että tuotan lääkkeitä syödessäni ahvenille kamaa, joka ei niille kuulu.
Vaihtoehtoja voi myös miettiä. Lähtisikö päänsärky ulkoilemalla, päiväunilla tai viettämällä vähemmän aikaa tietokoneen ääressä? Voisiko närästystä välttää sillä, ettei juo duunipäivän aikana kymmentä tuplaespressoa? Pitääkö ummetukseen vetää Activiaa vai kasviksia? Tuleeko selkä kipeäksi liiasta istumisesta ja särkeekö niveliä ylipaino? Lääkkeet mahdollistavat sen, ettei tarvitse luopua mistään terveyden hyväksi.
Nyt se on loppu. Pakkasin kaikki viime vuosikymmenen tuotteet muovipussiin apteekkipalautusta varten. Ei ole mitään järkeä ylläpitää yhden keskussairaalan tarpeisiin mitoitettua lääkevarastoa, jota emme oikeasti tarvitse. Toiseksi, kyse on myrkyllisestä kamasta, joka on aina riski pienelle, uteliaalle lapselle. Haluan myös kaapin järkevämpään käyttöön. Tilalle tulee pieni, lukollinen peltilaatikko - sen pahan päivän varalle.
Disclaimer: En missään tapauksessa kehota ketään jättämään pois vakavaan perussairauteen määrättyjä lääkkeitä, puhun ainoastaan kaltaisilleni apteekkishoppaajille, jotka varmuuden vuoksi hamstraavat kotiinsa käsikauppatuotteita.
KUVA: Flickr / Fillmore Photography ja Siukankay
Reader Comments (9)
Meillä taitaa olla aika lääkkeiden osalta köyhä lääkekaappi. Sieltä löytyy Buranaa ja allergialääkettä sekä kyypakkaus. Kaappi tosin pursuilee erilaisia laastareita, steriilejä sidetaitoksia jne. Kaikkea mitä haavan sitomiseen tarvitaan. Mulla on kammo siitä, että tohellan keittiössä veitsen kanssa ja sitten ei ole laastaria missään. Olen varmistanut sidetaitosten riittävän saannit. Huomasin tosin, että niissäkin oli parasta ennen päivä. Hieman yllätyin tästä. Vanheneeko sidetaitos? Nuhasumutteita en voi käyttää, koska ne kuivattavat limakalvot niin, että verta valuu solkenaan. Yskänlääkkeet hylkäsin silloin, kun tuttu lääkäri sanoi, että niistä on vaan haittaa. Ne vähentää yskimisrefleksia ja silloin kun limaa kertyy kurkkuun, pitäisi juuri yskiä. Mä olen aina nuhan ja yskän aikaan hankkinut jotain todella jytyjä mentholia sisältäviä pastilleja. Ne auttaa yleensä, ainakin vähän.
Tukkoisella nenällä on kyllä tosi kurja mennä nukkumaan, mutta itse koitan pärjätä korkeammalla tyynyllä ja vicksillä.
Öisin valkosipuli tai sipulisilppu sängyn vieressä esim. yöpöydällä saattaa helpottaa tukkoisuutta. Tosin terveenä pysynyt vierustoveri ei välttämättä tykkää tuoksusta. ;)
Meitin ei tuu lääkkeitä nakeltua naamariin juuri koskaan. No viimeksi kokeilin popsia sairaalassa buranaa ja jotain toista jälkisupistuksiin, ne tuntuvat kipeämmiltä kuin itse synnytys. Mut eipä ne auttanu ja päätin sitte olla kokonaan ilman. Säännöllisesti käytän bepanthenia huulirasvana.
Caitia, pointtini oli että köyhä lääkekaappi = hyvä lääkekaappi! Että you go girl! Mä olen ihan samaa mieltä noista sumutteistä, aivan kamalaa tavaraa - silti mulla oli niitä kolme kappaletta..
Ida, siltä terveeltä ei kysytä. ;) Ja tosiaan sen ekan luomunuhan jälkeen huomasin, että tukkoisuuteen auttaa kun juo riittävästi vettä, on helpompi niistää.
- Katja
Mä en edes muista, millon oisin viimeksi syönyt antibiootteja. Flunssa on kerran vuodessa, mikä on mielestäni melko vähän ottaen huomioon sen, että työskentelen päivittäin vierasmaalaisten ihmisten kanssa.
Sen sijaan syön suhteellisen paljon särkylääkkeitä, ibuprofeenia pääasiassa, selkä- ja pääkipujen takia. Olen aikoinani syönyt enemmänkin, mutta nykyään pyrin tosiaan hoitamaan kivun pois muuten: ulkoilemalla, nukkumalla, venyttelemällä, saunomalla. Välillä se silti vaan on sen verta muuta elämää häiritsevää, että pakko painua pehkuihin troppien turvin.
Mutta, onhan se. Kaikkeen tarjotaan lääkkeitä - nuhaan, yskään, närästykseen, kipuun, hiivaan, peräpukamiin, nää nyt äkkiä tuli viimeaikaisista mainoksista mieleen.
Miten voi olla, että suurin osa suomalaisista ei pärjää ilman näitä, vaikka minä astmaatikkona ja allergikkona pärjään ihan hyvin?
Jannie, Juuri luin että julkisissa kulkuneuvoissa altistuu parhaiten räkätaudeille. :) Jäin itse miettimään milloin olin edellisen kerran antibiottikuurilla: neljä vuotta sitten sain synnytyksen yhteydessä kuurin. Sitä ennen ei mitään muistikuvaa - ja hyvä niin!
- Katja
olen syönyt viimeisen vuoden sisään kuusi antibioottikuuria hammastulehdusten takia. millonkohan näistä toivun.. mutta eipä ole ollut viahtoehtoja (ekat kolme viisuri-ruljanssin takia ennen&jälkeen leikkauksien ja toiset kolme pahan juuritulehduksen takia..) itkuparku.
hampaiden takia miulla on myös lääkekaapissa ihan ihmeellistä kamaa. kipulääkkeitä yms.
semmoinen juttu tuli myös mieleen, että monet syö nykyisin lääkkeitä hirveän vahvoina. erityisesti kipulääkkeitä. niitä popsitaan ihan tuosta vaan.
Minulla taas on vähän päinvastaisi kokemuksia. Vaikka en haluakaan turhaan lääkkeitä syödä, enkä hae antibioottikuureja nuhaan tai poskiontelovaivoihin, niin ai että nautin nykyajasta ja lääkkeistä.
Jouduin tahtomattani elämään melkein "luomuna" lääkkeiden suhteen aikuisikään asti. Meidän perheessä ei jostain syystä juuri mitään reseptivapaita lääkkeitä lapsille annettu, enkä itse onneksi tarvinnut taaperoiän jälkeen reseptillisiäkään ennen kuin vasta täysi-ikäisenä. Mutta siis kaikki flunssat ja influenssat menin ilman lääkkeitä, ja tätä jatkoin jonkin aikaa aikuisenakin ennen kuin älysin että hei, lääkkeitäkin on.
Nykyään otan ihan hyvällä omallatunnolla särkylääkkeitä kipuun, nimittäin sen verran inhottavaksi minulla kurkkukivut ja influenssat menee että en todellakaan kaipaa lääkketöntä aikaa ja sitä hirvittävää tuskaa. Ja kuinka monta viikkoa olen valvonut yötolkulla ihan turhaan nuhan takia. Nykyisin käytän öisin sumutetta, päivisin vain harvoin ellei ole ihan pakko. Kun ei happi kulje yhtään suuntaan eikä toiseen vaikka mitä kotikonsteja käyttäisi eikä pystyasennosta voi laskeutua asteenkaan vertaa pitkälleen ilman että henki on vaarassa lähteä sen hapenpuutteen takia niin silloin käytän ilomielin nenäsumutetta.
Niitä vaivoja joita voin kestää muutenkin, en lääkitse, kuten todella harvoin tulevaa päänsärkyä joka yleensä johtuu liian vähästä juomisesta, mutta en halua ehdoin tahdoin kärsiä jos olon voi saada helpommaksikin. Minulla ei nimittäin mikään tukkoisuus lievity juomisen lisäämisellä tai valkosipuleilla. Kohtuus kaikessa, niin lääkkeiden käytössä kuin lääkkeettömyydessäkin.
Sanni, kylläpäs sun nuhat kuulostaa kamalilta.. Olen itse ilmeisen onnekas sillä tavalliset nuhat menevät ohi muutamassa päivässä, influenssaa en ole todennäköisesti potenut moneen vuoteen. Sen takia siis omalla kohdallani lääkkeiden käyttö on turhaa ja poden mieluummin ne pari huonoa yötä kuin lääkitsen Itämerta.
- Katja
Juu, kieltämättä nuo nuhat ovat aika hurjia kun ensin saan niistää kirjaimellisesti tauotta pari päivää ja sen jälkeen ei happi kulje yhtään moneen päivään, ja haukon henkeä kuin kala kuivalla maalla. Ja kurkkukipukin iskee lähes aina jokaisen taudin yhteydessä järkyttävän kovana. Onneksi minullakaan ei sentään kovin montaa tautia per vuosi ole, influenssia tosin parin-kolmen vuoden välein.
Tein muuten tässä äskettäin härkäpapurouheesta makaronilaatikkoa Uuden mustan aiemman jutun innoittamana, eikä mies edes huomannut ettei siinä ole lihaa :D