Sopeutumisrahaa katumaasturikuskeille

Olin viime viikolla kuuntelemassa Kepan ilmastonmuutosseminaaria enkä ymmärtänyt paljoakaan. Paitsi sen, että ilmastonmuutoksen ja ilmastomuutospolitiikan ymmärtäminen vaatii melkoista perehtymistä. Ja sen, että ilmastonmuutoksesta selviämiseen tarvitaan paljon rahaa, jotta siihen voidaan sopeutua. Siis sopeutumisrahaa, mutta mitä varten ja kenelle?

Kävin Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen (Kepa) seminaarissa etsimässä ymmärrystä siihen, onko tavallisella kuluttajalla mahdollisuuksia vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Vaikka tämä ei luonnollisesti ollut seminaarin pääaihe, en lähtenyt tyhjin käsin. Lisäksi tajusin, kenen sopeuttamiseen tässä pitäisi keskittyä: meille pahimmille saastuttajille, länsimaisille kerskakuluttajille.

Näin ilmastonmuutokseen sopeudutaan rahalla

Onnistuin yllättymään, miten paljon ilmastonmuutoksen hillinnässä on kyse rahasta (enkä usko, että se johtui vain seminaarin kehitysmaanäkökulmasta). Mekin keskustelimme monista eri miljardimääräisistä rahastoista, erilaisista ilmastoveroista ja päästökaupasta. Esimerkiksi vastikään Helsingissä keskustellulla globaalilla päästöverolla voitaisiin kerätä noin 700 miljardia euroa vuodessa.

Minun oli pakko kysyä, että mitä sillä rahalla tässä kaikessa oikein tehdään? (Tässä kohtaa minulle vähän naureskeltiin. Silloin vähän mietin, haluanko edes perehtyä asiaan kunnolla - mitä jos en sitten enää osaakaan esittää tyhmiä kysymyksiä?). Miten rahan avulla hillitään ilmastonmuutosta tai sopeudutaan siihen? Henkilökohtaisella tasollahan rahan määrä suhteessa ilmastoon menee juuri päin vastoin: mitä vähemmän rahaa, sitä vähemmän pystyn kuluttamaan ja saastuttamaan. 

Kukaan paikalla olleista ei osannut kertoa, mistä sopeutumisrahastoissa ja -rahassa voisi täsmällisesti ottaen olla kyse. Sain kuitenkin vastaukseksi pari pientä, konkreettista esimerkkiä:  

• Rahalla voidaan auttaa vaikka afrikkalaista maanviljelijää rakentamaan uusi kastelujärjestelmä poikkeuksellisesta kuivuudesta kärsivällä alueella.
• Tai sitä voidaan käyttää Suomessa uusista, rajuista myrskyistä toipumiseen.

Toisin sanoen sopeudutaan ilmaston lämpenemisen aiheuttamiin uudenlaisiin sääilmiöihin. Yksi seminaariosallistuja oli sitä mieltä, että sopeuttamalla hyväksytään samalla se, että ilmastonmuutos tapahtuu, ja se on hyvin, hyvin paha. 

Seminaarissa alustanut Attacin puheenjohtaja Mikko Sauli sanoi, että jos hän saisi päättää, rahaa laitettaisiin energiaa ja muuten ympäristöä säästävän tekniikan julkiseen kehittämiseen - siis niin, että syntynyttä tekniikkaa saisivat hyödyntää kaikki, eikä sitä voisi esimerkiksi patentoida. Mutta miten tällaista toimintaa ja tulosten hyödyntämistä koordinoidaan kansainvälisesti? Monissa maissa jo korvamerkityt verotkin on vieras käsite.

Hyvä kysymys: miten sopeutumisrahaa ylipäätään koordinoidaan kansainvälisesti? Ja kuka päättää, miten paljon ja minkälaiseen "kehitykseen" kehitysmaiden ihmisillä on oikeus suhteessa siihen, että tuo "kehitys" yleensä myös lämmittää ilmastoa?

Minusta sopeutumisrahalla olisi muutakin hyödyllistä käyttöä. Kuten se, että me länsimaalaiset sopeutuisimme uusiin, kestävämpiin elintapoihin. Jos on esimerkiksi ikänsä ajanut kaikkialle katumaasturilla, kyllähän se vaatii aikamoista sopeutumista, asennemuutosta ja ihan käytännön koulutusta, että oppii käyttämään metroa tai bussia. Kaikenmaailman lippuja ja nappuloita ja portaita sun muita. Puhumattakaan niistä muista ihmisistä! 

Mutta miten iso vaikutus asennemuutoksella voisikaan olla! Sijoitus kaikkialle autoilevien metronkäyttökoulutukseen maksaisi itsensä taatusti takaisin.

Kärsivällisyyttä ja Kiinan ja Jenkkien hyvää tahtoa

Opin jotain muutakin mm. siitä, mistä ilmastonmuutoksen hillitseminen on kiinni:

• Ilmastonmuutosta koskeva politiikka on melkein yhtä mutkikasta ja ennalta-arvaamatonta kuin itse asia. On mielestäni kuitenkin tärkeämpää ymmärtää, miten ilmastonmuutokseen voi vaikuttaa kuin ymmärtää itse muutosta. Ilmastonmuutos on jo täällä!
• Suomalaisten on poikkeuksellisen helppo vaikuttaa poliitikoihin. Kun kommunikointi on epämuodollista ja ihmisiä on vähän, kontaktia on mahdollista ottaa hyvin suoraan. 
• On epätodennäköistä, että monien maiden välisillä sopimuksilla saataisiin ilmastopolitiikassa paljoakaan aikaan. Tärkeintä on se, mitä eniten saastuttavien Yhdysvaltojen ja Kiinan sisäpolitiikassa tapahtuu: kuka on seuraava jenkkien presidentti ja onko USA:n kongressissa tulevaisuudessa demokraatti- vai republikaanienemmistö? Mitä Kiinan seuraavaan viisivuotissuunitelmaan (v. 2016-20) kirjataan?
• Maailman talous- ja työllisyystilanteet vaikuttavat paljon: jos taloudessa on kriisi, ilmasto abstraktimpana ja pidempiaikaisena kysymyksenä jää jalkoihin. 
• Mihin ilmastonmuutoksen hillinnässä oikeasti pitäisi pyrkiä ja riittääkö se, että yritämme pysyä kahden asteen lämpenemisessä? Näihin saatamme saada uusia vastauksia, kun IPCC julkaisee seuraavan eli viidennen jättiraporttinsa v. 2013-14.
• Valtiot ajavat ensisijaisesti omia taloudellisia intressejään. Yhteinen ilmastopolitiikka vaatii epäitsekkyyttä ja järkyttävän paljon pitkäjänteisyyttä.
• Myös kuluttamalla ja kuluttamatta jättämällä voi edelleen vaikuttaa.

Kepan seminaarin aiheita olivat mm. kehitysmaiden rooli ja vaikutusmahdollisuudet kansainvälisessä ilmastopolitiikassa sekä se, että mitä viime joulukuisesta Cancúnin ilmastokokouksessa päätettiin. 

Kuva: Wikimedia Commons/Konstantin

Comments

[See]

Tässä lisäpureskeltavaa: mitä voidaan tehdä, mitä se maksaa, mihin sillä päästään - ja kuka saa päästää, ja kuka ei: http://daily.sightline.org/daily_score/archive/2010/04/10/the-way-to-carbon-neutrality

[annapieni]

Tuo 'mitä sillä rahalla sitten tehdään'- kysymys oli kyllä erittäin hyvä, jos siihen oli noin vaikea vastata. Naureskelijoilta taas osoittaa jonkin sortin leijumista asialle naureskelu, kun kysymys koski kuitenkin aika oleellista asiaa?

Käsittääkseni isoin asia, joka pitäisi tehdä on kompromissien tekemisen lopettaminen.

Ympäristöasiat tuntuu olevan niin suuria, että kun niihin perehtyy ja niistä lukee, meinaa iskeä hirmuinen ahdistus. Kun luin pari vuotta sitten maantiedon kirjoituksiin ja siinä samalla ympäristöekologiaa ja biologiassa mm. geenimuuntelusta, olin jatkuvasti hirveässä kriisissä, koska kaikki oli niin huonosti! :'D

Monet on varmaan lukeneetkin Ympäristöatlaksen (le monden kirjoituksista koottu) jossa oli maailman ympäristöongelmia ja ratkaisuja niihin (tullut ulos käsittääkseni 2008). Yksi aukeama, yksi ongelma/ratkaisu. Se oli selkokielinen, helposti ymmärrettävä paketti. On pitänyt ostaa se maailmanpolitiikka-atlaskin, ehkä se lisäisi ymmärrystä maailman menosta..