Prinsessa ja puoli kettua
Hertta PäivärintaRuotsissa kuhistaan, vihastuksesta ja ihastuksesta. Tämän talven muoti-ilmiö Tukholman kaduilla ovat oikeilla turkistupsuilla somistetut villamyssyt. Myssyvillityksen nosti kansansuosioon kruununprinsessa Vickan, joka aiemmin tunnettiin turkisten vastustajana. Yksi tupsu Vickanin päässä ei ole pikkujuttu, sillä tuhannet seuraavat häntä tyyli-ikoninaan.
Eläinaktivistit älähtivät, kun kruununprinsessa Victoria Madeleinen ja Silvian ohella näyttäytyi julkisuudessa päässään myssy, jossa oli siniketusta tehty tupsu. Oli valinta sitten ajattelemattomuutta tai tahallista, kyseessä ei ole ihan pikkujuttu.
Vickan on tyyli-ikoni. Ja nyt ruotsalaisissa muotiblogeissa hehkutetaan turkismyssyä talven tärkeimpänä asusteena. Olen myös Helsingin katukuvassa törmännyt muutamiin.
Julkisuuden henkilöillä ja muilla trendsettereillä on erityisen suuri vastuu siinä, mitä laittaa päällensä, koska heidän esimerkkiään seurataan. Sen jälkeen, kun Vickan laittoi kettua kuuppaan, ovat Ruotsin eläinaktivistit sitä mieltä, että muotiesikuva on tehnyt vastuuttoman virheen. Varsinkin kun hän on aikaisemmin profiloitunut turkisten vastustajana.
Puolustajat vetoavat tupsun pieneen kokoon, mutta se ei ole kovin loogista: ei sitä pientäkään turkispalaa eläimestä saa tappamatta irti tuskaisen häkkielämän päätteeksi. Sitä paitsi turkistupsu on erityisen kyseenalainen kapistus sen vuoksi, ettei sillä ole muuta funktiota kuin olla somisteena. Minulle se on viesti lähinnä välinpitämättömyydestä ja turhamaisuudesta.
Suomessakin turkistarhaus on taas noussut kuumaksi puheenaiheeksi. Keskustelu sai uutta pontta, kun MTV3:n 45 minuuttia -ohjelmassa julkaistiin viime viikolla Oikeutta Eläimille -yhdistyksen uutta ja järkyttävää kuvamateriaalia ns. sertifoiduiltakin tarhoilta.
Mielestäni turkiseläinten kasvatusta on sivistyneessä yhteiskunnassa mahdotonta perustella tänä päivänä mitenkään. On tarpeetonta ja sydämetöntä eläinrääkkäystä ostaa turkistuotteita, kun jokainen kuluttaja on nähnyt järkyttävät kuvat vammautuneiden eläinten tuskaisesta elämästä pienessä häkissä.
Entä teko- ja vintage-turkis?
Myös keskustelu tekoturkisten ja vintage-turkisten käytöstä heräsi eloon turkiskohun kylkiäisenä. Itse hyväksyn tekoturkiksen, koska sitä ei valmisteta rääkkäämällä eläimiä. Kierrätysfriikkinä vintage-turkiksen olemassaolo pohdituttaa enemmän. Pidettiinko isoäidin aikaan eläimiä paremmin? Mistä asiaan vihkiytymätön tietää, mitä eläintä turkistuotteessa on? Kun eläimen kallisarvoinen turkki on jo riistetty, tuntuu jotenkin turhalta ja epäekologiselta jättää se käyttämättä. Ymmärrän, että turkiksen käyttö voi tuntua liian irvokkaalta ajatukselta ylipäätään, mutta jotenkin nämä kallisarvoiset turkit pitäisi hyötykäyttää. Vai?
Onko teidän mielestänne teko- ja vintage-turkisten käyttö eettisesti väärin? Antavatko ne väärän vaikutelman siitä, että kaikki turkikset ovat ok?
Jos turkistarhaus nostaa verenpainetta, Helsingissä on mahdollista osallistua turkistarhausta vastustavaan mielenosoitukseen huomenna keskiviikkona ja Tampereella ensi viikolla.
KUVAT: Aftonbladet, Kissies
Katso myös Yle Areenassa: Pohjanmaan uutiset: Tarhaajien etujärjestö kokoontui kriisitunnelmissa etsimään seltyksiä järkyttäville nettikuville
Reader Comments (6)
Minusta kaikenlaisten turkisten käyttö on yksinkertaisesti turhaa. Ja kyllä, myös käytetty tai "vintage" antaa tiettyä kuvaa käyttäjästään.
Mitä tyylikkyyteen tai muotiin tulee, "tyyli-ikoni" näyttää lähinnä surkuhupaisalta karvapallo päässään. Turkki on kaunis, turkis ruma.
Ei turkisten käyttö ole turhaa. Yksi ekologisimmista vaihtoehdoista talvivaatteeksi. Tietysti tuossa Victorian tapauksessa ei ole lämpimyydestä kyse. Missä ovat vertailulaskelmat hiilijalanjäljestä ja muista ympäristövaikutuksista, jossa verrataan tekokuituja, esim. Thinsulate ja muut vastaavat, verrattuna luonnonkuituihin, mukaanlukien nahka ja turkis?
Väitän, että tekokuidut ovat ympäristövaikutuksiltaan aika kammottavia, jos koko elinkaari ja käyttöikä otetaan huomioon.
Olen työkseni pohtinut joskus tätäkin, ja tulin siihen tulokseen että vanhan turkin käyttäminen on eettisesti ok, sillä se varmistaa sen että tuote tulee käytettyä loppuun. Turkiksen käyttämättä jättäminen olisi tuhlausta. Tämän vuoksi ei pitäisikään heti tuomita ihmistä jonka päällä näkyy turkki- emmehän voi varmasti tietää, mistä se on peräisin.
Mutta kuten huomasitkin, asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Olet nähdäkseni oikeassa siinä että turkiksen (myös aidon näköisen tekoturkin) käyttämisen voi myös nähdä turkisten hyväksyntänä. Samalla tulee lisänneeksi turkisten näkyvyyttä katukuvassa, mikä on sekin turkismyönteinen signaali. Minustakin "turkis näyttää hyvältä ja niitä käyttävä ihminen on tyylikäs" on joka tapauksessa moraalisesti arveluttava viesti. Mummon vintiltä löytyneen turkiksen käyttö on eri asia kuin turkisvaatteen etsiminen vintagena vain siksi että voisi pukeutua "eettisesti turkikseen". Se on itsepetosta, koska pohjimmiltaan ihminen haluaa silloin käyttää turkista koska pitää sitä hyvännäköisenä tms. Korostan kuitenkin, että vintageturkin ostaminen ei ole suoranaisesti epäeettistä, vaan jos turkki on pakko saada, käytetyn hankkiminen on paras vaihtoehto. Kaikille esteettisten mieltymysten muuttaminen tai muodin seuraamisesta luopuminen ei ole yhtä helppoa, joten eettisen arvioinninkin pitää olla vähän monisävyisempää kuin on ok/ ei ole ok- ajattelu.
Itse tekisin niin, että jos joku haluaisi lahjoittaa minulle turkisvaatteen, ottaisin sen vastaan mutta tekisin siitä sellaisia vaatteita joista ei ainakaan kilometrin päähän näe että kyseessä on turkisvaate- eli käyttäisin sen turkisvuorattujen vaatteiden raaka-aineeksi.
Niin, ja olen kanssasi samaa mieltä siitä että kaikkein epäeettisin tapa käyttää turkista on sen käyttö somisteena. Kuollut eläin ei tee vaatteesta somempaa.
Hyvä kysymys on myös, mitä turkiksia käyttävä ihminen haluaa teollaan viestiä, ja onko se viesti sellainen jonka todella haluaisi lähettää.
Saara, filosofi
Saaran kommentti oli musta aika hyvä. ihanaa, kun joku osaa ja viitsii ajatella asiaa noin monitahoisesti.
kirjoitin tästä jo Pupulandian puolelle, mutta kerronpa täälläkin (ja lainaan stilisoiden, koska olen laiska ja itsekriittinen):
se, olisko ne turkikset parempi kasata kaatopaikalle, on kyllä vaikea kysymys.
mietin tätä aika pitkään kun jonkun aikaa toimin emäntänä elefantin jalalle, josta oli tehty tuoli. joku entisen poikaystäväni isoisoisä oli itse käynyt metsästämässä ronsun aikana, jolloin se oli vielä ok, ja kun em. eksä lähti ulkomaille opiskelemaan, tarjosin jalalle kodin vähän aikaa. se oli jotenkin sympaattisen kammottava esine; mitä sellaiselle VOI tehdä?
monen mielestä kuollut elefantti sisustusratkaisuna on varmaan jokseenkin kuvottava, mutta onko kuollut kettu vaatteena todella paljon parempi?
ei, mulla ei oo hyvää ratkaisua aiheeseen kuollut vintage-eläin, mutta en olisi silti kulkenut kovin ylpeänä fantinjalan kanssa missään. (vaikea sitä oli kyllä kantaakin.)
voiko tätä asiaa ylipäänsä peilata elefantinjalan kautta? onko se enemmän tai vähemmän ok? useimmat kommentit, joita sain, olivat jokseenkin kauhistelevia. kommentoiko jengi vintageturkiksia kaverilleen päin naamaa ihan samaan sävyyn? en tiijä. vaikea juttu.
Turkis. hmm... Oma isoäitini oli aikoinaan turkisliikkeessä töissä ompelijana ja muutama rytky on meidänkin sukuun tätä kautta periytynyt. En näkisi niiden käyttämistä ongelmana, mutta kun ne ovat niin hirmuisen rumia! Ja liian isojakin vielä..
Itse hyväksyn kyllä vanhan turkis-tuotteen käytön, mutta kuten aikaisemmissakin kommenteissa on todettu, on sekin hieman niin ja näin. Annanko ympäristölleni merkin siitä että turkis on ok, jos käytän sitä? Edes tekona tai vintagena?
Itse hyväksyn vintage-turkisten käytön. Niiden heittäminen kaatopaikalle on turhaa ja tuhlailevaa, kun kuitenkin on ihmisiä jotka turkkia haluavat käyttää ja turkis on kieltämättä erittäin lämmin materiaali.
En myöskään aivan suoralta kädeltä tuomitse turkista vaatteena. Turkisten käyttäjissä nykysin ärsyttää vain heidän tukensa julmalle teollisuudelle, jonka mielestä on oikein kasvattaa eläimiä ahtaissa häkeissä. Mutta aivan kuten ruokavalionikin puolesta en näe riistaa epäeettisenä vaihtoehtona, en välttämättä pitäisi eettisesti (oikeasti eettisesti, ei nykyisten pilipali-sertifikaattien mukaisesti) kasvatettua turkista pahana. Eettiset turkikset vain tuppaavat käymään liian kalliiksi tuottajille, jolloin tarhaus yleensä loppuu (näin oli käynyt jossain maassa, en vain muista missä).
Mitä tulee nykyisten turkisten ekologisuuteen, en noin helposti menisi väittämään niitä ekologiseksi vaihtoehdoksi talvivaatteeseen. Tarhoilta tulee paljon kuonaa, joka saastuttaa vesiä siinä missä maatalouskin. Samaten turkisten parkitseminen tarvitsee vahvoja kemikaaleja ja lennätys ympäri maailmaa aiheuttaa kasvihuonepäästöjä. Tosin voin kyllä hyvin uskoa turkiksen kokonaishiilijalanjälken jäävän alle keinokuitumateriaalien.