Soija - herkkua vai myrkkyä?
Terhi UpolaMyönnän. Olen ollut ennakkoluuloinen soijaa ja soijatuotteita kohtaan. Vaikka syönkin varsin kasvispainotteisesti ja olen ollut välillä vuosia syömättä lainkaan lihaa, olen syönyt soijaa hyvin vähän. Ensinnäkään, en ole kaivannut lihan koostumusta, jota soijalla usein korvataan. Toisekseen, en ole oppinut erityisesti rakastamaan soijan makua. Ehkä ongelma on vain se, että en ole koskaan saanut erityisen hyvänmakuista soijaruokaa, joten en ole vaivautunut opettelemaan sen valmistamista.
Olen päättänyt antaa soijalle mahdollisuuden ja yritän nyt punnita sen hyvät ja huonot puolet puolueettomasti.
Ennakkoluuloni ovat liittyneet soijassa kaikkeen:
-
Soijan terveysvaikutukset ovat kiistanalaiset. Joidenkin lähteiden mukaan soija aiheuttaa esimerkiksi ei-toivottuja sivuvaikutuksia miehille, kuten rintojen kasvua. Kuulostaa pelottavalta.
-
Soijan ympäristövaikutukset mietityttävät: kannattaako soijaa raahata Suomeen maapallon toiselta puolelta?
-
Sekä soijarouheen että tofun ominaismaku on ruoassa usein hallitseva, enkä osaa kokata siitä maukasta ruokaa.
Soijan ympäristö- ja terveysvaikutuksiin kannattaa ainakin gallupimme mukaan perehtyä, sillä Uuden Mustan lukijoista peräti 49 prosenttia syö kyselymme mukaan soijaa vähintään kerran viikossa ja 71 prosenttia ylipäätään syö soijaa, mikä on taatusti enemmän kuin Suomessa keskimäärin. Eikä nyt puhuta Kikkoman-kastikkeesta.
1. Terveysvaikutukset
Aloitan haastavimmasta eli terveysvaikutuksista. Ravintoasiantuntija Juhana Harju tekee ison eron perinteisten aasialaisten soijatuotteiden, kuten tofun sekä länsimaissa kehitettyjen rouheiden ja maitojen välille: Harjun mielestä soija on terveellistä ainoastaan perinteisessä aasialaisessa muodossa, esimerkiksi tofuna.
Harju katsoo, että tofua, tempeä ja nattoa voi syödä rajoituksetta, mutta soijarouhetta tai -suikaleita ei mielellään lainkaan. Jälkimmäiset ovat teksturoitua soijaproteiinia, jonka käytöstä Harvardin yliopisto varoittaa, ja hän luottaa tässä asiassa heidän tutkimuksiin perustuviin näkemyksiinsä. Tulokset eivät ole yksiselitteisiä tai aukottomia, mutta niiden perusteella hän katsoo parhaaksi mieluummin olla käyttämättä näitä prosessoituja tuotteita. Lisäksi harvardilaiset suosittelevat soijan käyttöä korkeintaan 2-4 kertaa viikossa. Harju arvelee ohjeistuksen olevan varman päälle, eikä niissä tehdä eroa perinteisesti valmistetun ja teksturoidun soijan välille.
Teksturoinnissa soijasta vähennetään ainakin rasvaa ja kuituja, jolloin proteiinipitoisuus kasvaa. Soijarouhe on siis hyvinkin proteiinipitoista, mutta soijamaito ja tofu eivät niinkään.
Eri soijatuotteiden proteiinipitoisuuksia:
- Soijarouhe 38,5 %
- Soijajauhe 45,3 %
- Tofu 7,8 %
- Tofu Hempnut 19,5 %
- Soijamaito 3,6 %
- Soijakerma 1,8 %
(Lähde: Fineli ja Tofu Hempnutin kohdalla Soya)
Vertailun vuoksi: eri lihojen ja esimerkiksi hernerouheen valkuaisainepitoisuus liikkuu 20 prosentin molemmin puolin.
Harju itse suosittelee eri kansainvälisiin tutkimuksiin perustuen soijaa avuksi vaihdevuosioireisiin ja esimerkiksi osteoporoosin ehkäisyyn. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei pidä ns. kasviestrogeenien vaikutusta niin tärkeinä.
Länsimaissa käytettyjä soijamaitoja, -kermoja ja jugurtteja Harju pitää terveyden kannalta neutraaleina: niitä voi huoletta käyttää, mutta niissä ei ole samoja hyviä terveysvaikutuksia kuten esimerkiksi tofussa.
Millä perusteella Harju sitten pitää soijaa terveysruokana? Kiinalaisissa ja japanilaisissa seurantatutkimuksissa on paljon näyttöä perinteisten soijatuotteiden myönteisistä terveysvaikutuksista. Näissä soija näyttää olevan sitä hyödyllisempää terveydelle, mitä enemmän sitä syödään (Ks. esim. tämä). Lisäksi esimerkiksi Japanin Okinawalla, missä soijaa syödään kaksinkertainen määrä muuhun maahan verrattuna, eletään keskimäärin pidempään kuin muualla maailmassa.
Soijan isoflavoneilla on Harjun mukaan myönteisiä estrogeenin kaltaisia vaikutuksia, mutta ilman tuon hormonin kielteisiä vaikutuksia. Itseasiassa viime (Life Extension) ja sitä edellisenä vuonna (Jama) on julkaistu tutkimuksia, joiden mukaan soijan terveysvaikutukset ovat suuremmat kuin aiemmin on uskottu. Life Extension Magazinen artikkelin mukaan soija ehkäisee sydän- ja verisuonitauteja, mm. rinta- ja eturauhassyöpää sekä liikalihavuuteen liittyviä komplikaatioita kuten diabetestä. (Huom. Life Extension ei ole mikään tiedelehti, vaikka Harju siihen nojaakin. Jama-lehti, jossa julkaistiin tulokset soijan vaikutuksesta rintasyövän ehkäisyssä 2009, sen sijaan on). Soija tosiaan saattaa laskea miesten testosteronin tasoa, mutta sillä on myönteisiäkin vaikutuksia, kuten tuo eturauhassyöpäriskin aleneminen.
Soijan syönti yhdistetään usein myös kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta esimerkiksi Suomen kilpirauhasliitto ei anna mitään soijaan liittyvää ohjeistusta, kertoo järjestöpäällikkö Asta Tirronen. Sen sijaan eräs Kemikaalicocktailin lukija kertoo, että lääkäri oli suositellut hänelle soijatuotteista luopumista, kun hänellä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta.
Harju itse syö soijaa tofun lisäksi japanilaisena nattona, eli ”pakastettuina limaisina soijapapuina”, joita saa Suomessa ainoastaan helsinkiläisestä Tokyokan-kaupasta. Natossa on paljon K2-vitamiinia, joka ehkäisee Harjun mukaan tehokkaasti verisuonten kalkkeutumista.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Soijaan suhtaudutaan hyvin erilailla lännessä ja idässä, ja myös käytetyt soijatuotteet ovat niissä erilaisia. Myös muut olosuhteet ja ruokavaliot vaihtelevat paljon; esimerkiksi lännessä soija on usein vegaanien ruokaa, joten syöjät ovat muutenkin elintavoiltaan ja ruokatottumuksiltaan erilaisia kuin keskiverto länsimaalainen. Sitä paitsi eri asiantuntijat ovat eri mieltä ja toiset vetävät suoraviivaisempia johtopäätöksiä kuin toiset.
Ainakaan mitään yksiselitteistä johtopäätöstä ei voi vetää. Kohtuus kaikessa. Kyllähän liha ja vehnäjauhotkin ovat vaarallisia, jos niitä syö liikaa.
2. Soijan ympäristövaikutukset
Soijan kielteisillä ympäristövaikutuksilla tarkoitan lähinnä sitä, että soija ei kasva Suomen oloissa, ja se pitää roudata tänne melko kaukaa. Eikö olisi siis fiksumpaa syödä jotain kotimaista palkokasvia?
Täytyy myöntää, että tämä on vähän naurettava argumentti. Soijaa syödään kuitenkin yleensä lihan korvikkeena, ja lihaan verrattuna soijan hiilijalanjälki on mitätön.
Harjun mielestä soijan ympäristövaikutuksia ei kannata verrata kotimaisiin kasviproteiinilähteisiin, koska ”kasvissyöjä syö ehkä yhtenä päivänä härkäpapua, toisena hernettä ja kolmantena soijaa”.
Soya Oy:n teettämien laskelmien mukaan naudanlihan hiilijalanjälki on pahimmillaan jopa 15-kertainen soijan vastaavaan verrattuna:
(Lähde: Soya oy; Ilmastodieetti-laskurin arvot ovat suunnilleen samat, PDF)
Kuljetuksesta laivalla ei siis tule kovinkaan isoa hiilijalanjälkeä lihantuotantoon verrattuna. Kyllähän minä syön kaikenlaista muutakin maapallon toiselta puolelta roudattua, joten tämä ei ainakaan ole pätevä syy soijan torjumiseen.
3. Maku
Menen purkamaan makuun liittyviä ennakkoluuloani tofunvalmistaja Soya Oy:n promotilaisuuteen, jossa tarjotaan tofulounas. Sen valmistaa Lihansyöjät-ohjelmasta ”tuttu” kokki Janne Pekkala. Pekkala tekee nyt vegaaniversion, kotona testatessaan hän lisäsi (tähänkin) ruokaan pekonia.
Pekkala leivittää tofupalat kauraleseissä, mikä on minun makuuni vähän liian puuroista. Itse tofu leivityksen alla maistuu kuitenkin melko hyvältä. Omaan makuuni niissä saisi olla kyllä enemmänkin marinadia. Pehmeästä tofusta valmistettu jälkiruoka muistuttaa mustikkalassia tai maustettua smoothieta, ja on aivan loistavaa.
Soyalla on uusi tuote, jossa tofuun on sekoitettu 15 prosenttia hampunsiemeniä, nimeltään Tofu Hempnut. Soyan toimitusjohtajan Stig Westerlundin mukaan siihen on syynsä, etteivät he valmista hefua, joka olisi tehty kokonaan hampusta (lukijamme ihmetteli valmiin hefun puuttumista kaupoista hernerouhejutun yhteydessä): sataprosenttinen hefu olisi liian raskasta ja energiapitoista. Ilmeisesti sen kilohinta nousisi myös sellaiseksi, että sitä olisi vaikea myydä. Kaikkea kokeiltiin, ja lopulta päädyttiin 15 prosentin osuuteen.
Hempnut maistuu sellaisenaan varsin neutraalilta, eikä ollenkaan tyypilliseltä tofulta, mutta ei mielestäni kovin pähkinäiseltäkään. Öljyssä paistettuna se on varsin herkullinen. Toistaiseksi tätä uutuustuotetta saa vain ekokaupoista.
Soijarouheesta olenkin kokannut ruokaa viime aikoina, esimerkiksi makaronilaatikkoa. Mutta mielestäni rouhe toimii parhaiten, kun maun saa peitettyä mahdollisimman tehokkaasti joko marinadilla tai sitten ruoan muilla raaka-aineilla ja mausteilla.
Summa summarum
Soija on ilmeisen kiinnostava aihe terveysmielessä ja aion seurata keskustelua jatkossakin. Ennakkoluulojani varsinkin soijasuikaleita kohtaan on kyllä tämän perusteella vaikea saada purettua. Tofuennakkoluuloistani sen sijaan pääsin, ja se on pitkälti myös uusien makukokemusten ansiota.
Seuraavaksi laitan ruokaa tofusta ja testaan tuotokset työtovereillani. Lue huomenna, miten murkinat onnistuivat!
Kuvat: Pääkuva Flickr/Norwichnuts, muut Terhi.
Reader Comments (16)
Soijan proteiinimäärä riippuu paljon sen kiinteydestä. Jälkiruokiin tarkoitetussa pehmeässä tofussa ei ole paljon proteiinia, mutta suolaisiin ruokiin käytetään tofuja, joiden proteiinipitoisuus on korkeampi kuin Fineli ilmoittaa. Esimerkiksi S-marketista ostamani Alpro-tofun proteiinipitoisuus on 12,5 prosenttia ja Soya Oy:n tofun 16,5 prosenttia. Jälkimmäinen on valmistajalta saamani tiedon mukaan analysoitu määrä.
Vertailtaessa tofun proteiinimäärää soijasuikaleisiin ja -rouheeseen tulisi ottaa huomioon se, että jälkimmäisten proteiinimäärä on käsittääkseni mitattu kuivasta tuotteesta. Kun se valmistetaan ruoaksi, se imee vettä ja suhteellinen proteiinimäärä laskee.
Toi Soyan Hempnut tofu kuulostaa hyvältä, haluisin kokeilla. Osaako kukaan sanoa vähän tarkemmin (kuin 'ekokaupoista'), että mistä sitä sais ostettua?
Soijasta tiivistelmä täällä:
http://www.aitoterveys.fi/Soija---ongelmaruoka.php
Meillä syödään tofua melko usein. Kehittelen reseptejä sen mukaan mitä tarvikkeita on saatavilla. Viimeisin löytyy http://tofujasitruunaruoho.blogspot.com/2011/02/meri-maistuu-tofussa.html
Minä haluaisin ottaa esille sademetsäaspektin kanssa, vaikka tässäkin artikkelissa todetaan, että ihmisten ruuaksi soijanviljelystä päätyy murto-osa:
http://www.wwf.fi/ymparisto/metsat/sademetsat/soija.html
Olen vähän skeptinen soijan suhteen, ja tämä syy on myös yksi niistä. En välitä mausta ja sitten vielä tuon toisen puoliskoni miehisyyttäkin haluaisin varjella ;)
Juuston osalta hiilipäästöjen vertailu on osittain vääristynyt. Juustoa nautitaan yleensä päivän aikana luokkaa kymenes-osa verrattuna lihaan tai kalaan tai kasviksiin .
Lisäksi pohjoisilla alueilla missä vain ruoho kasvaa niin laiduntaminen osana ravintoketjua on aivan luonnollinen tapa sopeutua ekosysteemiin. Siksi tiivisravinteisia maitotuotteita on syytä käyttää lähiruokana siellä missä kasvuolosuhteet ovat äärirajoilla ...Tiibetissä koko ravinnon perusta on kivikkoisilla vuorenrinteillä laidunnettava jakkinauta ja siitä saatava maito.
Itsekin välttelen soijarouhetuotteita maun ja epäselvien terveysvaikutusten takia, mutta miso, tofu ja tempeh ovat herkkua ja meillä säännöllisessä käytössä. Jos haluaa tietää, millaista tofu voi parhaimmillaan olla, suosittelen maistamaan vaikka currytofua New Bamboo Centerissä Kampissa - symppis ja edullinen paikka. Meidän lempitempeh valmistuu seuraavasti: tempeh paloiksi ja vartin höyrytys, sitten paistetaan sipulin ja sienten kanssa kookosrasvassa ja -maidossa. Mausteeksi sitruunamehua, mustapippuria ja soijakastiketta.
Nattoa saa myös Hakaniemestä ainakin yhdestä Aasia-kaupasta, nimeä en muista, taitaa olla 2. linjalla. Itse olen ostanut nattoa sieltä. Mahtaisiko olla edullisempaa kuin Tokyokanissa, se on kalliin paikan maineessa?
”On varmaa, ettei soija vaikuta miehissä testosteroniin tai estrogeeniin”
Näin sanotaan artikkelissa ”Soy and your testosterone”, joka julkaistiin 27.2.2010 aikakauslehdessä ”Iron man magazine”. Kirjoittajaa Jerry Brainumia kuvataan ”harjoittelun ja ravitsemuksen tutkijaksi”. Artikkelin lähtökohtana on meta-analyysi (aikaisempien tutkimuksien vartailu). ”Soijaa pitäisi syödä kuormallinen, jotta se vaikuttaisi estrogeenin tavoin”.
Tästä artikkelista päätellen on syytä edelleen pitää soijaa hyvänä ravintona: 1. parantaa aivojen toimintaa, 2. vähentää stressihormoni kortisolia, 3. vähentää keskivartalorasvaa.
Jutusta ei mielestäni käy ilmi se, mitä "myrkyllistä" tai haitallista soijarouheessa ja vastaavan kaltaisissa tuotteissa voi on. Asia kiinnostaa. Olen kuullut, että soijamaito ja tofukaan eivät olisi terveellisiä soijatuotteita. Pitääkö paikkaansa?
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. "mutta soijarouhetta tai -suikaleita ei mielellään lainkaan. Jälkimmäiset ovat teksturoitua soijaproteiinia, jonka käytöstä Harvardin yliopisto varoittaa, ja hän luottaa tässä asiassa heidän tutkimuksiin perustuviin näkemyksiinsä."
Yritin lueskella tutkimusta läpi, mutta en löytänyt sieltä varsinaisia jyrkkiä varoituksia. Tämä oli jyrkin kohta:
"Eat soy in moderation. Soybeans, tofu, and other soy-based foods are an excellent alternative to red meat. But don't go overboard. Two to four servings a week is a good target. And stay away from supplements that contain concentrated soy protein or soy extracts, such as isoflavones."
Ja jos tuossa supplementeilla tarkoitetaan teksturoitua tofua, niin siitä olisi kiinnostavaa kuulla enemmän.
On huvittavaa, kuinka jotkut lihansyöjät boikotoivat ja paheksuvat soijatuotteita juuri sademetsä- ja kuljetusmatkasyiden vuoksi. Lihaa syömällä tukee sitä sademetsiä tuhoavaa soijanviljelyä erittäin runsaasti. Suoraan ihmisravinnoksi käytettynä soijaa ei paljoa kulu, eikä näin ollen tarvittaisi mitään massiivisia plantaaseja sen kasvattamiseksi.
Minuakin kiinnostaisi ne soijan haitat, niitähän ei tässä jutussa oikeastaan edes käsitelty. Lopputulos siis on, että jos syö soijatuotteita 2-4 kertaa viikossa, se on ok, mutta tofua ja tempehiä saa syödä niin paljon kuin haluaa?
Nade, hempnut-tofua saa ainakin Ruohonjuuresta ja Punnitse&säästä-kaupasta, eli varmasti muistakin tämän tyyppisistä kaupoista. En osaa varmasti nimetä muita kuin nuo kaksi.
LeenaK ja ainoa, kiitos hyvänkuuloisista resepteistä; täytyy kokeilla, sillä ostin taas lisää tofua :-)
tapani, ei olekaan helppoa tietää, mihin voi luottaa ja mihin ei. Ja keskenään ristiriitaiset tutkimustuloksetkin voivat olla molemmat oikein, jos koeolosuhteet ovat olleet erilaiset.
Itse ajattelen yleisesti, että parempi olla varovainen ja käyttää kaikkea kohtuudella. Ajattelen, että myös esimerkiksi liha ja valkoinen vehnäjauho ovat ihmiselle haitallisia, varsinkin, jos niitä syö paljon. Aika paljon kyse on myös määristä.
Teksturoinnista ja Harvardista kysyn vielä Harjulta tarkemmin.
- Terhi
Kannattaa syödä hirvenlihaa, poronlihaa, hevosen lihaa sekä suoraan kalastajalta hankittua ja sisävesiltä pyydettyä kalaa.
Soijahan on ihan tappotavaraa.
Myös karjankasvatus- ja elintarviketeollisuuden käyttämä soijarehu aiheuttaa terveys(sairaus-)vaikutuksia ihmisiin.
Kommentti #3:n linkki on aika kiinnostava. Samoin sen kautta löytyvät linkit:
http://www.aitoterveys.fi/Soija---ongelmaruoka.php
http://www.aitoterveys.fi/Soija.php
http://www.naturalnews.com/025513_soy_food_soybeans.html
http://www.guardian.co.uk/news/2006/jul/25/food.foodanddrink/print
http://www.soyonlineservice.co.nz/03summary.htm
Kysyin Harjulta vielä Harvard-lähteestä, joka hänen mukaansa ei ole enää netissä. Tämän enempää lisätietoa mulla ei ole tähän hätään ikävä kyllä antaa, mutta selvittelen ja kerron toki, kun tiedän lisää.
Aku Ankka, olen itsekin perehtynyt jossain määrin noihin esittämiisi sivustoihin, mutta väitteiden perustelut ovat mielestäni melko hataria.
- Terhi