Sekajätteellä sähköä kotiin

Suomi hukkuu roskaan. Olemme kierrättäjinä varsinkin läntiseen Eurooppaan verrattuna surkeita. Kotimaassa kaatopaikalle päätyy lähes puolet jätteistä, kierrätykseen neljäsosa ja kompostoitavaksi vain 12 prosenttia. Länsinaapurissa kaatopaikalle kärrätään prosentti jätteistä, kierrätyksen supermaassa Saksassa kaatopaikalle ei kuskata mitään. Mutta pian kaatopaikkajätettä poltetaan energiaksi myös pääkaupunkiseudulla!

Vaan energiantuotantotaidot antavat meidänkin jätehuollossa ylpeydelle aihetta: Pohjoismaiden suurin kaatopaikka, jätteenlajittelukeskus Ämmässuo, ottaa jätteistä kasvihuonekaasut talteen ja tuottaa niistä energiaa. Itseasiassa, Ämmässuolla tuotetaan nyt jo sähköä ja lämpöä yli omien tarpeiden. Vuoden 2013 loppuun mennessä on tarkoitus saada hyötykäyttöön myös mädätyslaitoksen kaasut. Lisäksi sekajätteellä toimivia voimaloita on Suomessa jo muutamia. Ja pian tehdään roskasäkeistä sähköä myös pääkaupunkiseudulla! Kun jätevoimala aloittaa  toimintansa Vantaalla vuonna 2014, minunkin sekajätesäkkini ovat mukana osallistumassa energiantuotantotalkoisiin.

Biojätteestä energiaa repivä kaatopaikka ja sekajätteellä toimivat voimalat eivät ehkä ole vielä maailmanpelastus, mutta mehevä loikka parempaan suuntaan kuitenkin!

Jäte-energiaa varman päälle

Vantaan energia rakennuttaa Itä-Vantaalle Långmossebergenin alueelle jätevoimalan, joka käyttää polttoaineenaan pääkaupunkiseudun ja Lohjan seudun asukkaiden kotitalouksissa lajittelemaa sekajätettä.  

Mutta kun kaikki eivät kuitenkaan kierrätä, mitä tapahtuu polttamisen aikana puolityhjille lakkapulloille, biojätteille, pattereille ja kännyköiden akuille?

– Jätteen seassa voi olla mitä tahansa. Pelamme siis varman päälle ja poltamme jätteet hieman kuumemmassa kuin olisi pakollista. Lisäksi lisäämme savukaasujen puhdistukseen hieman enemmän kalkkia ja aktiivihiiltä, kertoo voimalan projektijohtaja Kalle Patomeri.

Noin 850 astetta olisi riittävästi lajitellun jätteen polttamiseen, mutta voimalassa jäte palaa varmuuden vuoksi parin tunnin ajan 1000 asteessa. Aktiivihiili suodattaa kaasuista raskasmetalleja ja dioksiineja, kalkilla hillitään rikkiyhdisteitä. Vaikka sekajäte on poltettavana materiaalina epämääräistä, tutkimuksen mukaan pienhiukkaspäästöjen rajoitukset alittuvat suodattimia käyttävissä jätevoimaloissa reilusti.

Menettääkö kierrättäminen merkityksensä?

Jätevoimaloiden vastustajat pelkäävät, että ihmiset lopettavat kierrättämisen kokonaan, kun he kuulevat, että jätteet voidaan joka tapauksessa polttaa. Pelko ei ole täysin aiheeton: jos voimalassa voidaan polttaa kaikki jäte, mitä hyötyä niitä on muka lajitella kotona?

Kotitalousjätteiden lajittelussa on kyse kuitenkin siitä, että ainakin osa jätteistä saataisiin uusiokäyttöön. Patomeri painottaa sitä, että voimala on ratkaisu vain kierrätykseen kelpaamattoman kaatopaikkajätteen loppusijoitukselle, ja lajittelu on edelleen edellytys sille, että jätehuolto toimii myös tulevaisuudessa.

– Jätevoimala on vain yksi osa jätehuoltoa, yksinään se ei ratkaise mitään. Jos ihmiset oppivat kierrättämään lasit, paperit, metallit ja biojätteet, se on hyvä merkki. Ja se on myös voimalan etu, sillä esimerkiksi lasi jää polton jälkeenkin tuhkan sekaan.

Lasi ei ole ainoa polttamiseen sopimaton jäte. Ongelmajäte aiheuttaa turhia päästöjä polton yhteydessä, ja vaikka metallit erotellaan jätteestä magneettien avulla, isot metallikappaleet voivat tukkia voimalan laitteet. Joten itse asiassa kierrätyksen merkitys vain korostuu, kun Ämmässuon kaatopaikalta aletaan rahdata roskaa Vantaan voimalaan.

Etsi kuvasta muovia, paperia, pahvia, puuta ja metallia. Vinkki: Kuvan tunkiolta ei pitäisi löytyä kierrätettäviä materiaaleja lainkaan.

Pienemmät päästöt taivaalle, vähemmän jätettä tunkiolle

Ja sitten se tärkein kysymys: maakaasun, hiilen ja muiden fossiilisten aineiden käyttäminen polttoaineena pistää ennen pitkää ilmaston uusiksi, mutta onko jätteiden polttaminen yhtään parempi vaihtoehto?

On, ja syitä on Patomeren mukaan kaksi:

1. On ekologisempaa polttaa jätteet kuin sijoittaa ne kaatopaikalle.
2. Jätettä poltettaessa säästyy uusiutumattomia luonnonvaroja kuten hiiltä ja öljyä, joita Vantaan Energia polttaa uuden jätevoimalan myötä 30 prosenttia vähemmän. 

Sekajätteestä noin 60 % on uusiutuvaa materiaalia, ja siksi jätteenpolton CO2-päästökerroin on paljon hiilenpolttoa matalampi. Vertailun vuoksi: Jätteenpolton hiilidioksidivertailuluku on 32 g/MJ, hiilen kolme kertaa suurempi eli 95 g/MJ ja turpeen 105 g/MJ. Maakaasunkin luku on 56 g/MJ. Erot ovat selvät.

Vielä energiantuotannon päästöjä tärkeämpää saattaa kuitenkin olla se, että sekajätteelle on mahdollista tehdä jotakin muuta kuin loppusijoittaa se kaatopaikalle odottamaan parempia päiviä. EU:n alueella ovat uusien kaatopaikkojen rakentamisen kriteerit tiukentuneet eivätkä vanhat kaatopaikat vedä loputtomiin. Myös kaatopaikalle sijoitettavan jätteen kelpoisuusvaatimukset ovat kasvaneet.

Toinen mahdollinen keino vähentää lopullista kaatopaikalle päätyvän jätteen määrää olisi tehdä jätteelle ns. mekaanis-biologinen käsittely eli erotella sekajätteestä ensin mekaanisesti kaikki hyötykäyttöön kelpaava ja sen jälkeen käsitellä sekajätteen seasta orgaaninen jäte biologisesti. Menetelmä on kuitenkin kallis ja siksi epärealistinen.

Päästökaupoista jätekauppaan?

Mutta ei niin hyvää jätevoimalasuunnitelmaa, ettei jokin voisi mennä pieleenkin. Jätevoimaloita löytyy tällä hetkellä Riihimäeltä, Turusta ja Kotkasta. Lisää on suunnitteilla. 

Mitä, kun jätevoimaloita on useampia ja jatkuvasti suitsitumpaa sekajätettä ei tuoteta enää tarpeeksi kaikkien voimaloiden käyttöön? Sillä mehän yritämme laskea tuotetun jätteen määrää, yritämmehän? Alkavatko jätevoimalat sitten ostaa jätettä yrityksiltä, jotka kilpailuttavat siitä itselleen hyvän hinnan, vai siirtyvätkö ne shoppaamaan roskaa ulkomailta?

No, toistaiseksi ajat ovat (ainakin Suomessa) vielä kaukana jätekaupoista. Paljon läheisempi jätevoimaloiden toimintaa hidastava tekijä saattaa olla EU:n hiljattain valmistunut jätedirektiivi. Se kun määrää kunnat ensisijaisesti ehkäisemään jätteen syntyä. Sitä, mitä ei voida estää syntymästä, pyritään käyttämään uudelleen ja kierrättämään. Vasta sen jälkeen jätettä saa hyödyntää esimerkiksi  käyttämällä sitä polttoaineena. Poltettavan jätteen prosentuaalinen määrä kaikesta tuotetusta jätteestä ei siis saisi nousta kovin korkeaksi.

Patomeri katsoo kuitenkin tulevaisuuteen luottavaisesti:

- Pääkaupunkiseudun ja Lohjan seudun kotitalousjätteellä ei kukaan tee tällä hetkellä mitään, eikä käsittelylle toistaiseksi ole olemassa muuta realistista vaihtoehtoa, joten ne kannattaa polttaa. Mutta ehkä viidenkymmenen vuoden päästä meillä on jo muitakin ratkaisuja olemassa.

Nyt Vantaalla louhitaan kalliota. Ensi vuonna aloitetaan rakennustyöt ja pystytetään kattilat. Ensitulet on tarkoitus sytyttää maaliskuussa 2014, ja jos hyvin käy, heinäkuussa 2014 meidän omat roskapussimme lämmittävät ja valaisevat pääkaupunkiseutua.

(Kuvat: Linda Lappalainen)