Puhdasta saippuaa pakettiin!
Tuoksuva, kaunis saippuapala on oiva joululahja ystäville. Se on ympäristöystävällinen ja takuuvarmasti tarpeellinen joka kodissa. Jos pikku putiikkien kalliit kilohinnat eivät houkuttele, laita pystyyn oma saippuapaja! Kun pistät ainekset pataan nyt, saat vielä jouluksi kauniit saippuat pakettiin ja bonukseksi tosi puhtaan kattilan.
Entisaikaan saippuan teko saattoi olla työlästä pakkopullaa, mutta nyt saippuan valmistuksesta voi tehdä tuoksuvaa taidetta helposti kotikeittiössäkin. Kotona tehty puhdistautumispötkö kelpaa lahjaksi nirsommallekin luomuilijalle - itse valmistaessa voi varmistaa, ettei saippuassa ole käytetty säilöntäaineita tai esimerkiksi eläinrasvoja. Muun muassa naudasta saatu tali on yleinen aine kaupoissa myytävissä saippuoissa. Lapsiperheiden jouluhitti puolestaan on vauvallekin sopiva kosteuttava kotisaippua.
Lukiossa lintsasin kemian tunneilta minkä ehdin, ja tentin kurssit kirjatentteinä. Mutta sen jälkeen, kun äskettäin seurasin saippuan valmistusta ekotorilla Alicantessa, en ole pystynyt miettimään mitään muuta. Muuta kuin sitä, miten lipeä eli natriumhydroksidi, vesi ja rasva muuttuvat saippuaksi. Saippua ei ole luonnontuote, sillä sitä ei sellaisenaan esiinny luonnossa. Mutta kemiallisesta luonteestaan huolimatta perussaippua on silti varsin ympäristöystävällinen – se hajoaa luontoon vajaassa viikossa.
Oman perhepiirini kodeissa ei tule tänä jouluna saippuasta pulaa. Ensimmäiset saippuat on tarkoitus kääräistä pakettiin jo ensi viikolla. Mutta kunhan saan kerättyä itselleni sopivan kokoelman muotteja – kyllä, niitä ihania naisfiguurin muotoisiakin saa askartelukaupoista! – ja testattua lisää eteerisiä öljyjä ja eri teelajikkeita, aion sinetöidä kotisaippuaksi koko ensi vuoden syntymäpäivälahjat.
Tämä on parhaanlaatuista kemiaa luovalle kotisählälle, joka vaatii ruuan valmistuksen sijaan pysyvämpiä lopputuloksia. Nyt ei ole maulla väliä, vaan tuoksulla ja näöllä!
Mieti, millaista saippuaa haluat tehdä, ja kenelle.
Ohjeita on monenlaisia – toisiin on lisätty enemmän rasvaa tai eteerisiä öljyjä, toisissa käytetään nesteenä veden sijaan esimerkiksi maitoa tai teetä. Vauvasaippuoissa käytetään yleensä enemmän rasvaa, jotta saippuan joukkoon ei jää reagoimatonta emästä (natriumhydroksidia). Lisäksi rasvainen saippua ei kuivata ihoa.
Vauvoille sopivia saippuoita valmistaessa hajuste-, väri- ja säilöntäainekokeilut kannattaa jättää väliin, mutta muuten saippuaa tehdessä voi massan sekaan sujauttaa melkein mitä vain mieli tekee. Hunaja on hyvä, mutta entä kaneli, mantelit tai vihreä tee? Tai laventeli, sellainen vienontuoksuinen, ja lisäksi muutamia terälehtiä? Mitä jos marmorikuvioisi saippuaa vaikka ruusuöljyllä? Jos käytät valmistukseen eteerisiä öljyjä tai muita nesteitä, kannattaa mittasuhteet tarkistaa ennen aloittamista. Laskurin avulla voi helposti katsoa summittaiset suositukset ja etsiä sitten oman maun mukaan kokeilemalla parasta koostumusta.
Jos ei tee mieli heti ensikertalaisena ryhtyä tutkimusmatkailemaan, kullanarvoisia ideoita ja reseptejä löytyy mm. Saippukuplia-blogista, Pienen tuoksukaupan sivuilta tai englanninkielisenä Kathy Millerin kokoamilta kotisaippuasivuilta.
Oman ohjeeni bongasin ekotorilta, johon eksyin joitakin viikkoja sitten Alicantessa. Torilla saippuanvalmistus sujui kätevästi – vajaa puoli tuntia ja koostumukseltaan täydellinen saippua laskettiin muovilla vuorattuun puulaatikkoon. Lupaava alku. Toisella kertaa seurasin prosessia ystäväni ystävän luona – hän pyöräytti laatikkoon oikein kaunista punaista saippuaa, jossa oli lisukkeena hedelmäviipaleita, elintarvikeväriä ja tuoksuöljyä. Hän on harjaantunut tässä hommassa, joten lopputulos oli vakuuttava.
Mutta hiljaa hyvä tulee. Aloitan oman tehtailuni yksinkertaisesta oliiviöljysaippuasta torilta saadun reseptin mukaan. Ja koska minä olen minä, kaikki ei tietenkään mene kerralla ihan nappiin.

Oliiviöljysaippuan ainekset:
- 900 g oliiviöljyä
- 115 g lipeää (rakeita tai jauhetta)
- 300 g vettä
Lisäksi tarvitset kuumuutta kestävän lasiastian, kattilan, vaa’an, tehosekoittimen ja saippuamuotin. Kattila EI saa olla alumiinista tehty, sillä lipeä reagoi alumiinin kanssa ja saattaa poksahdella tai syövyttää kattilan pintaa. Saippuamuotiksi kelpaa esimerkiksi kakkuvuoka tai puinen tai pahvinen laatikko, joka on vuorattu muovipussilla. Isolla muotilla saat aikaiseksi saippuahalon, jonka voit saippuan muotouduttua itse paloitella. Minä käytän valmistuksessa kukkakuvioisia silikonimuotteja.
Myös suojalasit (itse käytin aurinkolaseja) ja kumihanskat (itse käytin hedelmäpusseja) ovat tarpeen lipeäroiskeiden varalta. Varmuudeksi kannattaa pukea myös päälle pitkähihainen paita. Lipeä eli natriumhydroksidi ärsyttää ihoa ja pidemmän vaikutuksen aikana se saattaa aiheuttaa myös palovamman. Joten käsittele lipeärakeita kunnioittaen!
Valmistus:
- Lämmitä öljy omassa astiassa. Noin 40 astetta riittää – ota kattila liedeltä, kun öljy alkaa lämmitä. Kuumaksi sitä ei pidä päästää.
- Mittaa vesi astiaan kylmänä. Lisää lipeäjauhe veden joukkoon sekoittaen esimerkiksi isolla muovilusikalla. Seos sakeutuu ja kuumenee nopeasti. Jatka sekoittelua, kunnes lipeä on liuennnut veteen. Liuos kirkastuu.
HUOM. Lisää aina lipeärakeet (tai -jauhe) veteen, ei koskaan vettä rakeisiin! Vesi ja lipeä reagoivat keskenään, ja jos lisäät ainekset väärin päin, saattaa koko keitos hypätä kattilasta silmille. - Anna sekä öljyn että vesi-lipeäliuoksen jäähtyä noin 40 asteeseen. Iloisena kotikokkina en ottanut tästä vaiheesta suuria paineita, vaan kaadoin liuoksen suurin piirtein oikean lämpöisenä öljyn joukkoon. Pedantimpi tekijä käyttäisi tietenkin lämpömittaria...
HUOM. Kaada aina lipeä öljyyn, ei toisin päin! - Kun lipeäliuos on lisätty öljyyn, keitos alkaa muistuttaa hunajaa. Silloin on aika kaivaa tehosekoitin esiin ja varovaisesti pinnan alla hurrautella saippualiuosta sekaisin. Kun muoto alkaa hunajan sijaan muistuttaa kiisseliä ja jättää pintaan kuvioita, se on valmista kaadettavaksi muottiin. Jos saat aikaan majoneesin kaltaista muussia, olet vispannut jo liian pitkään.
Oma prosessini ei mene ihan nappiin – saippuan pitäisi jähmettyä tässä vaiheessa, mutta se ei tee niin. Epäilen, että syynä on sähkötön sekoittimeni. Ilman tehokasta sekoitinta saippuamassasta ei tule kuohkeaa. Kaadan sen lopulta silikonimuotteihin liian löysänä ja päätän toivoa parasta. - Muottiin kaatamisen jälkeen alkaa kemiallinen prosessi, jonka aikana saippuasta tulee saippuaa. Ensin saippuamassa geeliytyy ja tummenee, sitten se jälleen vaalenee. Reseptini mukaan saippua pitäisi voida paloitella noin neljän-viiden tunnin päästä. Tämä vaihe kannattaa ehdottomasti tehdä ennen kuin saippua kovettuu liiaksi, sillä kovan saippuan paloittelu vaatii rutkasti ruista ranteeseen eikä reunoista tule kauniita.
Minun saippuoillani prosessi vie paljon kauemmin eli odottelen kovettumista noin 48 tuntia. Hyvä puoli on se, että silikonimuoteissa voin kypsytellä saippuaa ihan rauhassa paloitteluongelmista huolimatta.
Kun saippua-aines on paloiteltu, anna sen jäähtyä rauhassa kolmisen viikkoa ennen pakettiin pistämistä. Tuona aikana lipeän pistävät ainekset reagoivat rasvojen kanssa ja poistuvat saippuasta.
Sitten vain saippualle kauniit kääreet ja voilá!
Jälkivaroitus: saippuan valmistukseen voi jäädä koukkuun! Kokeile vain omalla vastuullasi.
(Kuvat: Joy and Soap, Linda Lappalainen ja Pure Light)
Saippua,
ekologinen joulu,
joululahja,
kemikaalit,
tee se itse | in
Itse tekeminen,
Kemikaalit,
Resepti,
Terveys |






Reader Comments (3)
Tässä on esitelty ns. cold process -saippuan tekemistä (vaikkakin öljyt ja rasvat lämmitetään että ne saadaan nestemäisiksi ja sekoittumaan). Tällainen saippua on kyllä valmista muotista irrotettavaksi päivässä tai parissa, mutta lopullinen kypsyminen (ilmavassa paikassa) kestää vähintään n. kuukauden päivät! Voi sen saippuan pakettiin kääräistä hieman aiemmin, mutta laita mukaan lappu jossa lukee milloin saippua on turvallista ottaa käyttöön!
Juuri tehdyssä (kylmä prosessi) saippuassa on vielä lipeää sillä öljyt eivät ole saippuoituneet, ja se ärsyttää ihoa. Noin kuukauden kuluttua kaikki rasvat ovat saippuoituneet ja saippua on turvallista käyttää. Saippuan valmiutta voi testata ihan haistamalla ja kokeilemalla. Yksi keino on varovasti nuolaista (kyllä!) n. 4 viikon ikäistä saippuaa (ei vastavalmistunutta missään nimessä) ja jos se vain maistuu pahalta, se on ok ottaa käyttöön, mutta jos tulee yhtään sellainen kihelmöivä tunne, niin se ei ole valmista.
Toinen vaihtoehto tehdä saippuaa on ns. kuuma prosessi, mutta se on vaikeampaa sillä koko seos tavallaan kiehautetaan paksuksi massaksi ja se voi mennä monella lailla pieleen mm. jämähtää pilalle. Siihen on omat reseptinsä, tosin muottiin nekin lopuksi kaadetaan. Mutta hyvä puoli on, että heti jähmetyttyään kuuma prosessi -saippuat ovat käyttövalmiita.
Yksi helppo vaihtoehto - joskaan ei ihan tee-se-itse eikä välttämättä luomu-vaihtoehto - on ostaa valmista saippuatekoon tarkoitettua *saippuamassaa*, joka sulatetaan ja joukkoon voi laittaa esim. väriä tai jotain rouhetta koristeeksi. Sitten se laitetaan muottiin jäähtymään, ja oma tuunattu saippua on valmista!
Oma suosikkini on ihan kylmäprosessisaippua ja vinkkini jouluiseen saippuaan on lisätä joukkoon vaikka kardemummarouhetta. :) Antaa kivaa tuoksua ja "romanttisia pilkkuja" ja ei haittaa pesutulosta eikä ole haitallista mennessään viemäristä alas. :)
Tein juuri äsken tämän jutun inspiroimana myös ensimmäistä kertaa itse saippuaa! Kaikki meni ihan hyvin, mutta minulla kävi samoin kuin Lindalla: öljyn ja lipeän seos ei muuttunut sekoittaessa jähmeämmäksi. Itse käytin vielä ihan sähkösekoitinta, mutta mitään ei tapahtunut. Seos jäi litkuksi siis, mutta laitoin sen kuitenkin muotteihin. Täytyy nyt odotella kuinka käy lopullisen jähmettymisen kanssa. Ehkä seoksen litkuksi jääminen johtui liian korkeasta lämpötilasta? Mittasin kyllä, että lipeä oli asteen pari alle 40 astetta ja öljy oli muutaman asteen yli 40. Ehkä niiden olisin molempien ollut parempi olla vielä viileämpiä? Vai lämpimämpiä? Enpä tiedä, kun ensikertalainen olen :) Kertokaahan, jos keksitte syyn tälle!
Kiitos tarkennuksista ja lisävinkeistä, Shmii! Kyse oli todellakin kylmäprosessista, ja kielitesti toimii. Saippua on "turvallista" kun saippuoituminen on tapahtunut, mutta tottakai pidempi kypsytysaika parantaa ja miedontaa sitä entistä ihoystävällisemmäksi. Taidan muuten kokeilla suosittelemaasi kardemummaa seuraavaan lastiin :)
Nade, ei hätää - minulla ainakin saippuoitumisprosessi edistyi ihan normaalisti alun litkuilusta huolimatta, ja nyt on hyllyllä kauniita ja nesteen poistumisen jälkeen myös jähmettyneitä saippuoita. Toivottavasti sinullekin tulee hyvät saippuat! :)
P.S. Sain itse jälkikäteen neuvon lämmittää keitosta hiukan sekoituksen yhteydessä, jos kiisselöityminen ei onnistu.