All-inclusive on matkailualan pikaruokaa
Terhi UpolaAll-inclusive-hotellien suosio on alkanut kasvaa Suomessakin. Kun ulkona pimeydessä vihmoo räntää, houkutus kaiken kattavasta matkasta yhdellä nettiklikkauksella on suuri. ”Kaikki kuuluu hintaan” ei ole matkailumuotona kuitenkaan kovin reilu: on kova paikka paikallisille yrittäjille, kun matkailijoiden rahat palautuvat hotellin kautta isolle omistafirmalle ja usein muualta maailmasta Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan.
DG Hotels and Resorts, Punta Cana, Dominikaaninen tasavalta
En kritisoi all-inclusive-hotelleja nyt siksi, että se on mielestäni käsittämätön tapa matkustaa: sitä sitoo itsensä pieneen kultaiseen häkkiin, vaikka on lentänyt maailman toiselle puolelle, missä voisi samalla nähdä vaikka mitä. Ymmärrän toki, että helppous voi olla tosi kivaa, varsinkin pienten lasten kanssa.
Mutta systeemillä on kääntöpuolensa: se estää paikallisia tarjoamasta palvelujaan turisteille tai edes kehittämään mitään kattavampaa bisnestä, koska matkailijat saavat kaikki palvelunsa suoraan hotellista. Hotellin omistaa usein suuri ketju tai ainakin eurooppalainen yhtiö, jolle tulot menevät. Reilun matkailun yhdistyksen Julia Jäniksen ja Marjut Valtasen mukaan tämä koskee erityisesti kehitysmaita. Esimerkiksi Karibialta noin 80 prosenttia ja Etelä-Afrikasta 70-80 prosenttia matkailutuloista palautuu länsimaihin.
Osta palvelut hotellin ulkopuolelta
Alex E. Roimos /Flickr
Toki all-inclusivet voisivat olla myös reiluja ja tehdä sopimuksia ja yhteistyötä paikallisten yrittäjien kanssa. Reilun matkailun asiantuntijan Mari Meron mukaan näin ei useinkaan ole. Hotellit saattavat kokea, että paikallinen viljelijä ei ole yhtä varma tavarantoimittaja kuin vaikka tukkuliike. Meron mielestä hotellit itse voisivat purkaa ongelmaa koettamalla tehdä useamman vuoden sopimuksia viljelijöiden kanssa, jolloin näiden kannattaa tehdä kunnollisia investointeja vaikkapa tomaattikasvihuoneisiin.
Karibian saarilla all-inclusivet ovat erityisen ongelmallisia – ylipäätään kaikkialla, missä on todella köyhiä ihmisiä. Heille pienikin elanto matkamuistoista tai baarista voi olla elintärkeä. Ja he saattavat menettää sen siksi, että turistit pysyvät hotellin alueella ja ostavat muistonsa hotellin omasta kaupasta.
Turismi on kuin kokaiinia. Se on todella pahaksi ihmisille, ympäristölle ja meille yhteiskuntana, muttemme pysty lopettamaan. Meistä on tullut riippuvaisia. Viidesosa kansantulostamme tulee nykyisin turismista, ja ilman sitä menisimme konkurssiin. Siksi meidän on pakko pitää siitä kiinni, ja niin aiommekin muttemme tällä tavalla – se olisi katastrofi. - Yrittäjä Pedro Rodriguez, Dominikaaninen tasavalta
Mari Meron mielestä all-inclusive juuri Karibialla on huono ajatus siksikin, että se on niin kaukana. Kaikenkattavasta hotellista ei hänen mukaansa kumminkaan tule paljoa poistuttua – silloin voi yhtä hyvin aiheuttaa vähemmän päästöjä ilmakehään ja matkustaa mieluummin vaikka Turkkiin tai Kanarialle.
Finnmatkojen viestintäpäällikön Kaisa Mäki-Kullaksen mukaan noin 80 prosenttia firman kaikista all-inclusive-hotelleista on paikallisessa omistuksessa – miten se sitten jakautuu, onkin eri kysymys. Myös Aurinkomatkojen Arja Schobesberger ilmoittaa (Tervetuloa paratiisiin -kirjassa), että ”suomalaiset yritykset kiinnittävät huomiota sekä kestävään kehitykseen että paikallisten asukkaiden ja yrittäjien etuihin myös all-inclusive-kohteissa”. Ongelmat ovat siis ainakin tiedossa, se on hyvä alku.
Mari Mero muistuttaa, että matkailualalla palkat ja työolot ovat yleensä aina heikkoja, myös Suomessa. Myös kotimaan matkailua kannattaa ajatella reiluuden näkökulmasta!
Ympäristön kannalta all-inclusive ei ole välttämättä ongelmallinen verrattuna tavalliseen hotelliin. Ainakin ihmiset saastuttavat rajatulla alueella! Sen sijaan esimerkiksi Karibialla suuret hotellit varaavat rantatilaa niin, etteivät paikalliset pääse rannoille välttämättä ollenkaan, eivät uimaan eivätkä tarjoamaan palvelujaan turisteille.
Toinen merkittävästi kasvava matkailun muoto ovat loistoristeilijät, jotka seilaavat joka yö uuteen kaupunkiin. Jättilaivat ovat kuin paikasta toiseen liikkuvia all-inclusiveja – niiden mukana matkustavat turistit eivät todellakaan jätä matkaeurojaan paikallisille yrittäjille – ja päästävät lisäksi aika tavalla hiilidioksidia ja jätevesiä jälkeensä.
Mutta mikä ratkaisuksi, jos haluaa matkustaa ilman stressiä?
Mari Mero peräänkuuluttaa sitä kuuluisaa dowshiftaamista myös matkailuun. Jos ei ole niin kiire joka paikkaan, ei synny myöskään stressiä. Kun ei ole liikaa tavoitteita ja ohjelmaa, yllätyksille ja ex tempore -tekemiselle jää tilaa. Ja silloin ne yllätykset ja kesken kaiken keksityt suunnitelmat ovat pelkkää plussaa.
Mari Merolla ei ole omia lapsia, mutta hän sanoo ymmärtävänsä hyvin stressittömien matkajärjestelyjen ja all-inclusiven houkutuksen erityisesti lapsiperheiden tapauksessa. Toisaalta omasta kokemuksestani lapsen kanssa matkailu on ollut helpointa bed&breakfast-tyyppisissä kotimajoituksissa.
Omilla matkoillani kotimajoitusten isäntäperheet ovat tehneet kaikkensa, jotta kaikki lapsen kanssa sujuisi: italialainen emäntämme laittoi meille ensimmäisenä iltana ruokaa ja toi kämppäämme, jotta meidän ei tarvitse lähteä pitkän matkan jälkeen ravintolaan. Vietnamilainen emäntämme puolestaan haki lapsemme ruokapöydästämme omiin hoiviinsa heti kun tämä oli syönyt, jotta saimme jatkaa illastamista kahdestaan.
Myös Merolla on hyviä kokemuksia aamiaismajoituksista: paikat saattavat tarjota kyytiä lentokentälle ja neuvoa kaikissa sellaisissa isoissa ja pienissä asioissa, joista voi olla hankala saada tietoa muualta. Itsellä on samantyyppisiä kokemuksia sateenvarjon lainaamisesta hierojan tilaamiseen. Useimmat paikat pystyy varaamaan nykyään netistä.
Reilun matkailun yhdistyksen puheenjohtajan Julia Jäniksen mielestä reiluinta olisi ostaa mahdollisimman paljon palveluita mahdollisimman pieniltä paikallisilta yrityksiltä: retkien järjestäjiltä, matkamuistokauppialta, ravintoloilta, takseilta ja niin edelleen. Myös Jänis kehottaa kysymään kaikkia mahdollisia vinkkejä yöpymispaikasta.
Mero vertaa, että all-inclusive on kuin matkailualan eines tai pikaruokaa. Kyllähän siitä vatsa tulee täyteen, mutta muuten jää tyhjä olo.
Lähteenä käytetty mainittujen ihmisten haastattelujen lisäksi ruotsalaisen Jennie Dielemansin kirjaa Tervetuloa Paratiisiin. Reportaasi turismiteollisuudesta (Like 2010).
Lue matkailusta myös
Kuva: Flickr/Zitona ja Alex E. Roimos, Bed&Breakfast in Ireland
Reader Comments (1)
Olen nähnyt Turkissa saman valitettavan kehityksen: halvat all-inclusive hotellit lisääntyvät vuosi vuodelta, hotellissa tarjottava ruoka ja juoma on maan huonointa ja halvinta eikä hyödytä poljettujen tuottaja- ja tukkuhintojenkaan takia ketään. Toisaalla paikalliset yritykset, pikkuravintolat- ja baarit kärsivät tai menevät konkurssiin. Matkailutulo ei enää pysy kohdemaassa vaan luisuu matkanjärjestäjälle eli siihen maahan, mistä turisti on lomansa ostanut. Matkakohteiden imago muuttuu myös - pahimmat tapaukset tietääkseni Espanjassa, Mallorcalla ja Malagassa.