Suomen sienissä enemmän säteilyä kuin Japanista tuodussa ruoassa

Voihan Tsernobyl. Suomessa kasvavat sienet ovat edelleen paljon radioaktiivisempia kuin mikään Japanista tuotu elintarvike. Japanilaista vihreää teetä voi siis hörppiä ainakin tällä hetkellä ihan rauhassa. Enemmän jännitettävää on lähimetsän suppilovahveroissa, vaikka Tshernobylin onnettomuudesta on jo 25 vuotta. Vieläkin suuremman säteilyannoksen saamme kuitenkin ihan tavallisessa suomalaisessa talossa asumisesta.

Japanista Suomeen tuoduissa elintarvikkeissa ei ole ollut läheskään hälyttäviä pitoisuuksia radioaktiivista säteilyä, tarkemmin sanottuna cesium-137:aa Fukushiman ydinvoimaonnettomuuden jälkeen. EU-asetusten mukaisesti Suomen tullilaboratorio tutkii poikkeuksellisen tarkasti Japanista tuotavia elintarvikkeita. 

Radioaktiivisen cesium-137:n pitoisuuksia mitataan becquerelleillä (bq). EU:n alueella myytävissä elintarvikkeissa saa olla Eviran mukaan korkeintaan 600 becquerelliä per kilo, mutta Japanista tuotuihin elintarvikkeisiin on asetettu tiukempi, 500 bq:n raja.

- Japanista tänä vuonna tuodut elintarvikkeet eivät ole päässeet lähellekään noita lukuja, kertoo tullikemisti Terhi Andersson Tullilaboratoriosta. 

Kartta: StukSen sijaan Suomessa kasvavissa sienissä voidaan mitata jopa 3000 becquerellin lukemia, kertoo ylitarkastaja Ulla Luhtasela Eviralta. Koko tilanne ei ole kuitenkaan näin paha, sillä vuosina 2000–2005 pahimmalta laskeuma-alueelta poimituissa suppilovahveroissa oli keskimäärin 160 bq radioaktiivista ainetta. Eniten säteileviä sieniä ei saa tietenkään myydä, koska ne ylittävät EU:n säätämän 600:n rajan moninkertaisesti, mutta monet silti syövät niitä. 

– Ihmiset, jotka syövät paljon luonnontuotteita eniten laskeumaa saaneilta alueilta, säteilevät enemmän. Emme kuitenkaan tiedä tarkasti, miten se vaikuttaa terveyteen, Luhtasela sanoo.

Eniten Tshernobylin laskeumaa saanut alue on Hämeessä; Tampereella ja sen ympäristössä. Pahiten radioaktiivista cesium-137:aa keräävät sienet puolestaan ovat rouskut ja haperot. Hyvistä ruokasienistä ceciumia keräävät myös mustatorvisienet ja suppilovahverot, kun taas kantarellit ja herkkutatit keräävät niitä selvästi vähemmän. Radioaktivisuutta voi vähentää keittämällä ja liottamalla sieniä, Evira ohjeistaa nettisivuillaan.

Ongelmallista on, että cesium-137 häviää luonnosta erittäin hitaasti, sillä sen puoliintumisaika on 30 vuotta. Toisin sanoen Tshernobylin vaikutus suomalaisiin sieniin on pudonnut puoleen vasta viiden vuoden päästä eli vuonna 2016. Tästä syystä myös japanilaisia elintarvikkeita on syytä seurata vielä pitkään.

Ydinvoimaan perehtynyt kirjailija Risto Isomäki sanoo, että radioaktiivinen cesium-137 rikastuu ravintoketjussa siten, että Japanin itärannikon kaloissa on enemmän ceciumia kymmenien vuoden päästä kuin nyt. STUKin mukaan 

Tyynen valtameren ympäristössä esimerkiksi kalaan rikastuminen tapahtuu kertoimella sata. Tämä tarkoittaa sitä, että jos vedessä pitoisuus on 1 bequerel litrassa, se on kalassa jonkin ajan kuluttua 100 bequerelia kilossa.

Risto Isomäki ei söisi Japanin itärannikolla kasvanutta kalaa, mutta arvelee Japanin olevan tarkka maineestaan ja siitä, miten säteileviä elintarvikkeita maasta viedään. EU:n rajalla on tehostettu kalan valvontaa Tyynenmeren alueelta laajemmin kuin vain Japanin rannikolta.

– Suomeen tuoduissa kalaerissä ei ole havaittu radioaktiivisuustason nousua, ainakaan toistaiseksi, sanoo Eviran Luhtasela.

Ylipäänsä petokaloja – jollainen esimerkiksi tonnikala on – ei kannata syödä suuria määriä, koska niihin kertyy cesium-137:n lisäksi muitakin ympäristömyrkkyjä. Tshernobylin peruja suomalaisissa järvipetokaloissa on edelleen cesium-137:aa – korkein mitattu pitoisuus löytyi vuonna 2010 hauesta ja se oli 1000 bq/kg. Mitä matalampi ja vähöäsuolaisempi vesistö, sitä pahemmin radioaktiivinen cecium-137 kertyy kaloihin.

Stukin tutkijan Eila Kostiaisen mukaan cesium-137 säilyy luonnossa paljon pidempään kuin pelloissa, koska peltoja muokataan ja lannoitetaan. Kun kasvit voivat imeä peltomaasta lannoitteita, niiden ei tarvitse imeä cesiumia.

Huoh, japanilaisia elintarvikkeita ei siis tarvitse jännittää. Sekä Eviran Luhtasela että Stukin Kostiainen korostavat myös, että suomalaisistakaan sienistä, marjoista ja riistasta saatu säteily on suhteellisen pientä keskivertokuluttajalle. Mutta Evira ja Stuk, miksi sitten jaatte ohjeita, miten sienistä saa cesium-137:n pois?

– Koko kansan tasolla ei mielestämme ole syytä huoleen. Aina on kuitenkin ihmisiä, jotka haluavat puhtaampaa ravintoa. Ja kun siihen on keinoja, haluamme jakaa tietoa, Luhtasela sanoo.

Säteilyä tulee monesta lähteestä, eikä ole Luhtaselan ja Kostiaisen mukaan varmaa, miten isot määrät voivat aiheuttaa syöpää. Siksi on parempi olla mieluummin varovainen. 

– Elintarvikkeiden kautta saatu säteily jää hyvin pieneksi verrattuna radonista ja kaivovedestä saatuun säteilyyn. Mutta pienillekin annoksille altistuminen lisää syöpäriskiä, Kostiainen sanoo.

Vaikka sieniä söisi miten paljon, säteilymäärä jää enimmillään noin 0,2 millisievertiin, kun huoneilman radonista jokainen suomalainen saa keskimäärin 2 millisievertiä vuodessa. Vertailun vuoksi: säteilytyöntekijöille suurin sallittu annos viiden vuoden aikana on 100 millisievertiä, ja 6000:n annos on tappava.

Ookoo. Vaikka syönkin vuosittain hämäläisiä marjoja ja sieniä, tuskin kuitenkaan niin paljon, että sillä on merkittävää vaikutusta. Aion siis syödä vastakin. 

Lue lisää:

STUK:

• Paljonko lapsi tai raskaana oleva nainen voi syödä suomalaista järvikalaa?
• Paljonko saan säteilyä, jos syön vuodessa 100 kg laskeuma-alueelta 1 poimittuja suppilovahveroita?
• Radioaktiivinen laskeuma ja ravinto

EU:n asetus Japanista tuotujen elintarvikkeiden valvonnasta (pdf)

Iltalehti: STUK:n johtaja Fukushiman merialueen säteilystä: kaikkea ei kerrottu

Kuvat: Garr, Hanne ja Flickr/ZoeShuttleworth. Kartta: Stuk.