Iisa akupunktiopöydällä, osa II: Auts!

Viikon päästä ensimmäisestä akupunktio-kerrastani makaan jälleen hoitopöydällä. 

Säärien akupisteet ovat ärhäköinä, niissä tuntuu ikävä hermovihlaisu kun neuloja kiinnitetään. Akupunktioneulojen ei kuulu tuntua ikäviltä, joten niiden paikkaa säädetään uudestaan niin kauan, ettei satu.

Hoitaja rupattelee kanssani neuloja paikoilleen laittaessaan. Juuri kun olen heittäytymässä syvemmälle keskusteluun yrittäjyyden hyvistä puolista, hän toteaa jättävänsä minut yksin, jotta saisin rauhoittua.

Tajuan vasta nyt, että juttelun tarkoituksena on tietysti viedä asiakkaan ajatukset pois kohta ihon lävistävistä neuloista. En ole neulakammoinen, mutta äskeinen vihlonta taisi saada minutkin jännittyneeksi.

Myöhemmin neulojen vaikuttaessa kumpaakin säärtä vuorotellen vähän jomottaa, mutta tuntemukset menevät ohitse.

Katselen seinällä olevaa kaavakuvaa meridiaaneista ja akupisteistä. Suljen silmät katossa paistavilta loisteputkilta ja vaivun lämpimään oloon, unen rajamaille. Selkärankaa pitkin tuntuu mukava, lämpöinen poreilu.

Loppupäivän ajan oloni on aika normaali, mutta tästä hoitokerrasta ei jää niin vakuuttunutta oloa kuin viikko sitten. Illalla en huomaa kehossani enää sen kummempia tavallisuudesta poikkeavia tuntemuksia.

Seuraavana päivänä tuskin muistan akupunktiossa käyneenikään.

Mitä jäi käteen: Ei paljon mitään. Lupaavaa alkua seurasi muutama kipeä hermovihlaisu ja lievä pettymys. Kävinkö tällä viikolla lainkaan akupunktiossa? 

Lue lisää akupunktiosta ja ensimmäisestä hoitokerrasta.