Mistä merkinnöistä tunnistaa aidon luomun?

Pyrin ruokakaupassa täyttämään korini luomutuotteilla, jos vain valikoima ja tilitilanne antaa siihen mahdollisuuden. Mutta miten voin luottaa, että luomu on tosiaan luomua? Ja kuka valvoo kaukomailta lähikauppaani päätyvien luomutuotteiden alkuperää? Kun aloin selvittää tätä, sain tietää, että erilaisia luomumerkkejä tärkeämpi kriteeri luomulle on sana luonnonmukainen.

Sitä mukaa kuin markettien luomuvalikoimat laajentuvat ilahduttavasti, myös hyllyistä löytyvien luomusertifikaattien määrät lisääntyvät. Itse olen välillä hukassa luomukylttien ja -plakaattien keskellä, enkä ole ainut. Ruokakaupassa työskentelevä lukijamme otti yhteyttä ja kertoi, että on monesti keskustellut asiakkaiden kanssa sertifikaateista ja niihin luottamisesta.

Koska omat makunystyräni eivät ole niin hienostuneet, että voisin varmuudella tunnistaa luomutäpällä varustetun tuotteen todella olevan luomu, joudun luottamaan pakkausmerkintöihin. Luomusertifikaatteja on kuitenkin monenlaisia, joten kummastusta aiheuttavasta paketista kannattaakin ensimmäiseksi syynätä sanaa luonnonmukainen.

– Aina, kun käyttää luonnonmukainen-sanaa millä kielellä tahansa, tuotteen täytyy täyttää EU:n luomusäädökset, selvittää Eviran luomujaoston päällikkö Beata Meinander.

Lisäksi esimerkiksi luomu, bio, org ja eko ovat suojattuja ja valvotusta luomutuotannosta kertovia sanoja koko EU:n alueella. Kannattaa kuitenkin pitää lukulasit silmillä, sillä joskus pakkauksissa saatetaan käyttää esimerkiksi sanaa "luonnollinen", vaikka valvotun luomutuotannon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Luomusertifikaateista Evira valvoo EU:n luomumerkki Eurolehden lisäksi Aurinkomerkin käyttöä. Suomalaisista merkeistä Leppäkerttumerkkiä valvoo Luomuliitto ja Demeter-merkkiä Biodynaaminen yhdistys.

– Lisäksi markkinoilla on paljon yksityisiä merkkejä, kuten (ruotsalainen) Krav. Yleensä niiden valvonnassa noudatetaan samoja säännöksiä kuin EU:ssa, jotkut menevät jopa pidemmälle. Kannattaa kuitenkin tarkistaa, löytyykö pakkauksesta sana luonnonmukainen, neuvoo Meinander.

 

Onko tuottajilla puhtaat jauhot pussissaan?

Miten sitten on valvonnan laita? EU:n valvoma luomutuotanto kuulostaa komealta ja luotettavalta, mutta mistä tiedän luomuleipurini käyttävän leivissään luomuraaka-aineita? Siitä pitää huolen Eviran valtuuttama valvoja, joka käy vähintään kerran vuodessa leipomossa tarkastuskäynnillä. EU:ssa luomutuottajien valvonta ja säädökset ovat identtisiä.

– Tarkastaja selvittää esimerkiksi, onko leipomo ostanut raaka-aineet luomuvalvontaan kuuluvalta tavarantoimittajalta. Samalla tutkitaan, että ostettujen raaka-ainemäärien ja myytyjen tuotteiden määrät täsmäävät. Lisäksi tarkastetaan, että leivonnassa ei ole käytetty kiellettyjä lisäaineita, Meinander kertoo.

Luomutuotannossakin on lähes 50 erilaista sallittua lisäainetta, kuten säilöntäaineena käytettävä askorbiinihappo (E 300). Lisäaineiden käyttö on kuitenkin rajattua, eikä niitä saa käyttää missä tahansa luomutuotteessa.

Luomua kumpikin, mutta kumpi voittaa sertifikaattikisan? Purkkien lähempi tarkastelu paljastaa, että molemmilla on luomusertifikaateista sekä Eurolehti- että Aurinkomerkki ja suomalaisuudesta kertova Joutsenlippumerkki. Purkkien etukylkeen on vain nostettu eri merkit.

Jotta leipuri saa leipäänsä luomujauhoja ja vaikkapa luomumaitoa, myös maatilan täytyy olla luonnonmukainen. Maatiloja valvovat Suomessa ELY-keskukset, jotka lähettävät tiloille kerran vuodessa tarkastajan.

Luomua maapallon toiselta puolelta

Suomessa ja EU:ssa luomumeininki läpäisee oman arvioini luotettavuudesta, mutta entä kun tuote matkustaa marketin tiskille unionin ulkopuolelta? Silloinkin kannattaa etsiä tuotteesta luonnonmukainen-sanaa tai sen johdoksia. EU kun pyrkii valvomaan, että sen rajojen sisälle ei mitä tahansa semiluomua pääse.

Esimerkiksi Norjassa luomulainsäändäntö on identtinen EU:n kanssa, mutta monen muun maan luomutuottajat joutuvat osoittamaan, että heidän tuotteensa ansaitsevat kylkeensä komeilemaan maininnan luonnonmukaisuudesta.

– Esimerkiksi Kiinalla ei vielä ole EU:n kanssa sopimusta, joten tuojan täytyy osoittaa, että luomusäädöksiä on noudatettu. Sertifioidun tarkastuslaitoksen on täytynyt valvoa maataloustuotantoa ja valmistusta. Lisäksi maahantuojan täytyy hakea tuotteelleen tuontilupa, minkä yhteydessä Evira tutkii esimerkiksi sertifikaatit. Koko prosessin tarkastuksineen läpäisseet maahantuojat saavat kirjoittaa tuotteisiinsa sanan luonnonmukainen, Meinander selventää.

Pakkauksen koodit kertovat alkuperämaan ja valvontaviranomaisen. Ensimmäiset kirjaimet paljastavat alkuperämaan, tässä tapauksessa se on FI eli Suomi. Numerosarja lopussa kertoo valvontaviranomaisen, jonka voi käydä tarkastamassa Eviran sivuilla.

Suomen rajalla maahan tuotavat luomutuotteet  joutuvat vielä Tullilaitoksen syyniin. Meinander kertoo, että jos pakkauksissa esiintyy esimerkiksi sana organic, tulli tutkii, onko maahantuojalla luomutuontilupaa. Jos sellaista ei löydy, luomumerkinnät poistetaan.

Vaikka EU:n ulkopuolisten maiden luomulainsäädöksissä on eroja, Meinanderin mukaan isoja poikkeuksia ei kuitenkaan ole. Kaikki luomutuottajat pyrkivät pyörittämään bisnestään niin, että luonnon monimuotoisuus paranee, ei vähene.

Siitä ovat vakuuttuneita myös Ruokakesko ja S-ryhmä, joista kerrotaan, että luomua hankkiessaan he pyytävät tavarantoimittajalta luomutodistuksen. Sen kummempiin salapoliisitehtäviin ei luomun alkuperän kanssa lähdetä, vaikkakin S-ryhmä tekee välillä luomukasviksiin jäämävalvontaa.

– Kuluttaja voi luottaa systeemiin ja sen valvontaan sekä lainsäädäntöön. Kiinalainen voi olla ihan yhtä luomua kuin suomalainenkin, Meinander sanoo.

Sukella luomuun myös näissä Uuden Mustan jutuissa: 

• Maanantaina saa luomukanaa!
• Luomukaupalla on hyviä uutisia!
• Suuri kauppakysely: lisää luomua, kosmetiikkaa ja viiniä
• Luomumargariinia on, mutta ei kuluttajalle
• Tavanomaisen ja luomun välissä