Kumpi hävettää enemmän, dildon vai kalliin käsilaukun ostaminen?
Jos ennen oli ahdistavaa käydä tiski-Alkossa tai hakea pikkupitäjän kaupasta kondomeja, ei ostamisesta nykyäänkään puutu häpeää. Se tiedetään, että ihmiset väittävät ostavansa paljon enemmän luomua kuin todellisuudessa tekevät, mutta pitääkö nykyään jo hävetä tavallisen ruoan ostamistakin?
Kuluttamiseen liittyvää häpeää on nyt tutkittu. Pirkko Talvion ensi viikolla tarkistettavan väitöskirjan mukaan uusina häpeän syinä kuluttamiseen ovat tulleet eettiset, sosiaaliset ja ympäristöongelmat sekä epäterveelliset elämäntavat.
Ei ole varmaan mikään yllätys, että omien raha-asioiden meneminen umpisolmuun hävettää: ulosotot, pikavipit ja vastaavat. Tai se, että ryyppää julkisesti raskaana ollessaan tai jää kiinni liputta matkustamisesta. Mutta heti näiden jälkeen suomalaisten mielestä hävettävintä on kierrättämättä jättäminen silloin, kun siihen olisi mahdollisuus. Uskallatko sinä avata roskiskaappisi vieraille?
Häpeä on mitä parasta polttoainetta mainonnalle – tutkimuksen mukaan jopa puolet kertoo muuttavansa ostokäyttäytymistään häpeätilanteessa. Tehokas mainos saa ihmisen häpeämään luonnonvarojen tuhlailuaan (ja johtaa markkinoijat viherpesun kiusaukseen) tai vastaavasti hyvä mainos poistaa häpeää. Onko olemassa terveysside- tai tamponimainosta, jossa ei mainittaisi sanaa luonnollinen?
Sen sijaan ein sanominen puhelinmyyjälle ei tunnu enää miltään - puhelinmyyjältä ostamatta jättämistä pidettiin kaikkein vähiten hävettävänä.
Hävettävimpinä yksittäisinä ostoksina pidettiin yli tuhannen euron käsilaukkua tai salkkua sekä yksittäispakatun tai moneen kertaan pakatun tuotteen ostamista. Tuhlailu on häpeällistä, oli kyse sitten rahasta tai luonnonvaroista. Luonnonvarojen säästäminen ja ekologinen kuluttaminen istuvat siis hyvin suomalaiseen protestanttiseen etiikkaan ja säästäväisyyden hyveeseen.
Kaikenlaista itseensä satsaamista tunnutaan tutkimuksen mukaan pidettävän pahana - siis sinällään, ei siksi, että se kuluttaisi luonnonvaroja. Suomalaiset eivät osaa pröystäillä, eikä tarvitsekaan. Mutta voisiko tästä ankaruudesta ja itseruoskinnasta vähän löysätä, ilman että ökysikailee?
Taidanpa tästä lähteä ulos aurinkoon, kiskalle varaamaan teatterilippuja.








Terhi Upola
Reader Comments