Henkeä ahdistaa - auta, akupunktio!
Iisa PykäriUuden Mustan uusi kirjoittaja Iisa Pykäri kertoo käyneensä vuosia ylikierroksilla: "Syynä on perinteinen yhtälö, jossa kiinnostavan tekemisen määrä ylittää käytettävissä olevan ajan moninkertaisesti. Mutta kun olen hidastanut tahtia, mieli ei olekaan pystynyt enää rauhoittumaan." Iisa lähti etsimään apua akupunktioneuloista ja kirjoittaa nyt alkavassa sarjassa, mitä hoidosta seurasi.
Kesän aikana huomasin kiihtyväni stressitilaan hirveän nopeasti siitä huolimatta, että lomailin ja rentouduin. Vähäisetkin stressiärsykkeet tuntuivat tekevät minusta nopeasti sellaisen ihmisen, jollaisena en haluaisi itseäni nähdä: kärttyisen ja kiihtyneen, yksinkertaisesti stressaantuneen. Umpikuja ajoi hakemaan apua jostain hierontaa tai kävelylenkkejä tehokkaammasta keinosta.
Olin kuullut, että perinteiseen kiinalaiseen lääketieteeseen pohjautuva akupunktio tepsisi perussärkyjen ja kolotusten ohella esimerkiksi rajuihin migreeneihin, tupakoinnin lopettamiseen sekä stressiin ja sen oirekirjoon.
Akupunktio perustuu kehon hermoratojen ja niiden varrella sijaitsevien akupunktiopisteiden aktivointiin. Pisteitä on ihmiskehossa nelisensataa, ja akupunktioneulalla aktivoituna ne laittavat kehon omat korjaus- ja parannusmekanismit hommiin. Akupunktio siis auttaa kehoa edistämään sen omaa hyvinvointia. Mutta voiko neuloilla ulottua myös ihmisen henkiseen puoleen?
Ilmeisesti voi. Jaan puhelimitse ongelmani helsinkiläisessä Fysiopointissa työskentelevän fysioterapeutti ja akupunktiohoitaja Aapo Riilan kanssa, ja hän toivottaa minut tervetulleeksi elämäni ensimmäiseen akupunktiokäsittelyyn.
Akupunktiohoitoa annetaan aina sarjassa, ja varaudun ensi alkuun neljään hoitokertaan. Koetan arvioida olotilaani ennen ja jälkeen hoitojen kriittisesti ja liikoja intoilematta: Olenko oikeasti rentoutuneempi hoitojen jälkeen? Ovatko stressioireeni hävinneet? Ja onko 180 euron satsaus neljästä hoitokerrasta todella hintansa arvoinen?
Viikko 1: Nukuttavat neulatreffit
Tilitän Aapolle pitkittyneiden stressioireideni historiaa ensimmäisen tapaamisen aluksi: ”...ja sitten oli vielä ne kesäiset unettomuusjaksot.”
Hän on kiinnostunut niin heittelevästä verensokeristani, oikullisesta ruoansulatuksestani, kiristyneestä mielialasta kuin välillä pintapuoliseksi jäävästä hengityksestänikin. Ei ole suinkaan samantekevää, mihin kohtiin kehoani hän alkaa pian pikkuruisia akupunktioneuloja kiinnittää – siispä perusteellinen tilannekartoitus on paikallaan.
Akupunktiohoitajani toteaa koittavansa saada kehoni yksinkertaisesti vähentämään kierroksia. Se kuulostaa hyvältä. Muuta en kaipaakaan.
Asetun makaamaan hoitopöydälle, ja hoitaja kiinnittää ohuen neulan hellävaroen paljaan nilkkani tienoille. Ei tunnu missään. Saan myös pernan toimintaa avittavat neulat kumpaankin sääreen sekä niska–hartiaseutua aktivoivat neulat solisluiden lähelle. Yksi neuloista puhkaisee otsanahkani, ja vielä yksi kiinnittyy päälaelleni.
Sitten odotellaan. Neulat saavat vaikuttaa puolisen tuntia. Aapo istuu vieressäni muistivihkon kanssa ja merkkaa ylös tuntemuksiani. Olo on rento ja lämmin, luomet painavat silmiä kiinni. Otsalohkoissa tuntuu voimakasta painetta, mutta se ei ole ollenkaan ikävää. Puolivälissä vaikutusaikaa jokaista neulaa pyöräytetään – jännää, niihin tuntuu tulevan lisää tehoja. Haukotuttaa.
Puolituntisen kuluttua merkkaan kalenteriini seuraavan hoitokerran viikon päähän; pysyviä muutoksia on yleensä turha odottaa yhden neulasession jäljiltä.
Kotimatkalla hartiat tuntuvat keveiltä ja askel samalla tapaa raskaalta kuin kunnon pilatestunnin tai lihaskuntotreenin jälkeen. Mieli on kevyt ja iloinen.
Aamuista akupunktiohoitoani seuraa rivakkatahtinen päivä kotitoimistossa, enkä ehdi tarkkailemaan jokaista kehoni tuntemusta erikseen. Rentoutunut, jopa veltto olotila kytee silti pinnan alla koko päivän. Illalla hartioita jomottaa ja tuntuu kuin olisin toipilaana jonkun vuoteeseen kaataneen taudin jäljiltä. Aineenvaihdunta tuntuu aktivoituneen. Päässä tuntuu moukaroidulta – ei särje, mutta väsyttää aivan kamalasti. Yöllä nukun kuin tukki.
Mitä ekasta kerrasta jäi käteen: Lupaavaa ja kiehtovaa – akupunktio taitaa oikeasti toimia. Ihan kuin olisin jo hieman rennompi.
Ensi kerralla: Auts, nyt sattuu! Akupunktio ei ole pelkästään ihanan rentouttavaa.
- Iisa Pykäri on Regina-yhtyeen laulaja–sanoittaja, joka kirjoittaa kulttuurista, mediasta ja hyvinvoinnista myös Au naturel -blogissaan.
- Lue myös Nooran juttu ystävästään Iisasta Kemikaalicocktailissa!
KUVAT: AlannaRalph/Flickr, mikefats/Flickr
Reader Comments (9)
Onhan se kiva, että sait helpotusta hoivasta. Näistä vaihtoehtohoitojen tarinoista valitettavasti värittyy hirvittävän vääristynyt näkemys.
Kun näitä hoitoja tutkitaan, pyritään vääristyneitä tuloksia karsimaan kontrolleilla. Kontrollina toimii yleensä satunnaisesti jaettu toinen ryhmä, joka on ihanteellisessa tilanteessa yhtä muuttujaa poiketen samassa asemassa toisen ryhmän kanssa. Tutkimuksia arvostellaan pitkälti näiden kontrollien perusteella. Hoitomuotoja tutkittaessa vääristyneitä tuloksia aiheuttaa ilman kontrollia (tai huonosti kontrolloiduissa) tehdyissä tutkimuksissa aiheuttaa muun muassa lumevaikutus, potilaiden, hoitajien ja tutkijoiden puolueellisuus ja vaivojen luonnollinen historia (suurin osa ihmisten vaivoista on itsestään ajan kanssa paranevia). Pelkästään lumevaikutuksen on osoitettu vaikuttavan positiivisesti jopa kolmannekseen tutkimukseen osallistuvista.
Kun toimittaja tai kuka tahansa muu menee tämän tyyppiseen hoitoon "testiin", ei tilanteessa ole mitään hallintaa mistä mikäkin reaktio johtuu. Sen tiedon suhteen "onko hoidosta apua", on kyseinen testi täysin merkityksetön.
Akupunktiota on tutkittu paljon. Valtaosa tutkimuksista on toteutettu surkeasti juuri kontrollien puutteen vuoksi. Mitä huolellisemmin tutkimukset on suoritettu sitä enemmän on akupunktion hoidon teho jäänyt lumehoidon tasolle. kontrollihoitona akupunktiotutkimuksissa on yleensä pistokset "ei merkittäviin paikkoihin" tai pistokset jotka ei läpäise edes ihoa. Tärkeintä on, ettei potilas tiedä saavansa lumehoitoa. Hoitajaa ei luonnollisesti ole onnistuttu "sokottamaan" akupunktiotutkimuksissa.
Tämän lisäksi, kun huomioi sen tosiasian, että akupunktion perusväittämät meridiaaneista ja qi:stä on osoitettu täysin olemattomiksi. On täysin perusteetonta sanoa akupuntion vaikutusta miksikään muuksi kuin tehokkaaksi lumevaikutukseksi. Lumevaikutuksia on myös verrattu keskenään tutkimuksissa keskenään, ja niissä akupunktio on tavallisesti sijoittunut tehonsa puolesta valeleikkausta tehottomattomaksi, ja lumelääkettä tehokkaammaksi.
On aika kummallista, että jos henkilö on löytänyt avun vaivaansa esim. akupunktiosta eli vaihtoehtohoidosta, niin kohta joku virallisen lääketieteen tai vastaavan edustaja älähtää ja esittää näkemyksen, joka pyrkii mitätöimään kyseisen henkilön kokemuksen. Ikään kuin henkilö olisi täysin arvostelukyvytön arvoimaan kokemustaan hoidosta. Karkeaa ihmisen subjektiivisen kokemuksen aliarviointia.
Itselläni oli epämääräisiä kiputiloja joiden hoitamisessa virallinen lääketiede oli uskomattoman avuton. Kun mitään vikaa ei löydetty, sitä ei kuulemma oikeastaan olisi edes pitänyt olla. Lopulta kipu paljastui stressiperäiseksi (ei virallisen lääketieteen ansiosta).
Ei akupunktiota voi käyttää mihin tahansa eikä se usein ole edes ensisijainen hoitomuoto. Merkittävää näyttöä akuhoidon vaikuttavuudesta on kuitenkin saatu erilaisten kiputilojen esim. alaselkäkipujen hoidossa. Tämän tunnustavat myös useimmat kivun hoitoon erikoistuneet lääkärit.
On hämmästyttävää ettei länsimainen lääketiede uskalla asettaa kyseenalaiseksi omia tutkimusmetodejaan. Voidaan esittään aivan yhtä hyvin myös hypoteesi ettei meridiaanien ja qi:n olemassaoloa ole voitu todistaa, koska niitä ei nykylääketieteen (vajavaisin) keinoin vielä kyetä todistamaan.
Tämän tyyppisessä tilanteessa vaihtoehtohoitoa kokeillut ihminen on täysin pätevä tekemään subjektiivisen arvion muuttuiko oma olemus tai jokin vaiva hoitokerran yhteydessä, mutta hän on myös autuaan avuton tekemään siitä johtopäätöksiä MISTÄ se muutos johtui.
Akupunktiokäynnillä hyvin luultavasti potilas kokee jotain, ja hyvin mahdollisesti se on myös positiivista, mutta vain tutkitun tiedon perusteella voimme sanoa johtuiko kokemus pelkästään "rituaalista" vai siitä että akupunktion käsitys ihmisen vaivoista on oikea, ja sen johdosta niihin energiatasoihin on pystytty vaikuttamaan. Kun tämä tieto on saatavilla on epärehellistä itselleen ja muille väittää muuta.
Kipu esimerkiksi on aina korvien välissä ja aina todellista. Se mistä se johtuu onkin toinen juttu. Vaikka moni kipuun liittyvä on tuntematon, ei tarkoita se sitä, että jo perusteettomaksi osoitettuja väitteitä pidettäisiin todennäköisinä vaihtoehtoina.
Akupunktiota suositellaan melkein mihin tahansa. Joihinkin erityisesti hyvin lumeella vaikutettaviin aisioihin se vaikuttaakin paremmalta kuin toisin.
Länsimainen lääketiede asettaa itseään kyseenalaiseksi päivittäin ja tutkimusmetodeja tutkitaan. Juuri näiden tutkimuksien ansiosta tiedämme miksi tarvitsemme muun muassa aikaisemmin esittämiäni kontrolleja. "Kiinalainen lääketiede" ei esimerkiksi ole koskaan tehnyt kriittistä tutkimusta omista toimistaan. Akupunktiosta tämä olisi voinut tarkoittaa vaikka tutkimista toimiiko neula pisteessä A paremmin kuin pisteessä B. Akupunktio on myös perua ajoilta, joissa ihmisiä ei sopinut tutkia avaamalla ruumista, joten käsitykset ihmisen sisällöstä ja tautien aiheuttajista on ihan ilmasta tempaistuja.
Akupunktio ei siis todellakaan ole tutkitun tiedon mukaan tehokas hoito alaselän kipuihin. Tässä yksi kohtalaisen korkeatasoinen tutkimus aiheesta:
http://archinte.ama-assn.org/cgi/content/abstract/166/4/450
Jos joku lääkäri väittää sen olevat täytyy hänen hänen kaivaa ensin tutkimukset puheidensa pohjaksi, muuten puhutaan pehmoisia.
Koska Qi:tä ja meridiaaneja ei ole löydetty on siis oletettava, ettei niitä ole olemassa ennen kuin joku ne löytää. Ihmisen ruumista on pengottu lukemattomia kertoja eikä mikään viittaa niihin. Ja koska ne ovat olemattomia, pysyy tilanne sellaisena maailmanloppuun asti. Et sinäkään voi todistaa, ettei Rölli asu takapihallasi (tai taloyhtiösi pihalla), koska todisteita olemattomasta ei voi saada.
Kiitos keskustelusta kommentoijille. Se täyttää kaikki verkossa pyörivän akupunktiokeskustelun tunnusmerkit: ei tarvitse kuin googlettaa ”akupunktio”, ja avautuu lukematon määrä samankaltaisia puolesta–vastaan-keskusteluja. Perustelut ovat kummassakin leirissä aika pitkälle itseään toistavia. Asetelma kasvattaa mielestäni subjektiivisten kokemusten kiinnostavuutta. Siksi tämäkin juttu on kirjoitettu.
Akupunktio taitaa olla ns. vaihtoehtoisista hoitomuodoista yksi kiistellyimmistä. Se, että sillä on niin vankka kannatus valtavan laajalla kentällä on fakta jonka perusteella en itse ole valmis tuomitsemaan sitä huuhaaksi – vaikka Timon mainitsemat hoitotuloksiin vääristävästi vaikuttavat tekijät (lumevaikutus, potilaiden, hoitajien ja tutkijoiden puolueellisuus ja vaivojen luonnollinen historia) ovat ilman muuta huomion arvoisia hoidon vaikutuksia arvioidessa. Juttusarjan viimeisessä osassa arvioin hoidon vaikutuksia itseeni mahdollisimman puolueettomasti, näiden tekijöiden läsnäolon huomioiden.
Oma akupunktiohoitajani on alkuperäistä ammattiaan yhä akupunktion rinnalla harjoittava fysioterapeutti. Jos ihmisen anatomian länsimaisesta näkökulmasta katsottuna millintarkasti tunteva mies on hoitomuodosta niin vakuuttunut kuin oma hoitajani, minun vakuuttamisekseni riittäisi jo vähempikin. Ei akupunktioon uskovan tarvitse hylätä länsimaista lääketiedettä.
Tiedän, että kaltaisiani akupunktiosta kiinnostuneita ja sen kokeilemista pohtivia ihmisiä on paljon, ja uskon juttuni palvelevan erityisesti heitä. Se on yhden ihmisen subjektiivinen kokemus akupunktiosta hoitomuotona yrittämättä sen enempää ollakaan.
Taustaksi kerrottakoon vielä, että tarjosin juttua Uudelle Mustalle vasta käytyäni akupunktiossa koko hoitojakson ajan. Kimmoke hoidolle kumpusi siis puhtaasti omasta taustastani ja kokemuksestani.
Kiitos keskustelusta kommentoijille. Se täyttää kaikki verkossa pyörivän akupunktiokeskustelun tunnusmerkit: ei tarvitse kuin googlettaa ”akupunktio”, ja avautuu lukematon määrä samankaltaisia puolesta–vastaan-keskusteluja. Perustelut ovat kummassakin leirissä aika pitkälle itseään toistavia. Asetelma kasvattaa mielestäni subjektiivisten kokemusten kiinnostavuutta. Siksi tämäkin juttu on kirjoitettu.
Akupunktio taitaa olla ns. vaihtoehtoisista hoitomuodoista yksi kiistellyimmistä. Se, että sillä on niin vankka kannatus valtavan laajalla kentällä on fakta jonka perusteella en itse ole valmis tuomitsemaan sitä huuhaaksi – vaikka Timon mainitsemat hoitotuloksiin vääristävästi vaikuttavat tekijät (lumevaikutus, potilaiden, hoitajien ja tutkijoiden puolueellisuus ja vaivojen luonnollinen historia) ovat ilman muuta huomion arvoisia hoidon vaikutuksia arvioidessa. Juttusarjan viimeisessä osassa arvioin hoidon vaikutuksia itseeni mahdollisimman puolueettomasti, näiden tekijöiden läsnäolon huomioiden.
Oma akupunktiohoitajani on alkuperäistä ammattiaan yhä akupunktion rinnalla harjoittava fysioterapeutti. Jos ihmisen anatomian länsimaisesta näkökulmasta katsottuna millintarkasti tunteva mies on hoitomuodosta niin vakuuttunut kuin oma hoitajani, minun vakuuttamisekseni riittäisi jo vähempikin. Ei akupunktioon uskovan tarvitse hylätä länsimaista lääketiedettä.
Tiedän, että kaltaisiani akupunktiosta kiinnostuneita ja sen kokeilemista pohtivia ihmisiä on paljon, ja uskon juttuni palvelevan erityisesti heitä. Se on yhden ihmisen subjektiivinen kokemus akupunktiosta hoitomuotona yrittämättä sen enempää ollakaan.
Taustaksi kerrottakoon vielä, että tarjosin juttua Uudelle Mustalle vasta käytyäni akupunktiossa koko hoitojakson ajan. Kimmoke hoidolle kumpusi siis puhtaasti omasta taustastani ja kokemuksestani.
Timo Myllyniemelle
Yleensä mieleltään normaali ihminen kykenee yhdistelemään asioita, ei vain loogisesti vaan myös intuitiivisesti. Jos hän toistuvasti esim. akupunktiohoidon jälkeen kokee saavansa helpotusta vaivoihin se on merkityksellistä. Se on tärkeintä. Hän ei ole kovin kiinnostunut siitä, mikä tarkkaan ottaen on se mekanismi, joka helpotuksen tuo ja kyetäänkö se todistamaan niin, että hoito täyttää länsimaiset kriteerit. Ennen akupunktiota hän on saattanut kokeilla esim. shiatsua, ilman tulosta. Akupunktio tuntuu kuitenkin hänen kohdallaan toimivan (ei välttämättä kaikkien muiden) eli hän saa siitä apua. Kenties hoidon vaikuttavuudessa on myös lumetta ja kenties myös jotain muuta kuin mitä kiinalainen lääketiede esittää. Tämä on potilaalle yleensä toisarvoista. Hän käy akupunktiohoidossa, koska huomaa sen jälkeen voivansa paremmin. Mielessään hän liittää paranemisen jollain lailla akupunktioon. Se riittää hänelle, kuten riitti minullekin.
En seuraa akupunktiosta tehtyjä tutkimuksia. Ylen aamutohtorissa tri Jukka Pekka Kouri viittaa kolmeenkymmeneenviiteen kaksoisokkotutkimukseen, joissa näyttöä akuhoidon vaikuttavuudesta on saatu nimenomaan alaselkäkipujen hoidossa.
Tieteen paradigmojen ollessa nykyisenlaisia, on täysin mahdollista ettei akupunktiohoidon vaikuttavuudesta koskaan saada sellaista näyttöä, joka riittäisi tyydyttämään kaikkein jäykimmät tieteelliset asenteet. Ei tarvitsekaan. Vähempikin riittää. Lopputulos ratkaisee eli potilaan kokema helpotus. Ne jotka eivät sitä koe eivät akuhoidossa käy. Yksinkertaista.
On syytä huomioitava kiinalaisen tai ylipäätään itämaisen ja länsimaisen kulttuurin erot ja käsitykset tiedon luonteesta. Taolaiselle länsimainen tieteellinen tieto on sovinnaista tietoa, vain yksi tiedon muoto. Me nimitämme tiedoksi vain sitä, mikä pystytään käsitteillä tai jollain merkkijärjestelmällä esittämään ja joiden olemassaolo perustuu yhteiseen sopimukseen. Tähän on perustunut koko ihmissivilisaation kehitys. Mutta onko todella olemassa vain yksi määritelmä tieteelliselle tiedolle? Tästä on tieteenfilosofiassa kiistelty ja kiistellään edelleen.
Missä määrin ja mihin rajaan asti tiede kykynee tutkimaan itseään, on erittäin aiheellinen kysymys, koska se pakottaa esittämään jatkokysymyksen: missä määrin aistihavaintomme ovat todellisia? Havainto- ja ilmiömaailma ovat riippuvaisia aivoistamme, tajunnastamme. Ihmisen ja muurahaisen maailma ovat erilaisia. Olisi erittäin naivia ajatella, että ihmisen maailmassa on lopullinen totuus.
Niin kuin idässä sanotaan: ei silmä näe itseään, ei veitsi ei leikata itseään.
miksi akupunktiosta ja länsimaisesta lääketieteestä pitää edes puhua samassa lauseessa? itse en uskonut akupunktioon, mutta lopulta menin, kun unettomuuskausi vain jatkui stressin takia. auttoi, vaikken uskonut - kaikkia ei auta. pääsin eroon nukahtamislääkkeistä ja unettomuuskierteestä: lääkärit eivät osanneet auttaa muulla kuin nukahtamislääkeresepteillä, jotka pahensivat uniongelmia ja neuvoilla kuten "pitäisi vähentää stressiä". no shit? akupunktion jälkeen koin nimenomaan iisan kuvailemaa autuaallista rentoutumista ja väsymystä, enkä ole syystä kiinnostunut, vaan lopputuloksesta. kuka lääkäri voi pitää potilaan ongelman poistumista pahana, kun hinta oli pieni eikä hoidosta ollut haittaa? en usko, että akupunktio parantaisi syövän, mutta kumman monia se on auttanut kevyemmissä ongelmissa, joissa lääkärit ovat neuvottomia. itse menen jatkossakin stressitilanteissa akupunktioon ja pysyn lääkkeistä kaukana. vastaavasti monet lääkärit pitävät hierontaa turhana - itselläni se on silti ainoa lääkkeetön keino pitää niskahartiasäryt kurissa. mikä tässä on vikana?
Juuri näin, Neiti W.
Olen itsekin kuullut myös ei niin onnistuneista akupunktiokokeiluista, enkä suinkaan asennoitunut akupunktioon taikatemppuna, joka varmasti parantaa kaikki vaivat joita vaan satun keksimään. Olen ihan itsenäisesti ajatteleva, perusälykäs aikuinen ihminen, joka koki akupunktion mahdollisuutena ja johon tarjoutui otollinen aika tarttua. Olen iloinen, että tartuin; sarjan edetessä lisää kokemuksistani ja tietysti hoitojakson lopputuloksista.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on rohkeaa ja palkitsevaa luottaa elämässä myös muihin asioihin kuin pelkkään tieteellisesti perusteltuun faktaan. Oman itsensä kuunteleminen on tärkeintä.
Ja Sampo, kiitos myös sinulle asiallisesta, perustellusta kommentistasi. Allekirjoitan.