Päivää, miten voin auttaa?
Terhi Upola
Auta yksinäistä vanhusta! Ilahduta työttömien lapsia! Varsinkin joulun alla monesta suunnasta kaikui kehotuksia, että lähimmäistä pitäisi auttaa. Tottakai! Mutta varsinkin kaupungissa avuntarvitsijoita on vaikea löytää. Vai onko?
Erilaiset vapaaehtoistyötä tekevät järjestöt ovat olemassa sitä varten, että ne yhdistävät autettavat ja auttajat keskenään. Ei tarvitse kuin googlata sana vapaaehtoistyö ja valita tarjonnasta, että mitä haluaisi tehdä. Avun tarvitsijat etsiytyvät järjestöihin esimerkiksi vanhusten kunnallisen kotipalvelun, omaisten tai opiskelijoiden tukikeskus Nyyti ry:n kautta. Maaliskuussa verkkoon aukeaa myös vapaaehtoistyön teemavuoden hakukone, jolla voi etsiä itselleen sopivan vapaaehtoistyön. Koneeseen syötetään mm. ketä haluaa auttaa, millä toimintamuodolla (esim. varainkeruu, viestintä, hoivaaminen...), missä maakunnassa ja miten monta tuntia kuussa, kertoo projektisihteeri Karoliina Tikka. Kone arpoo vaihtoehdot ja hankkeen koordinaattorit laskevat, miten monta tuntia suomalaisista irtoaa auttamishaluja.
Oikeasti homma ei ole ihan noin yksinkertainen. Auttamishalu ja -kyky ovat mielestäni enemmän korvien välissä kuin vapaina aikoina kalenterissa. Vapaaehtoistyö on monesti ihmisenä ihmisen kanssa olemista, ja siihen täytyy heittäytyä, olla valmis ottamaan vastaan se, mitä ei-perinteisesti solmittu ihmissuhde tuo tullessaan. Samalla tavalla uskon, että autettavia löytyy sitä helpommin myös omasta lähiympäristöstä, mitä valmiimpi itse on auttamaan (eräs tuttavani esimerkiksi otti kodittoman miehen omaan kotiinsa asumaan ja myönnän heti, että itse en sellaiseen kykenisi).
Toki vapaaehtoistyötä voi tehdä myös kohtaamatta autettaviaan ja vaikka kokonaan kotoa käsin. Itse kuitenkin olen niin kiinnostunut tutustumaan kaikenlaisiin ihmisiin, joten minulle mielekkäintä vapaaehtoistyötä olisi sellainen, jossa pääsisi samalla kuulemaan täysin omastani poikkeavia elämäntarinoita. Otin puhelimen käteen ja soitin Suomen punaiselle ristille, Helsinki Missiolle ja Hope Yhdistykselle:
”Hei! Olen kolmekymppinen äiti ja etsin elämäntilanteeseeni sopivaa vapaaehtoistyötä. Jotain sellaista, jota voisi tehdä kerran tai kaksi kuussa ja joskus jopa ottaa lapsen mukaan. Haluaisin tehdä jotain muiden ihmisten seurassa; vähintään muiden vapaaehtoisten, mutta mieluummin itse autettavien parissa.”
Ystäväksi maahanmuuttajalle
SPR:n tiedottaja Taina Keinänen ehdottaa minulle ykkösvaihtoehdoksi ystävätoimintaa, mutta myös pakolaisten vastaanottokeskuksessa vierailuja tai nuorten turvatalossa päivystämistä. Kaksi jälkimmäistä ovat kuitenkin enemmän aikaan sidottuja, eikä niihin voi ottaa lasta mukaan.
Totta, että ystävätoiminta kuulostaa sopivimmalta. SPR välittää ystäviä eri syistä yksinäisille ihmisille: vanhukselle, uudelle opiskelupaikalle muuttavalle nuorelle tai maahanmuuttajalle. Toiminta on ajan viettämistä yhdessä, esimerkiksi elokuvissa, kävelyllä tai ostoksilla käymistä, ei kodin siivousta tai muuta hoitoa.
SPR suosittelee vapaaehtoisilleen muutaman illan mittaista ystävätoiminnan kurssia, mutta se ei ole pakollinen.
Saattajaksi vanhuksen lääkärireissulle
Helsinki Missio tekee työtä sekä vanhusten että erilaisissa vaikeissa tilanteissa elävien nuorten kanssa. Vanhustyö kuulostaa paremmin minulle sopivalta, koska se ei ole ajallisesti niin sitovaa kuin nuorisotyö, johon pitää sitoutua vähintään kahdesti kuussa.
- Sinulle voisi sopia keikka-apulaisen tai virikeryhmän vetäjän homma, ehdottaa vapaaehtoistyön koordinaattori Kaisa Kauhanen.
Keikka-apulaiselle soitetaan, kun vanhus tarvitsee apua lampun vaihtoon tai seuralaista lääkärissä käyntiin. Avuntarvetta on enemmän päiväsaikaan kuin iltaisin.
Virikeryhmän vetäminen vaatii enemmän sitoutumista ja säännöllisyyttä. Ryhmän vetämisessä olisi hyötyä erityistaidoista: ryhmissä esimerkiksi keskustellaan kirjallisuudesta tai harrastetaan liikuntaa. Myös virikeryhmät kokoontuvat päiväsaikaan, joten se rajoittaa osallistumismahdollisuuksia.
Helsinki Missio edellyttää vapaaehtoisiltaan vapaaehtoistyön kurssia, joka kestää vajaat pari kuukautta yhden illan viikossa.
Kuvassa Helsinki Mission meneillään oleva kampanja, joka haastaa aikuiset lapset olemaan yhteydessä iäkkäisiin vanhempiinsa.
Vaatteita vähäosaisille suomalaislapsille
Hope Yhdistys on äitiporukka, joka halusi tehdä jotain suomalaislasten hyväksi. Suomessakin riittää niitä, joilla ei ole kaikkea tarpeellista – ja mikä olisikaan helpoin tapa kuin lahjoittaa omien lasten käytettyjä vaatteita ja tavaroita eteenpäin.
Tällä hetkellä vaatevarastot ovat kumminkin täynnä, kertoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Kirsi Salo. (Lahjoitusten kanssa Salo kehottaa kääntymään esimerkiksi Karjalan lapsille vaatteita keräävien järjestöjen puoleen.) Sen sijaan vapaaehtoisille ihmisille on aina kysyntää. Useimmiten homma toimii niin, että ringissä olevat vapaaehtoiset ottavat Kirsiin yhteyttä: "nyt olisi puoli päivää aikaa, mitä voin tehdä". Homma voi olla vaikka lasten zumbakurssin, kylpyläretken tai vaatejakelun organisointi.
Vapaaehtoiset voivat itse organisoida vaatejakeluja: he voivat ottaa yhteyttä seurakunnan tai muun vastaavan (ei kuitenkaan Pelastusarmeijan, koska he jakavat vaatteita itsekin) järjestämään ruokajonoon ja kysyä, mahtuuko rinnalle myös lastenvaatteiden jakelupiste. Kun homma on sovittu, asiasta kannattaa jättää paikalle mainos ja sitten käydä hakemassa autolastillinen tavaraa Hopen varastolta.
Hopen toimintaan on vaikea ottaa lasta mukaan, eikä siinä saa kuin hetkellisen kosketuksen avun saajiin. Kirsi Salon mielestä vaatteiden jakaminen on kuitenkin ”ihanaa hommaa”, koska siinä pääsee konkreettisesti näkemään vaatteiden saajien ilon.
Mistä aion aloittaa
Aion aloittaa omasta isotädistäni, joka asuu yksin eikä paljon ulkona liiku. Mitään oikeasti hyvää syytä ei ole, miksi en käy useammin katsomassa häntä. Sen jälkeen aion mennä SPR:n ystävätoiminnan kurssille ja katsoa, olisiko minusta ystäväksi maahanmuuttajalle tai vanhukselle.
Helsinki Mission keikka-apulaisen homma kuulostaa muuten hyvältä, mutta oikeastaan haluaisin sitoutua hiukan enemmän ja luoda pidempiaikaisia kontakteja. Uskon, että enemmän sitoutumalla homma on itsellekin huomattavasti palkitsevampaa.
Hope Yhdistyksen toiminta kuulostaa todella kannatettavalta, mutta omaan elämääni liian epämääräiseltä. En usko, että saisin aikaiseksi ilmoittaa silloin tällöin, että nyt minulla olisi vapaata aikaa.
Haastan kaikki lukijat mukaan vapaaehtoistyöhön! Kerro meille, mitä teet tai mitä aiot tehdä tänä vuonna. Katsotaan, millaisen työpanoksen Uuden Mustan lukijat saavat kollektiivina aikaan! Vai herättääkö aihe sinussa vain epäluuloa tai huonoa omaatuntoa?
Lisää vapaaehtoistyötä:
- Suurella sydämellä -sivustolta tai Verkostopalvelusta voi etsiä avoimia vapaaehtoistyöpaikkoja eri paikkakunnilta. Maaliskuussa aukeaa vastava, mutta monipuolisempi Tuntitili-hakukone (ks. yllä), jossa on vieläkin laajemmin mukana erilaisia organisaatioita ympäristöjärjestöistä kuntiin.
- WWF:n öljyntorjuntajoukot
- Kepan Anna aikaa -tapahtumassa to 3.2. kohtaavat järjestöt ja vapaaehtoistyötä etsivät.
- Ke 26.1. Helsingin Narinkkatorilla muodostetaan Maailman suurin punainen risti. SPR:n aloitustempaus vuoden 2011 EU:n Vapaaehtoistoiminnan teemavuodelle.
Kuvat: Flickr/Horiavarlan, Nigeldchristian, dimi3
Reader Comments (5)
Joulun alla on tosiaan helpointa auttaa, kun muistutuksia asiasta tulee eri puolelta. Mulla on tapana osallistua Joulupuu-keräykseen. Myös eläinten joulupadalle vien rahaa tai tavaraa. Hyvä joulumieli-keräyskin on hyvä.
Kävin kerran SPR:n infossa, jossa esiteltiin Metsälän säilöönottokeskuksen (hirveä sana) toimintaa. Vapaaehtoiset käy pelailemassa maahan pyrkineiden kanssa, jotta he saisivat muuta ajateltavaa. Se on masentava paikka, koska siellä olevat muistaakseni vain odottavat, koska heidän viedään pois Suomesta. Infosta jäi mulle olo, että homma on liian rankkaa. Käytännössä säilössä olijat tietysti toivovat saavansa muutakin apua kuin seuraa, ja ei oon tarjoaminen olisi turhauttavaa. Moni muu kyllä innostui infossa, ja lähti mukaan toimintaan.
Eniten teen vapaaehtoistyötä pariin krooniseen sairauteen liittyvässä vertaisryhmässä, siihen liittyy myös kansalaisaktivismia. Näissä jutuissa mulla on oma lehmä ojassa, mutta koen tekeväni tärkeää hommaa.
Iines, olet siinä oikeassa, että jonkinlainen tyydytys vapaehtoistyöstäkin täytyy itselleen saada. Ei kai siinä mitään pahaa ole, vaikka on oma lehmä ojassa, kun samalla tekee hyvää työtä.
- Terhi
Ja tärkeintä kai on, että tosiaan tekee jotain, ja silloinhan siihen tekemiseen parhaiten sitoutuu, kun siitä saa jotain tyydytystä. Joskus se tulee henkilökohtaisesta suhteesta autettavaan, joskus muiden vapaaehtoisten kanssa syntyvä yhteisö on tärkeä, joskus itse tekeminen on kivaa. Jos aikoo tehdä vapaaehtoistyötä, ei mun mielestä tarvitse olla liian ankara itselleen - kun voi auttaa myös lahjoituksilla, turha tehdä vapaaehtoistyötä hampaat irvessä.
Myös tuo on hyvä muistaa, että jos ihan omassa lähipiirissä on yksinäisiä ja apua tarvitsevia, voi aloittamisen auttaa heistä. Kai vanhustakin eniten ilahduttaa, kun auttaja on sukulainen. Ja sen isotädin luo varmaan voi ottaa lapsen, aika moni vanhus nimenomaan tykkää tavata lapsia.
Mulla on tällä hetkellä auttaminen rajautunut isotätini luona vierailuun. Olen jo muutaman vuoden ajan käynyt siskoni kanssa hänellä vuoroviikoin, ja täytyy sanoa, että siitä jää oikein hyvä mieli. Vaikka nykyään sitä on vähän hölmöä sanoa auttamiseksi, sillä enemmän se on vain ystävän tervehtimistä. Ja mielenkiintoinen ystävä hän onkin, kun voimme jutella esimerkiksi lottien toiminnasta sodan aikana, sotien jälkeisten vuosikymmenien asumisjärjestelyistä Helsingissä tai ihan vaikka vanhan ajan siivousmenetelmistä. Suosittelen kaikille vanhusystävää!
Olen suunnitellut myös vapaaehtoiseksi ilmottautumista tämänkin vuoden Maailma kylässä -festarin reilun kaupan kahvilaan. Kahvin myynti on hauskaa, ja tuommoinen yhden viikonlopun urakka vuodessa ei ainkaan sido liikaa.
Huippujuttu Uusi Musta!
Jos hyväntekeväisyys kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan myös uuteen suomalaiseen vastuulliseen sosiaaliseen mediaan Sharewoodiin.
Sharewoodissa voi lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen maksamatta itse mitään, voittaa palkintoja ja pitää hauskaa muiden vastuullisten hyväntekijöiden kanssa.
Sharewoodissa on nyt 9000 käyttäjää, jotka ovat klikkailleet avustusjärjestöille yli 11 000 euroa! Käyttäjiä ovat muun muassa Anni Sinnemäki, Mikko Leppilampi, Leo Stranius ja Johanna Korhonen.
Käykää toki tutustumassa osoitteessa www.sharewood.org