Tervetuloa, autoton elämä
Terhi UpolaEn ole ihan yhtä jyrkkä autoilun vastustaja kuin Uuden Mustan mielentilavideoni antaa ymmärtää. Omistan puolikkaan auton, josta olemme mieheni kanssa nyt hankkiutumassa eroon. Luopumista on suunniteltu pääasiassa järkiperustein: vertasimme, mitä autottomuus maksaa tai säästää ja miten kulkeminen jatkossa hoidetaan.
En pidä itseäni minään ekojeesuksena, kun luovun autosta - enkä rikollisena, vaikka nimeni on toistaiseksi autonomistuspaperissa. Nyt kun asumme Helsingin kantakaupungissa, autosta on yksinkertaisesti tullut rasite, sekä henkinen että fyysinen. Uusilla kotikulmilla autottomuus on statussymboli siinä missä joku tietty automerkki saattaa olla jossain muualla. Kantakaupungissa tämänhetkisessä lumitilanteessa omasta kulkuvälineestä on aika paljon riesaa. Olemme seisottaneet autoa välillä pitkiäkin aikoja kaupungin ulkopuolella, eikä ole ollut ikävä.
Nykyisillä autoilumäärilläni tuo matkustusmuoto ei rasita hiilijalanjäkeäni suhteessa kovin paljon. Ajoittaiset lentämiset ja lihansyönti tekevät jalanjälkeeni huomattavasti syvemmän painanteen. Loppujen lopuksi autosta luopumisessa on kaikkein eniten kyse periaatteesta. Kuten siitä, millaista esimerkkiä haluan näyttää lapselleni ja millaista omistusmuotoa haluan kannattaa: sitäkö, että kaikilla on oma auto käyttöasteesta riippumatta, vai satunnaisten käyttäjien autojen yhteisomistusta.
Auton omistamista perustellaan usein sillä, että autolla liikkuessa säästää aikaa. Mutta entä kaikki tankkaamiset, parkkipaikan etsimiset, huollot ja pissapojan täytöt? Verrattuna siihen, että voi bussissa neuloa, lukea tai hoitaa asioita kännykällä?
Pitääkö jatkossa jumittua kotiin?
Autottomuus vaikuttaa henkilökohtaisessa liikkumisessani lähinnä satunnaisiin viikonloppu- ja lomamenoihin. Merkittävä muutos perheemme kannalta on se, että mieheni menee jatkossa töihin auton sijasta aina junalla, kun hän on tähän asti ollut "sekakäyttäjä".
Ainoa isompi hankaluus autosta luopumisessa on se, että minulla on läheisiä sukulaisia monella sellaisella suunnalla, jonne eivät kulje junat eivätkä juuri bussitkaan. Esimerkiksi julkinen liikenne Helsingistä Orimattilaan on surkea. (Ja kyllä, ymmärrän todella, että läheskään kaikilla ei ole mahdollisuutta luopua autosta, kuten vaikka niillä sukulaisillani, joiden luo minäkään en pääse millään muulla.)
Ratkaisuna tähän aion käyttää City Car Clubia ja kenties joskus lainata autoa ystävältäni. Hän on hankkinut auton työtään varten ja potee sen omistamisesta hirveän huonoa omaatuntoa. Huonoa omaatuntoa ilmeisesti lievittää, jos jonkun toisen autosta luopuminen helpottuu hänen tarjoamansa lainausoption takia.
City Car Club on tehnyt autosta luopumisen helpoksi sikäli, että se ostaa autoja saadakseen uusia asiakkaita. Autosta saatavan hinnan voi käyttää osin tai kokonaan käyttömaksuihin. Yrityksestä kerrotaan, että 3/4 heille autonsa myyvistä uusista asiakkaista on naisia. Naiset kuulemma kokevat autonmyynnin epämiellyttäväksi puuhaksi. Ei ihmetytä!
Säästääkö autottomuus rahaa?
Sikäli autottomuus tuntuu kukkarossakin, ettei tarvitse maksaa kalliita vakuutuksia ja remppoja. Säästö riippuu paljolti siitä, voiko aikaisemman autolla kulkemisen korvata esimerkiksi junalla. Listasimme nykyiset matkustuskulumme ja arvion kuluista ilman autoa.
Perheemme matkustuskulut tällä hetkellä vuodessa:
- Bensat: 0,08 l/km * 13000 km *1,5 €/l = 1500 €
- Vakuutukset: 600 €
- Käyttömaksu: 130 €
- Katsastus: 70 €
- Huollot ja korjaukset: 600 €
- Junat: 200 €
- Julkiset pääkaupunkiseudulla: 900 € (400 € + 500 €)
- Pysäköinti 130 €
- Taksit 200 €
= 4430 €
Kulut ilman autoa vuodessa:
- Junat: 1000 €
- Bussit: 100 €
- Julkinen liikenne pääkaupunkiseudulla, sis. sekä työ- että vapaa-ajan matkat: 1600 € (400 € + 1200 €)
- City Car Club 1000 €
- Autovuokrat: 200 € (esim. koko viikonlopun reissulle kannattaa käyttää autovuokraamoa City Car Clubin sijaan)
- Taksit 400 e
= 4300 €
Olin toivonut, että autosta luopuminen toisi heti enemmän säästöjä! Pidemmän päälle autottomuus tulee tietenkin huomattavasti edullisemmaksi. Jos haluaisimme pitää auton, se tulisi jossain vaiheessa vaihdettua uudempaan, johon uppoaisi suhteessa todella paljon rahaa. Lisäksi auton arvo ei säily kovin hyvin. Tai jos pitäisimme vanhan auton, korjauskustannukset nousisivat todennäköisesti huomattavasti.
Kulut ilman autoa on myös heitetty laskelmassa yläkanttiin. Arvelen, että kustannukset laskevat, kun nyt kaksivuotias lapsi kasvaa. Olemme laskelmassa esimerkiksi arvioineet menevämme monta kertaa vuodessa vaarilaan Espooseen taksilla. Sitten kun lapsi ei enää nuku päiväunia, sinne ehtii helpommin bussillakin.
Ehkä suurimmaksi säästöksi voi laskea omistamattomuudesta syntyvän huolettomuuden.
Terhin mielentilavideo:
miten meidän pihan autoille kävi?
Videossa järkytyn oman kerrostalopihani pysäköintikäytännöistä: miten voi olla mahdollista, että keskelle leikkikenttää on jatkuvasti pysäköitynä useita autoja?
Todellisuudessa pysyn kaukana kyseisestä alueesta niin kauan, kun autot siinä seisovat. Pihalle on asetettu pysäköintikielto ja 40 euron sakko. Se ei kuitenkaan ole mikään karkotin, jos sakkolappuja ei käytännössä koskaan jaeta. Mutta onko joku sitten saanut erityisluvan kiipeilytelineen nurkalle pysäköintiin?
Taloyhtiömme kiinteistöhuolto ei ole kuullut erityisluvista. Isännöintitoimiston mukaan erityislupia ei ole myönnetty. Alueen pysäköintiä valvova yritys ei liioin tiedä erityislupia jaetun, ja lupaa käydä tarkistamassa alueen erikseen. Jään odottamaan, koska pihalle pääsee taas leikkimään.
Lisää aiheesta:
Helsingin Uutiset: Autojen määrä voisi vähentyä jopa 10 000:lla
Reader Comments (3)
Olen monesti pohtinut autottomuutta, meillä kun pihassa seisoo kaksi (2) peltilehmää. Valitettavasti vaan se on meillä täällä maalla ihan pakollista. Ei kulje busseja, ei, ja en voi viedä poikaa aamulla hoitoon pyörällä, kun matkaa hoitopaikkaan on 20 km yhteen suuntaan. Ja näin talvella ei pyörällä pääsisikään mihinkään, kun aina ei meinaa päästä autollakaan. Toinen biileistämme onneksi on neliveto, jolla pääsee isommassakin hangessa.
Olen saanut pari kommenttia sähköpostitse aiheeseen:
Ensinnäkin mainio linkkivinkki:
Kuningaskuluttajan toimittaja Virpi Väisänen vertaili vuoden ajan, mitä maksaisi oman auton omistaminen versus auton käyttö vuokraamalla, taksilla tms. aina kun haluaa. Vertailussa oli mukana myös auton omistamisen hinta. Juttu kertoo havainnollisesti, miten ainakin pk-seudulla pärjää mainiosti ilman omaa autoa.
Toinen kommentti tuli City Car Clubista: tuhat euroa vuodessa on heidän kokemuksensa mukaan aika yläkanttiin vedetty heitto. Katsotaan vuoden päästä, miten kävi.
- Terhi
t