Yhdessä roskapussissasi on vettä
Katja LahtiTänään starttaa Uuden Mustan tv-kampanja, johon olemme tehneet meistä kaikista vähän erilaiset "esittelyvideot". Esittäydymme kuluttajina, joilla on joskus palanut pinna asiasta, josta suuttumista kanssaihmiset pitävät merkkinä mielenvikaisuudesta. Mielentilatutkimukseen emme sentään ole vielä joutuneet, vaikka videoissa niin tapahtuukin. Voit tarkistaa oman mielentilasi täällä!
Oman lempiaiheeni valinta oli helppo, olenhan käsitellyt täällä jätteitä jo monta kertaa. Jostain syystä tästä aiheesta vain kumpuaa jatkuvasti lisää sanottavaa! Esimerkiksi jätevedet. Arjen kemikaalien määrä lisääntyy koko ajan - miten jätevedenpuhdistamo pysyy kärryillä siitä, mitä kaikkea vedestä pitäisi poistaa?
En halua ajatella, miltä Helsingin edusta näyttäisi, jos jätevesiä ei käsiteltäisi. Viime vuonna vietettiin - onneksi - jätevedenpuhdistuksen sadatta juhlavuotta. Itselleni tuli yllätyksenä, että 1900-luvun alussa pääkaupunkiseudun rannikkovesistön tilanne oli karkaamassa käsistä: vesistöihin kaadettiin surutta kaikenlaista moskaa (ja joissain Euroopan kaupungeissa näin tehdään edelleen). Esimerkiksi uimahallit perustettiin aikoinaan sen vuoksi, että luonnonvedet olivat liian likaisia uimiseen!
Mitä jäteveteen velä jää?
Ihmiset käyttävät arjessaan valtavasti kemikaaleja, lääkkeitä, kosmetiikkaa ja pesuaineita, jotka joutuvat tavalla tai toisella vesistöön. Pönttöön pudonneet kännykät ja tekohampaat on helppo poistaa, mutta miten on kemikaalien laita?
Jätevettä käsitellään ensisijaisesti siksi, ettei Itämeri rehevöityisi, kertoo HSY Veden tuotantoyksikön päällikkö Mari Heinonen kertoo. Käsittely keskittyy erityisesti fosforin, typen ja orgaanisen aineen (= sitä itseään) poistoon. Vihreässä leväpuurossa ei nimittäin elä mikään vesistölle tyypillinen asukas.
HSY Vesi tekee yhteistyötä erilaisten viranomaisten, oppi- ja tutkimuslaitosten kanssa mm. antamalla tutkimustahojen käyttöön lietenäytteitä. Pääkaupunkiseudun kahden puhdistamon läpi kulkevat n. 800 000 ihmisen jätevedet, joten näytteet antavat hyvän kuvan tiheästi asutun yhdyskunnan tuotoksista.
Ei ne aineet vaan ne yhteisvaikutukset
HSY on yhteistyökumppanina muun muassa HELCOMin Itämeren suojeluohjelmaan liittyvässä COHIBA-projektissa (Control Of Hazardous substances In the Baltic Sea region). COHIBA on Venäjää lukuunottamatta kaikkien Itämeren rantavaltioiden yhteisprojekti, jonka tarkoitus on kartoittaa 11 haitallisen aineen tai aineryhmän pääsyä Itämereen. Tarkoituksena on myös laatia suositusehdotus kokonaisjätevesien toksisuus- eli myrkyllisyystestaukseen ja ehdotus toksisuuteen perustuviksi raja-arvoiksi. Näytteitä on otettu jokaisen maan kahden kunnallisen ja kahden teollisuuden jätevesilaitoksen lietteestä, kaatopaikoilta ja hulevesistä. Haitallisten aineiden listalta löytyy muun muassa palonestoaineita, perfluorattuja yhdisteitä, elohopeaa ja dioksiinia.
Mutta riittääkö tämäkään - miten saadaan kiinni kaikki uudet mömmöt, joita markkinoille pukkaa koko lisää? Suomen Ympäristökeskuksen biologi Tarja Nakari huomauttaa, että paljon tärkeämpää olisi estää tiettyjen kemikaalien pääsyä ympäristöön kuin tutkia esiintymistä.
Perinteisesti jätevesiä on arvioitu kemiallisesti eli tutkittu, mitä yhdisteitä jätevesi sisältää ja millaisina pitoisuuksina. Yksittäisten aineiden kemialliset mittaukset eivät kuitenkaan kerro riittävästi siitä, miten aineet vaikuttavat ympäristössä, yhdessä ja erikseen. Yleensä kemikaalit joutuvat ympäristöön hyvin pieninä pitoisuuksina, joita on hankalaa ja kallista mitata, tai seoksina, jolloin niiden yhteisvaikutuksia on vaikea havaita. Kaikkia aineita ei edes tunnisteta analyyseissä. Itämeren kannalta on tärkeätä tietää, minkälaisia ominaisuuksia päästöillä on ja mitkä ovat riskit ympäristölle. Tämän vuoksi tarvitaan myös jätevesien biologista testaamista.
Kemiallisten analyysien lisäksi näytteille tehdäänkin erilaisia toksisuustestejä. Toksisuutta mitataan mm. vesikirppujen avulla: jos ötököiden kuolleisuus tai lisääntymisvaikeudet näytteissä lisääntyvät, tulee aihetta lisätutkimuksiin, vaikka vesi olisikin periaatteessa puhdistettua.
Ajattele viemäriä yhtenä roskisena
Jätevedet eivät tule puhdistamoilta vaan meidän omista viemäreistämme. Nakari kertoo, että teollisuus ei ole ainoa pahis: kuluttajien jätevesistä vesistöön pääsevien kemikaalien määrä on hyvin kirjava, teollisuuden päästöt taas tunnetaan melko hyvin.
Viemäriä pitäisikin ajatella vesiroskiksena: samoin kuin jätekatokseen viety roskapussi, jätevesikään ei katoa, vaan lähtee pitkälle matkalle kohti puhdistamoa ja merta - kalastus- ja virkistysvesiämme. Tässä piilee myös hyvä uutinen, sillä voimme itse vaikuttaa siihen, millaista jätevettä omaa viemäriä pitkin poistuu. Pesuaineiden ja kosmetiikan lisäksi omat tuotoksesikin sisältävät muutakin kuin typpeä ja fosforia: virtsan mukana poistuu muun muassa lääkkeiden sisältämiä yhdisteitä: ehkäisypillereiden sisältämää estrogeeniä siirtyy siis kalojenkin ruokapöytään.
Harkitse siis, onko jokaiseen tahraan pakko käyttää järeitä pesuaineita vai riittäisikö pöydän pyyhkimiseen kuuma vesi tai siivoukseen vanhan ajan niksit? Vähennä myös hajusteiden käyttöä: vessanpönttö puhdistuu ilman synteettisiä, hormoniaktiivisia hajusteita sisältävää raikastintakin. Omaa ulkonäköä ja hygieniaa voi helposti hoitaa ympäristöystävällisellä kosmetiikalla, sillä valikoimaa on jo paljon. Myös lääkkeiden käyttöön on syytä kiinnittää huomiota: älä napsi pillereitä tavan vuoksi! Nuha menee ohi lepäämällä ja särkyjen perimmäiset syyt kannattaa selvittää lääkärissä.
KUVA: HSY ja Katja
Katjan esittelyvideo
Reader Comments (4)
Luin joskus artikkelin, jossa arvioitiin kokaiinin päivittäismenekkiä Milanossa jätevesianalyysien perusteella. Sitä meni kuulkaa paljon :O
Uskon! Niinhän se on et noi vesistöt kertoo meistä kaksijalkaisista paljon enemmän kuin fisuista. Ja ehkä se, että mereen voi työntää melekin kaiken, kertoo eniten. :(
- Katja
Teillä on aika usein hyviä ja kiinnostavia juttuja täällä; vähän harmittaa, että blogi/sivusto ainakin mielletään niin vahvasti naisille suunnatuksi. Täällä on paljon juttuja, jotka saattaisivat, ja joiden ainkakin pitäisi kiinnostaa meitä miespuolisiakin (kuten tämä kyseinen) :)
Jukka, kiitos palautteesta ja mahtavaa, että luet näennäisestä kohderyhmärajauksestamme huolimatta! :) On ihan totta, että monissa jutuissa käsitellään aiheita, jotka eivät ole kovin sukupuolittuneita. Tarkoituksemme on käsitellä naistenlehdistä tuttuja teemoja, mutta kestävän elämäntavan näkökulmasta, joten naiset nousivat kohderyhmäksi vähän konseptin sivutuotteena. Emme siis aktiivisesti kirjoita naislukijakunta kirkkaana mielessä, vaan siitä, mikä meitä itseämme juuri nyt koskettaa / kiinnostaa. Koska me vakkaribloggaajat olemme kaikki naisia, arvostamme suuresti juttuideoita miehiltä!
- Katja