Vihreää valoa kotimaiselle kalalle
Katja LahtiTiesitkö, että suomalaiset syövät noin 200 grammaa silakkaa vuodessa? Mummoni söi saman verran viikossa (ellei jopa päivässä). Ruisjauhossa kieritellyt, voissa rapeiksi paistetut silakkafileet olivat lapsuudessa myös minun herkkuani. Nykyään ympäristömyrkyt epäilyttävät, vaikka terveyshyödyt hakkaavatkin haitat vastikään julkaistujen taulukoiden mukaan. Myös WWF:n tuore kalaopas sisältää muutamia hyviä uutisia!
WWF:n juuri päivittämässä kalaoppaan sanoma on selkeä: kotimainen kala on edelleen pop. Punaiselle eli kielletylle listalle on joutunut mm. chileläinen lohi, josta Viivi syksyllä kirjoitti. Sen sijaan Itämeren itäinen turskakanta sai onnistuneiden suojelutoimien ansiosta nyt vihreää valoa!
Kalaopas antaa kalan ostajalle liikennevalot: vihreää kaloille, joita voit hyvällä omallatunnolla ostaa, keltaista lajeille, joiden kohdalla kannattaa harkita kahdesti ja punaista uhanalaisille lajeille, joita pitäisi kokonaan välttää poimimasta ostoskoriin tai ravintolassa lautaselle. Kalat on luokiteltu ympäristöperustein, eli niiden pyynnin ja kalakantojen kestävyyden mukaan. Oppaaseen on arvioitu paljon uusia lajeja ja lajien suosituksia on myös muutettu. Suosituksia on myös tarkennettu kestävien pyyntimenetelmien (esim. mustekalan loukkupyynti) tai kalakantojen koon alueittaisen vaihtelun mukaan (esim. Itämeren itäisen kannan turska). Kysymyksiä saa siis esittää kalatiskillä kuin toimittaja konsanaan.
WWF:n mukaan MSC-sertifioitujen tuotteiden määrä on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana muutamasta sadasta yli kuuteen tuhanteen. Kalaoppaan verkkoversio kertoo, mitä Suomessa myytäviä kaloja saa sertifioituna. MSC:n (Marine Stewardship Council) tavoitteena on vähentää ylikalastusta eli luonnonvarojen kestämätöntä käyttöä. MSC-sertifikaatti on tällä hetkellä paras tae siitä, että kala on pyydystetty ekologisesti kestävällä tavalla. Kannattaa siis vaatia lähikaupassa MSC-merkittyä kalaa, sillä suomalaiset kalatukut tekevät päätöksiä kysynnän perusteella.
Tonnikalalle, joka on kirjolohen jälkeen Suomen syödyin kalalaji, on uudessa oppaassa käytetty koko väriskaalaa. Vihreän valon saavat kaikki MSC-merkityt tuotteet, joihin kuuluvat myös jotkut valkotonnikalatuotteet. Punaista näytetään tuoreena myytävälle, sushiin tai pihveihin käytettävälle tonnikalalle. Se on pääosin peräisin suurikokoisista lajeista, joiden lähes kaikki kannat ovat ylikalastettuja. Jos sitä haluaa välttää, varminta on vaihtaa sushiravintolassa tonnikala kokonaan pois annoksesta. Säilyketonnikalalle palaa keltainen valo.
Terveyshyödyt hakkaavat dioksiinin haitat
Suomessa myydystä kalasta 75% on WWF:n mukaan ulkomaista. Mietimme taannoin porukalla Nudgessa järjestetyssä kalaillassa, miksi suomalaiset eivä syö kotimaista kalaa kuten silakkaa. Yksi yleisöstä huikattu vastaus olivat ympäristömyrkyt: tiedämme, että vetemme ovat pilalla ja niin ovat kalatkin. Kaloille annetut syöntisuositukset jo itsessään kertovat, että kalan kanssa pitää olla varovainen. Muistan ikuisesti, kun lääkäri antoi ohjeita ensimmäisen raskauden alussa: kaikkea muuta voit syödä paitsi suomalaista haukea. Myönnän, että en ole sen koommin halunnut haukea missään muodossa, en edes raskauden jälkeen.
WWF:n meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhunen (kuvassa) huomautti tapahtumassa, että vaikka silakan osuutta lisäisi tuosta keskimääräisestä, ei myrkkyjä silti saa itseensä vaarallisia määriä. Eviran mukaan kannattaa suosia pientä silakkaa.
Kalojen terveyshyödyille voidaan myös laskea kerroin verrattuna haittoihin. Esimerkiksi kasvatetun kirjolohen (saantisuositus 500 gr / vko) terveyshyötyjen on laskettu olevan 600 kertaa suuremmat kuin dioksiinin mahdolliset haitat. Pienempien silakoiden (saantisuositus 400 gr / vko) terveyshyödyt taas ovat 20 kertaa suuremmat kuin dioksiinin mahdolliset haitat.
Lue lisää
Reader Comments (4)
Toivottavasti suomalaiset kalastajat jaksavat kalastaa ja saavat saaliistaan oikean hinnan, jotta me kuluttajat saisimme kotimaista kalaa ruokapöytäämme.
Suomalaista kalaa syömällä pidetään kalastajatkin kiireisinä. :)
Ihan vaan sitä, että silakkaa ei ole edes tarjolla joka paikassa. Liikuntaesteinen EI pääse aina halutessaan esim. halliin tai sellaiselle torille, josta sitä saisi. Lisäksi silakan hinta, tuoreus ja usein koko (liian isoja!) ovat häiritseviä!!! Aina kun normikaupassa on tarjolla, ostan mieluusti silakkaa, kokonaisena ja perkaamatta. Hassua kyllä, esim. silakan jatkojalostus kotimaassa on niiin vähäistä, että hävettää. Silakkapihvejä (valmiiksi paistettuna) tuodaan Virosta *käks*, no, ovat nekin hyviä. Mutta mieluummin söisi kotimaisia...
Kauppiaat, hohoi - ja varsinkin S- ja K-ketjut! Nyt olisi toivomuksia tämän asian osalta.
Polgara Welhotar, pitää täysin paikkansa! Terhi tästä jo avautuikin syksyllä. Ketjuliikkeiden ryhdistäytymistä odotellessa.
- Katja