Voiko Los Angelesissa liikkua ilman autoa?
Hertta PäivärintaPiipahdin Kaliforniassa tapaamassa sukulaisia ja nauttimassa auringosta. Tutustuin samalla "kulttuuriin", muun muassa paikalliseen arki-autoiluun. Lentokoneessa poikaystäväni kertoi, että Losissa ei sitten kukaan kävele. En uskonut. Olen asunut lapsena Jenkeissä itärannikolla, enkä ollut koskaan käynyt suurkaupungissa, jossa ei olisi tiheää ihmisvilinää.
Poikaystäväni varoitti minua siitä, etten pitäisi Los Angelesista, koska siellä ei kuulemma olisi juurikaan tekemistä - siis tietysti alkuihmettelyn jälkeen. Ja elokuvateollisuuden pääkaupungissa ei kuulemma myöskään olisi kulttuuria. Siis mitä, nämä pöyristyttävät väitteet oli nähtävä omin silmin.
Los Angelesia voisi kuvailla isoksi maa-kaistaleeksi, jonka sisällä on kuin pieniä kyliä, joita valtavat monikaistaiset moottoritiet yhdistävät. L.A:ssa on neljä miljoonaa autoa, yksi auto asukasta kohden. Vaikka moottoritiet yltävät kaksitoistakaistaisiksi asti, ovat liikenneruuhkat maailman pahimpia.
Vaikka Los Angeles on rakennettu autoilukaupungiksi, on julkinen liikenne ollut joskus monipuolisempi. Vielä viime vuosisadan puolivälissä kaupunkia lävisti toimiva raitiovaunuliikenne, jonka autojätti General Motors osti ja hävitti.
Takseja on suhteessa vähän, ja jos semmoisen onnistuu saamaan, täytyy tietää osoitteen lisäksi reitti määränpäähän, sillä kuskit eivät yleensä tunne paikkoja. Ja jopa yöllä voi törmätä autojonoihin, sillä ihmiset kotiutuvat baareista ja klubeilta tietysti autolla ja eikä varmaankaan selvinpäin. Humalassa ajamista helpottaa tuttavani mukaan se, että lain nimissä poliisi ei saa pysäyttää autoa, ellei kuljettaja tee liikennerikkomusta.
Parin päivän kokemuksella voi jo allekirjoittaa sen, että "Los Angelesissä ei kävellä". Kävellessämme ravintolaan, rannalle tai baariin saimme olla rauhassa, kun autot kaasuttivat ohi. Ihmiset toki kävelevät, rullaluistelevat ja pyöräilevät rantabulevardeilla, mutta siirtyäkseen paikasta toiseen - oli välimatka kuinka lyhyt tahansa - näytti siltä, että ihmiset käyttävät peltilehmää.
Kulttuuria Los Angelesissa siis on, ainakin syvälle pesiytynyttä autoilukulttuuria. Toki elokuvateollisuuden pääkaupungista löytyy ihmeteltävää leffafriikeille, mutta itse innostuin enemmän San Franciscon esi-ekojeesuksista, Berkeleyn lämpimästä opiskelijameiningeistä ja Muir Woodsin jättiläismäisistä punapuista, joita myös pääsin matkallamme näkemään.
Autoilu on toki välttämätöntä, jos ja kun julkinen liikenne ei ulotu joka kolkkaan. On silti kummallista, että autolla ajetaan myös kulman taakse kauppaan ja vieläpä baariin. On vaikea sanoa, onko ylilyövän autoilumeiningin juurruttanut tapakulttuuriin juuri autoteollisuuden vaikutusvalta, ison maan pitkät välimatkat, autoilun ympäristöhaitoista tiedottamisen puute vai kenties tarve turvalliseen liikkumiseen. Oli miten oli, kyseessä on vakava ongelma, onhan Yhdysvallat yksi maailman suurimmista hiilijalanjäljen tuottajista.
Reader Comments (4)
ks. myös http://blogi.sitra.fi/blogs/blogi/archive/2010/12/03/ilmastohaasteet-k-ytt-ytyminen-ja-jenkit.aspx
Kiitti linkistä, mielenkiintoinen kirjoitus! Itse kiinnitin samaan vastakkainasetteluun huomiota ollessani siellä. Ehkä nämä kestämättömät ja älyttömätkin elämäntavat ovat niin syvällä jenkkilän kulttuurissa, ettei niitä saa sieltä helposti kynittyä pois. Positiivista on kuitenkin se, että mennään eteenpäin joskin välillä pienin askelin.
Voin hyvin kuvitella tilanteen: Italia on Euroopan autoistunein maa, ja italialaisessa pikkukaupungissa todella monet ovat sitä mieltä että jalan liikkuminen on köyhyyden, saituuden tai jonkun muun mielenvian merkki. Ympäristöä (jalkakäytäviä, tienpenkkoja ym.) hoidetaan sen mukaan: mitään kuudenkympin tuntinopeudessa näkymätöntä pikkuroskaa ei siivota pois, liikennemerkkejä pystytetään keskelle jalkakäytävää, autoja jätetään parkkiin suojatielle ja luiskille... Hyvää tarkoittavat tutut pysähtyvät ja tarjoavat autokyytiä.
Tietysti näillä on oma lehmä ojassa autoteollisuuden kanssa. Ihmekään ettei julkinen liikenne pelitä.
Ihan varmasti jalankulkuliikenteen puuttuminen lisää myös rattijuoppojen määrää, koska joka päivä baarista kotiin käveleminen tekisi mahdollisesta alkoholiongelmasta julkisen.
Huoh... Ei ole sitten sielläkään ympäristöhaitoista tiedottaminen oikein onnistunut.
Onneksi meillä alkaa yleinen mielipide olla toisinpäin: julkisilla, pyörällä tai kävellen liikkuminen alkaa olla tyylikkäämpää hommaa kuin yksityisautolla kaasuttelu.